Turvamusiikkia

Tiedättehän sen musiikin, jonka parissa kaikki huolet unohtuvat, ja mieli kirkastuu? Joskus osa niistä kappaleista tuo esiin muistoja, yhtä lailla niin hyviä kuin huonojakin. Kuitenkin tuo musiikki on sellaista, joka saa tuntemaan vahvasti ja saa sinut puristautumaan erityisen tiukkaan omalle mukavuusalueellesi.

Jokaisella on varmasti tälläisiä bändejä tai artisteja, usein ne varmaankin liittyvät nuoruuteen ja ovat kulkeneet pitkän matkan yhdessä oman elämän varrella. Usein niihin palaa säännöllisen epäsäännöllisesti, joko tietoisesti, kun kaipaa piristystä, tai vahingossa, ja silloin jälleen huomaa, miten tärkeää se jokin musiikki on. Blogin pitkäaikaisille lukijoille ei varmasti tuota yllätystä, että itselleni sellainen bändi on Pet Shop Boys.

Sellaista rakkautta jotakin musiikkia kohtaan ei tarvitse edes selittää, se vain on, ja yleensä sellaisella musiikilla on niin henkilökohtainen side, että sitä ei juuri kukaan toinen pystyisi ymmärtämäänkään. Olen viime päivinä kuunnellut paljon Pet Shop Boysiä, siis paljon. Paljon on kokonaan lähes parin työpäivän verran. Erityisesti tietysti tältä bändiltä se 80-luvun tuotanto, ja varsinkin ensimmäiset levyt 'Please', 'Actually' ja 'Introspective' ovat eniten lähellä sydäntäni. Myöskin ensimmäinen remix-levy 'Disco' sisältää todella loistavia versioita alkuperäisistä kappaleista. Valitsin tähän muutaman suosikkini, joita en ainakaan täällä blogissa ole vielä kuluttanut puhki.











Erityisesti moni bändin vanhemmista kappaleista perustuu erilaisten ihmissuhteiden ja tarinoiden käsittelyyn olematta kuitenkaan mitä tyypillisimpiä rakkauslauluja. 'Later Tonight' on yksi maailmanhistorian hienoimpia pianokappaleita, ja saa aina aikaan itselleni kylmät väreet. Siitäkin huolimatta että se kertoo homorakkaudesta. Samaa aihepiiriähän Pet Shop Boysin biiseissä käsitellään paljon, johtuen laulaja Neil Tennantin seksuaalisesta suuntautumisesta. Mutta rakkaus on universaali sukupuolirajat ylittävä asia, jota voi käsitellä niin monelta kantilta.

Yksi bändin parhaimmista kappaleista, 'Rent' pohjautuu salarakkaussuhteeseen, jossa rikkaampi osapuoli elää kaksoiselämää ja kustantaa rakastajansa tai rakastajattarensa elämän omansa ohella. 'Why Don't We Live Together?' puolestaan kertoo kahden toisilleen täydellisen ihmisen välisestä symbioottisesta suhteesta ja 'Opportunities' tuhoon tuomitusta liikekumppanuudesta, joka perustuu toisen osapuolen ulkonäköön, ja toisen älykkyyteen. Osa sanoituksista on ehkä hieman naiiveja, mutta mielestäni tarinoina silti erittäin kiehtovia.

'I'm Not Scared' ei ole PSB originaali, vaan alun perin toisen brittibändin, Eight Wonderin esittämä. Valitsin sen kuitenkin tähän, sillä nimenomaan Pet Shop Boysin versiona se on yksi lempikappaleitani bändiltä, ja etenkin juuri tuo liveversio näyttää bändin teatraalisen showpuolen.