Niin paljon kuin vanhaa Husky Rescueta diggailenkin, eivät tälläiset poppibiisit ehkä ole sitä missä Reetan ääni itselle toimii parhaiten. Kaunis, vaelteleva, herkkä ja uninen saundi HR:n biiseissä sen sijaan vetoaa enemmän. Upeasti Reetakin veti, ehdottomasti, mutta jo ensimmäisistä nuoteista lähtien Ingan ääni mursi tiensä läpi betonin. Sen huomasi myös yleisön reaktiosta, joka alkoi heti aplodeeraamaan. Itse koin jotakin väkevämpää, eikä silmien kostumiselta pystynyt välttymään. Mieletön ääni, joka kuulostaa niin kevyeltä ja luonnolliselta, ikään kuin se vain pulppuaisi suoraan sielusta.
'No One' viitoitti tietä hienosti kisan jatkoon, ja vaikka olen ottanut molemmat kuulemani esitykset Ingalta haltioissani vastaan, odotan jälleen ennen kaikkea sitä että duettovaiheesta päästään sooloihin. Yksi erityisesti merkittävä asia näissä Ingan vedoissa on se, että tähän saakka ne kaikki ovat ylittäneet alkuperäisten esittäjien versiot. Elastisella on kyllä kimpale kultaa käsissään!
Mitä muihin esityksiin tulee, ei niistä hirveästi ole juuri mainittavaa keskinkertaisen tason vuoksi. Aiemmin kehumani Joonas Salosenkaan esitys ei tällä kertaa herättänyt suuria tunteita. Siihen voi tosin vaikuttaa ihan vain Tom Joneskin. Viimeisestä parista mielestäni Maya Paakkari oli ylivoimaisesti parempi, muut esitykset taas eivät ihmeemmin sytyttäneet, vaikka Kaapo Kokkosella oli yllään Uhana Designin paita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.