Tappiin asti

Purilaisputken katkaisi tosiaan maanantaina vasta tämä paikka. Viimeinkin pääsin koeponnistamaan Wanhan Tapin Nekalassa. Olen kuullut siitä ensimmäisen kerran kehuja varmasti jo lähes pari vuotta sitten, ensin vanha tuttuni kehui paikan hampurilaisia ja sittemmin entinen työkaveri Tapin siipiä.

Ravintola on perustettu entiseen pankkikonttoriin, josta nimikin logoa myöten tulee. Vielä 80-luvulla itsellänikin oli tili Tampereen Aluesäästöpankissa eli TAPissa, mutta pankkikriisin aikaan 90-luvun alkumetrellä se hävisi maailmankartalta. Wanhan Tapin ja entisen pankin logoja voi vertailla keskenään ravintolan kotisivun ja tässä Tamperelaisen artikkelissa esiintyvän kuvan välillä.

Juuri paikan sijainti on vaikuttanut eniten siihen, että en ole saanut aikaiseksi lähteä varta vasten Nekalaan. Loppusysäys päätökselle ottaa tämä syyniin tuli kuitenkin ennen joulua, kun luin Moron lehtijutun tästä ravintolasta. Silloin lopulta päätin, että nyt on mentävä, ja siitä lähtien olen ajatuksestakin kuolannut. Harmillisesti vain testaus on siitäkin huolimatta venähtänyt, kunnes viimein nyt ehdin siellä käydä.







Vaikka annokset ovat todella kookkaita, valitsin tietoisesti listalta molemmat, sekä pekonihampurilaisen että maistiasiksi pienimmän annoksen siipiä. Tietenkään en etukäteen voinut olla varma että, milloin jos koskaan, menisin sinne uudelleen. Jälkimmäinen tosin jaettiin vielä kahteen mieheen, ja hyvä näin, oli meinaan sen verran täysi olo pois lähtiessä :)

Mutta turhaan epäröin. Ollakseen tuollainen baari lähiössä, sain ehdottomasti parhaita siipiä joita keskustan ulkopuolella, ja jopa muutamassa keskustankin paikassa olen saanut. Erityisesti kastikkeista tuli plussaa, siipikastike oli aivan mahtavaa ja Aurajuustodipissä oli kunnon isoja juustokokkareita seassa, se maistuikin Auralta, toisin kuin yleensä joka paikassa muualla. Vaikutti vahvasti itse tehdyltä.

Ja itse tehdyltä vaikutti myös purilaisen pihvi ja talon majoneesi. Näistä tuo majoneesi oli myös yksi annoksen kruunuja, aivan mielettömän hyvä kastike ranskalaisten kanssa. Pihvissä oli sellaista kotiruokamaista fiilistä, joka sopi tälläiseen krouvimpaan burgeriin loistavasti. Lisäksi välissä oli tosiaan pekonia ja ilmeisesti Kippari-juustoa, tai ainakin jotakin muuta savujuustoa. Wanhassa Tapissa hinnatkin ovat varsin kohdallaan, ja oma hampurilaiseni maksoi vain 10,5 euroa, edullisin perushampurilainenkin on vain 9 euroa.





Loppukaneettina voisin mainita, että varta vasten Nekalaan hampurilaisen syöntiä varten harvoin tulee lähdettyä, mutta jos siellä päin nälissään pyörii, ei Tappia kannata ohittaa. Ja voipa sitä joskus mennä ihan vain hyvän ruuankin perässä sinne, itse menen ihan varmasti vielä uudelleenkin. Mutta nyt tuntuu siltä, että hampurilaiset riittävät kyllä vähäksi aikaa, ainakaan ei viikkoon tarvitse syödä enempää... ;)