Huomasin tuossa missanneeni kuluneen kesän aikana muutamia huomion arvoisia tapahtumia musiikkirintamalla. Jin ja Jang, Zola Jesus ja µ-Ziq.
Näistä ensimmäinen on mulle suhteellisen tuore tuttavuus. Tutustuin artistiin vasta reilu vuosi sitten, kun kuulin hänen 'Conatus' albuminsa, joka ei kuitenkaan ollut edes debyytti. Koko diskografia löytyy luonnollisesti Spotifystä. Zola Jesus on varsin nuoresta iästään huolimatta ollut tekemisissä musiikin kanssa jo yli puolet elämästään. 24-vuotias Nika Roza Danilova sanoittaa ja säveltää itse biisinsä, mikä on aina itselleni se arvostettavin ominaisuus kun musiikista puhutaan. Aiempi tuotanto nojaa hyvin vahvasti kone-elementteihin, miksi alun perin hänen tuotannostaan kiinnostuinkin.
Viime kuussa häneltä on ilmestynyt kuitenkin yllättävän riisuttu akustinen 'Versions', jossa JG Thirlwellin ja Mivos Quartetin upeat Unelmien Sielunmessun soundtrackin mieleen tuovat jousisovitukset ovat korvanneet koneet. Levy koostuu nimensä mukaisesti pääasiassa hänen uudelleen tehdyistä omista biiseistään. Osat ovatkin kääntyneet toisin päin, mutta nämä versiot toimivat yllättävän hyvin näin!
Toinen tänä kesänä tapahtunut huomattava parannus on se, että µ-Ziq:in, eli itselle jo 90-luvun puolivälistä tutun Mike Paradinaksen tuotanto on vihdoin löytänyt tiensä Spotifyyn. Aiemmin sieltä on löytynyt vain kaksi levyä, ja muutama sinkku. Nyt koko diskografia on saatavissa oikean nimen alta, aiemmat pari siellä olleet levyä kun on tägätty virheellisesti U-Ziqin alle :)
µ-Ziq kuului niihin artisteihin, jotka kiehtoivat eniten 90-luvun puolenvälin molemmin puolin. Vähän sen jälkeen, kun olin tutustunut muuan Richard D. James nimisen miehen musiikkiin. Intelligent Dance Music (lyh. IDM), kuten sitä siihen aikaan alalajinsa nimellä kutsuttiin, oli kietonut mut täysin ympärilleen. Näiden kahden artistin lisäksi korotin lähes jumalalliseen asemaan myös muuan Squarepusherin, sekä miehet Autechren takana. Herra Paradinas on tehnyt aikalaistensa ohella monenlaista konemusiikkia useilla eri pseudonyymeillä, mutta niistä kaikista nimenomaan µ-Ziq on se tärkein juttu.
Tätä on turha ulkopuoliselle edes yrittää selittää siten, että sen ymmärtäisi. Näiden herrojen musiikki on kuitenkin melko haasteellista kuunneltavaa kokemattomalle. Mutta minua se jaksaa sykähdyttää, ja klassikot ovat aina klassikkoja. Ja onhan sekin todella hienoa, että µ-Ziq kuulostaa fantastisen tuoreelta vielä vuonna 2013:kin. Nimittäin tämä Spotify-julkistus tuskin olisi tapahtunut ilman uutta 'Chewed Corners' albumia. Koko albumi on upea halkileikkaus läpi monenlaisten äänimaisemien, ja takuuvarmasti pelkkää yhden miehen tekemää konemusiikkia. Eikä sille mitään voi, että kyllä edellisessä postauksessa mainittu NIN nyt jäi tän viikon soittolistalla auttamatta kakkoseksi :)
Kannattaa tsekata myös miehen uran alkutaipaleelta kerättyjä harvinaislaatuisia, julkaisemattomia raitoja sisältävä 'Somerset Avenue Tracks (1992-1995)'. On meinaan aivan tolkuttoman hyvä kokoelmalevy. Ja niinpä on melko hämmästyttävää, että näitä ei ole aiemmin jo julkaistu.
Ja muistakaas tänään sitten Docventures taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.