Puristin purilaista Huberissa

Ensiksi pitää kehua ravintolan interiööriä. Se oli itse asiassa yksi isoimmista syistä, miksi alun perin halusin mennä Huberiin syömään. Tampereella ei tarpeeksi ole omaan makuun sisustettuja ravintoloita, kun taas melkein jokaisesta muusta suurkaupungista sellaisia löytyy runsaasti. Tältä osin Huber erottuu siis selkeästi edukseen Tampereen ravintolatarjonnasta.

Vaalea sisustus ja funkkistalon henkeen harkiten rakennettu kaksikerroksinen tila ovat ensimmäisiä asioita, jotka herättävät aistit visuaalisesti. Avokeittiön edustalla on mahdollista ruokailla joko suoraan tiskillä ja seurata ruokien valmistumista, tai valita valoisa ikkunapöytä kadun varresta. Sekä ala- että yläkerrasta löytyy kuitenkin valtaosa ravintolan istumapaikoista, ja molemmat ovat yhtä lailla viihtyisiä.

Lähdin kokemaan Ravinteli Huberin vanhan tuttavani, itsekin gastronomian sekatyömiehen, ruokakirjailijan ja tiskijukan Santeri Vuosaran kanssa. Santeri oli myös alkuvuodesta ehdolla vuoden tamperelaiseksi, ja on viime aikoina tullut erityisesti tunnetuksi mustamakkaraa gourmetherkkuna tekevän Uusi Mustamakkara -kirjansa ansiosta.









Mennessämme iltapäivällä syömään, asiakkaita oli ravintolassa vielä maltillisesti. Ruokailun edetessä sali alkoi kuitenkin täyttyä iloisesta puheen sorinasta ja lähes kaikki pöydät tulivat täyteen. Kertonee aika paljon ravintolan suosiosta, ja koska ruokahan tässä pääosassa on, pystyn kyllä oman kokemuksen perusteella näkemään suosion syyt.

Aperitiviiksi minulle tarjottiin shampanjaa, ja jälkiruuaksi Cosmopolitan (oikeasti :) ). Ruokajuomaksi valitsin aivan tavallisen tuontilagerin hanasta, vaikka kyseistä asiaa pureskeltuani aterian lomassa, tulin siihen tulokseen, että näin lihaisaan ruokaan punaviinikin olisi sopinut. Mielestäni burgerin kanssa vain kuuluu juoda joko olutta tai Coca Colaa. Huberissa on tarjolla kahdenlaista uutta leipää; kaikkein perinteistä purilaista 200-grammaisella jauhelihapihvillä, sekä aasialaistyyppistä pork bunia, joista jälkimmäiseen tulee porsaanlihaa, hoisin-kastiketta ja kimchiä. Tofullakin nämä saa.



Meidän valintamme kohdistui juurikin tuohon koko pikaruokakulttuurin kulmakiveen, perinteiseen hampurilaiseen. Mutta täällä sekään ei ole vain yksi muiden joukossa. Huberin koko ideologia perustuu laadukkaisiin raaka-aineisiin, niinpä tätä premium-burgeriksikin kutsutaan.

Hampurilaisen liha tulee lähialueen tiloilta, ja siihen käytetään vain laadukkainta naudan etuselkää joka jauhetaan itse paikan päällä joka päivä. Pihvi paistetaan lähtökohtaisesti mediumiksi hiiligrillillä, jotta maku on taatusti kohdillaan. Oma pihvini oli ehkä medium miinus, mutta laadukkaan lihan ansiosta se suorastaan suli suussa. Myös sämpylä leivotaan ravintolassa itse lähiviljelijän luomujauhoista. Muuten väliin kasataan tomaattia, salaattia, sipulia, cheddar-juustoa, majoneesia ja ketsuppia.





Ranskalaisia perunoita annokseen ei kuulu, vaan ne voi tilata oheen erilliseltä listalta. Näin annoksesta on varsin mainiosti isompaankin nälkään. Pienempään nälkään, tai vaikka pikaiseen pistäytymiseen tiskillä pelkkä purilainenkin riittää hyvin. Me kuitenkin otimme ranskalaiset, sillä niitä oli etukäteen kovasti kehuttu. Huberin ranskalaiset perunat tehdään itse paikan päällä perunasta, ja ne paistetaan ankanrasvassa. Annoksen oheen tuotiin itse tehtyä majoneesia, jossa etikka ja sinappi maistuivat ihastuttavan tasapainoisesti. Erityisesti juuri tuohon majoneesiin rakastuin, mutta kyllä perunatkin pääsivät kilpailemaan parhaiden syömieni tittelistä.

Mulla oli todella suuret odotukset tästä ruokailusta etukäteen, ja jossain vaiheessa yritin jopa hieman rauhoitella itseäni, sillä kuitenkin kyseessä on vain hampurilainen. Sehän on hyvin yksinkertainen ruoka, ja kun ennakko-odotusten ollessa liian korkealla, kokemaansa yleensä pettyy. Tälläisenä hampurilaisfanaatikkona olen myös erittäin kriittinen juurikin arvostelemaan niitä pieniäkin eroja. Niinpä lähdin Huberiin syömään sillä ajatuksella, että ei se ruoka voi mitään tajuntaa räjäyttävää olla, oikeastaan toivoinkin salaa että olisin saanut perustellusti hieman pettyä odotuksiini.



Syötyäni tuon purilaisen aivan taivaallisen maukkaiden ranskalaisten ja yksinkertaisen majoneesin kanssa, en kuitenkaan pystynyt olemaan millään tasolla pettynyt. Kyseessä oli aivan mielettömän suussasulava kokemus yksinkertaisia ja puhtaita makuja. Kaikki oli täydellisesti balanssissa, raaka-aineet maistuivat, pihvi oli täydellisen rosé, ja edellä kehumani ranskalaiset tekivät annokselle kunniaa. Valehtelematta tuo oli ylivoimaisesti paras milloinkaan syömäni hampurilaisateria.

Huberissa myös taustamusiikki oli lähellä omaa sydäntäni, ainakin meidän aterioidessamme kaiuttimista tulvahteli rauhallista downtempoa ja elektronista dubia. Kun ravintola on näin viihtyisä, ruoka hyvää, palvelu loistavaa ja kokonaisuus toimii, on tätä ravitsemusliikettä helppo suositella kokeilemaan.