Onko Villa Nahin jälkeistä elämää?

Niinpä. Kaikkihan tätä ovat jo hehkuttaneet, mutta mä en oikein ole ehtinyt päästä sisälle. Siitä yksinkertaisesta syystä tietysti, että Sin Cos Tanin kakkoslevyä ei ole Spotifystä löytynyt. Eikä löydy edelleenkään, kokonaan.

Mulle kuitenkin Spotify on tärkeä kanava tutustua mahdollisimman moneen uuteen levyyn ja mielellään myös uusiin artisteihin. Ja vaikka myönnänkin tehneeni aikanaan tietoisen valinnan vähentää levyjen ostamista kun siirryin Spotifyn Premium -käyttäjäksi, ostelen kuitenkin satunnaisesti eri toten vinyylijulkaisuja. Kunhan ensin olen kuunnellut levyä ja havainnut sen ostamisen arvoiseksi.

Uuden levyn kanssa bändi otti toisenlaisen lähestymislinjan musiikin nettijakelua kohtaan ja boikotoi Spotifyä tuoreeltaan. Levyn arvioinnissa on kestänyt senkin vuoksi näin pitkään, mutta lopulta hekin myöntyivät ja laittoivat tarjolle seitsemän kappaleen samplerin kaikkiaan yhdentoista raidan albumilta. Ihan kiva ideahan sekin on, jotta saa edes vähän laajempaa tuntumaa albumiin. Ymmärrän myös bändin periaatteet, koska artistien mitättömistä Spotify-tuloista on puhuttu paljon sosiaalisessa mediassa. Sikäli on tärkeää myös välillä ostaa levyjä. Toisaalta saman vaivan ajaisi biisien lataaminen ennemmin YouTubeen, jolloin ne tavoittaisivat vieläkin laajemman yleisön.



Mutta hyvältähän nuo biisit kuulostavat, itse asiassa ihan helvetin hyvältä. Mielestäni huomattavasti kypsemmältä kuin debyytillä. Erittäin kaunista ja heleää, hitto vie. Ja vaikka en ensimmäistä bändin omalla nimellä kulkevaa albumia omista, niin 'Afterlifen' pistän kyllä vakavasti harkintaan. Omistanhan loistavan Villa Nahin 'Origin' -vinyylinkin, jota muutama vuosi sitten odotin kuin kuuta nousevaa. Jos olen sitä odottanut niin paljon, pitäisi minun olla tästäkin vähintäänkin täysin liekeissä. Kuitenkin johtuen tästä pitkittyneestä pihtailusta, fiilikseni eivät aivan vielä ole kohonneet sille tasolle, mitä levyn ostamiseen vaaditaan.

Olen nähnyt molemmat kokoonpanot livenä pariin kertaan ja vakuuttunut. Kirjoitinkin jälkimmäisestä ensimmäisiä kertoja täällä ja täällä. Vaadittiin kuitenkin vielä toinen levyllinen tätä matskua, että pystyin vilpittömästi nostamaan bändin sille tasolle, minkä se ansaitsee. Mielestäni näiden biisien osalta Hulkkosen ja Paalosmaan voi lukea esimerkiksi sellaisten suuruuksien, kuin Neil Tennantin, Chris Lowen ja Karl Bartoksen joukkoon.

Siitäkin huolimatta, että tuolla samplerilla olisi kaikki levyn seitsemän parasta kappaletta, ja loput neljä olisivat täytettä, kokoelma onnistui kuitenkin siinä, mikä sen tarkoituskin oli - herättämään mielenkiinnon. Sehän vain vahvistaa Spotifyn merkitystä musiikinjakelukanavana. Ehkäpä tämä levy löytää tiensä mun hyllyyni jo jouluksi. Ikävä kyllä Spotifyttömät joutuvat tyytymään täysin vain tähän yhteen levyltä lohkaistuun musiikkivideoon, joka ei edes pääse noista Spotifyn biiseistä kolmen parhaan biisin joukkoon.