Raakaa peliä Tampereella

Säästä viis, ruokien osalta oli ehkä paras Ravintolapäivä tähän saakka. Aurinko tietysti olisi voinut helliä, mutta toisaalta kun helmikuussa on näin lämpimät kelit, ei oikeastaan voi valittaa. Paitsi siitä harmaudesta ;)

Hyviä vaihtoehtoja oli tällä kertaa vähän liiankin kanssa, ja niiden välillä oli vaikea valita. Mutta koska olen kuitenkin ollut kiinnostunut noista raakaruuista jo jonkin aikaa, ja niitä ei oikein muulloinkaan täältä mistään saa, oli oma valintani aika selkeä. On hienoa, että tuo on yleistynyt näin paljon juurikin Ravintolapäivänä, ja lopulta raw foodia tarjoavia paikkoja oli eilen niin monta, että kaikissa ei edes pystynyt käymään.

Ensimmäisenä tehtiin kaikkien äitien ohjeiden vastaisesti, ja mentiin makean perässä Pikku Paratiisiin Hallituskadulle, joka on siis kokonaisvaltainen superfoodiin erikoistunut yritys. Siinä ja siinä, voiko sitä pop upiksi kutsua, koska he ovat siirtämässä toimintaansa Pirkkalasta tuohon kyseiseen liiketilaan pysyvästi maaliskuun aikana. Mutta koska tila ei vielä ollut smoothie- ja superfoodkahvilana, voi sen varmaankin hyväksyä :) Ja miten hyviä nuo raakakakut olivatkaan? Parhaita koskaan syömiäni!

Toinen oli Fazerinatäytteellä jossa mustikka sopi komboon täydellisesti, ja toinen superraikas vadelma-mango. Tarjolla olisi ollut myöskin perinteisempää mustikkapiirakan makuista kakkua, sekä brownieita, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Aivan mielettömän hyviä kakkuja siis kerta kaikkiaan, joten jos näitä jatkossakin kahvilan valikoimaan kuuluu, kannattaa suunnata popot Hallituskadun suuntaan!







Tämän jälkeen suunnattiin Ekokampaamo Oranssiin, jonne oli päivän ajaksi perustettu myöskin raakaruokaan erikoistunut Kolmen Kaveruksen Kahvila. Paikka sijaitsee yhdellä Tampereen kauneimmista asuinalueista aivan Puu-Pyynikin ytimessä. Tarjolla olisi ollut myös makeita tuotoksia, mutta nyt piti saada jo jotakin kunnollista syötävää maaruun. Itse valitsin aivan mahtavia porkkana-selleri-siemenpyöryköitä, siemenleipää valkosipulivoilla ja jugurttidippiä, guacamolea sekä paprikasalsaa. Nuo pyörykät veivät kielen mennessään, jopa niin totaalisesti, että piti ostaa niitä lähtiessä muutamia mukaankin. Myös salsa oli aivan mielettömän hyvää, ja siinä ollut korianteri jätti suuhun vielä hyvän maun pitkäksi aikaa jälkeenkin. Erityismaininta pitää antaa erittäin edullisista hinnoista, pyöryköitä ja dippejä sai 50 sentin kappalehintaan ja siemenleipä oli euron.

Edellisen liiketila oli myöskin erittäin viihtyisä, ja hyvällä maulla sisustettu. En ollut tuollaisesta kampaamosta ennen kuullutkaan, mutta kyseessä on siis mahdollisimman ekologisesti toimiva kampaamokonsepti. Turhapa tuota on suotta lähteä tiivistämään, yrityksen ideologiasta parhaiten voit lukea heidän kotisivultaan.

Maha tuli jälleen näistä jo suhteellisen täyteen, mutta ei kuitenkaan ähkyyn saakka, kuten ei raw foodista yleensäkään. Avasin ajatuksiani raakaruuan vaikutuksista edellisen Ravintolapäivä -postauksen yhteydessä.















Mieli teki kuitenkin vielä käydä jossakin syömässä, ja vaihtoehtona olikin Burger Bro's pop up Ojakadun päässä. Itse tehtyjä hampurilaisia kolmella eurolla ei olisi ollut huono diili todellakaan, mutta raaka-aineet pääsivät hetkellisesti loppumaan juuri kun sinne olisi ollut tarkoitus mennä. Jatkettiin siis matkaa Ravintola Jooneksen ohi, jossa oli taas pitkät jonot ikkunan alla. Sieltä olisi saanut myös hevoskebabbia, joka olisikin kiinnostanut, mikäli jonoa ei olisi ollut noin paljoa. Sen sijaan jatkettiin matkaa Tammelaan ja kohti Lähiruokapuoti Lempiä.

Sinne pop up -pisteensä oli pistänyt Gohan-ya, jossa oli tarjolla japanilaisia herkkuja, joista osa oli jo ehtinyt loppua kahteen mennessä. Mutta tarjolla oli kuitenkin vielä herkullisia makeja ja misokeittoa, jota mekin päädyimme syömään. Jälkiruokakahvit hoituivatkin myöhemmin jo Ravintolapäivän ulkopuolelta Café Europassa.



Seuraava Ravintolapäivä lienee tulossa jo toukokuussa, kuten yleensä, joten sitä odotellessa. Keväällä olisi mukava päästä maistelemaan jälleen raw foodia. Haaste on heitetty!

Voice of Finlandista ei oikeastaan jäänyt mitään muuta käteen perjantailta kuin Emma Schnittin ja Tiia Erämeren fantastinen duetto. Sanon duetto, enkä kaksintaistelu, koska siinä oli pari, keiden äänet mätsäsivät täydellisesti yhteen. Emman lämmin ja pehmeä syvä, ja Tiian korkea ja kova ääni täydensivät tässä esityksessä toisiaan. Kerrassaan huikea esitys.

Molemmathan ovat olleet omia suosikkejani ensiesiintymisistään saakka, mutta Emma on silti kyllä jotakin todella ainutlaatuista, se ääni ja ne kylmät väreet, huh huh. Onneksi tällä kaudella uutena mahdollisuutena on tuo Kaappaus -osio, jossa muut valmentajat voivat halutessaan ottaa pudotetun laulajan omaan tiimiinsä. Mutulla nimittäin niitä on tuolta Elastisen tiimistä vapautumassa useampiakin hyviä lähiviikkoina. Tiia pääsi muutenkin nyt parempaan, omaa laulutyyliään vastaavaan tiimiin Michael Monroen ansiosta.