Autenttisen kasarisaundin ytimessä

Moskovalainen Tesla Boy kävi Tampereellakin Hang The DJ!:ssä vajaa kolme vuotta sitten soittamassa, ja kyseinen keikka lukeutuu yhteen parhaista konemusiikkikeikoista joilla olen koskaan ollut. Luonnollisesti myös HTDJ:n historian paras keikka tällöin on kyseessä. Illasta on jäänyt päällimmäisenä mieleen se, että tanssin tuolloin itseni aivan loppuun :)

Bändi oli päässyt jäämään taka-alalle, kunnes YouTube jostain evästeiden syövereistä tarjosi mulle uudempia biisejä ruudulle viime viikolla. Ja hitto vie miten hyvältä uusin levy kuulostaakaan, tämän autenttisemmaksi ei 80-luvun imitointi mene. Pidän tästä jopa enemmän kuin Chromeosta, joka ehkä on tyylillisesti lähin vertailukohta näistä uuskasarituotannoista. Musiikista tulee myös mieleen Kavinsky, joskin suurin ero tulee siitä, että edellinen on instrumentaalikamaa.

Tesla Boyn debyytti 'Modern Thrills' kuulosti vielä paikoittain hieman hajanaiselta. Uusi 'The Universe Made of Darkness' sen sijaan on aivan toisesta maailmasta. Kokonaisuus on paljon eheämpi ja hiotumman kuuloinen, ja ennen kaikkea tyylillisesti tosiaan kumartaa vahvemmin esikuviensa suuntaan. Ainoana poikkeuksena kasarisaundiin levyllä on jo nimensäkin mukainen '1991', joka kosiskelee 90-luvun alun tyyliä. Tuosta kappaleesta tulee varsinkin erityisesti mieleen kotimainen Shine 2009.



Muuten tunnelma lainaa enemmän 80-luvun amerikkalaisista elokuvasoundtrackeista kuin aikakauden eurooppalaisista diskokappaleista. Erityisesti 'Saturn - Interlude', 'Broken Doll', 'Split' ja huikea 'Paraffin' voisivat olla suoraan vaikkapa Paluu tulevaisuuteen -elokuvasta tai Miami Vicesta. 'M.C.H.T.E.' sekä 'Fantasy' ovat todellisia tanssilattiajyriä ja 'Untedetected' sekin soljuu heleästi kuin Karibianmeren aallot kokaiinipäisen levymogulin varpaisiin hiekkarannalla. 'Stars' on levyn biiseistä ehkä eurooppalaisin, eivätkä hyvät biisit näihin rajoitu. Itse asiassa on hämmentävää, miten täydellinen tämä levy on.

Alkuperäisestä bändistä ei ole jäljellä enää kuin pääasiallinen säveltäjä ja laulaja Anton Sevidov. Selvästi mies kuitenkin on onnistunut löytämään oman linjansa, syntetisaattorit kun eivät ole koskaan soineet näin mehevästi sitten 80-luvun. Varsinkin 'Invisiblen' leadisaundit pistävät perseen tutisemaan. Ainakin minut tämä yllätti takavasemmalta ja räjäytti pään katon läpi avaruuteen!