Kakkujen juhlaa

Uskomatonta! Mä oon aivan mykistynyt. Miksei oo kukaan kertonu mulle tästä jo aikasemmin? ;)

Tampereen jenkkiravintolabisnes laajeni loppuvuodesta 2012, kun uudistettuun Koskikeskuksen kolmanteen kerrokseen avattiin Daddy's Diner. Alkuperäinen Daddy's on ollut Pirkkalassa jo vuosia, mutta sinne asti ei ole koskaan tullut lähdettyä, täältä kun on ihan noita American Dinereitakin löytynyt. Kuitenkin tämä paikka vei heti ensivisiitillä yhdellä osa-alueella pisimmän oljenkorren Tampereen kahvila- ja jenkkiraflakilpailussa, ja se on täydellinen kakkubaari!

Leuka nimittäin tippui lattiaan, kun näin tuon toinen toistaan upeampia kakkuja notkuvan herkkutiskin. Löytyy useita erilaisia juustokakkuja monenlaisilla kuorrutteilla Amerikan tyyliin, vaahtokarkki- ja suklaakakkuja, omena- ja limepiiraita, muffinseja ja brownieita. Aivan tajuton valikoima erilaisia!

Mikään muu ravintola, tai edes kahvila ei tässä kaupungissa varmasti tarjoa vastaavaa valikoimaa erilaisia kakkuja tai jälkiruokia, kaikki näyttävät enemmän kuin syötävän hyviltä. Olisin heti halunnut maistella kaikkia, mutta jo nyt valitsemani Oreo-keksikakku oli todella täyttävä. Tuo baari on melkoinen laihduttajan painajainen, ja koituu varmaan itsellenikin kohtaloksi, vaikka en edes laihduta. Pakko mennä maistelemaan noita enemmänkin :) Samoin ruokapuoli näytti sen verran kutkuttelevalta, että muutakin ruokaa täytyy mennä kokeilemaan mahdollisimman pian. Kakkukahveille nyt voi vaan poiketa vaikka ohimennen. Hinnat vaihtelevat n. 5-7 euron välillä kakkupalalta, ja hintaan kuuluu myös kahvi.











Kaupungille lähdin alun perin leffan takia, nimittäin jo aiemmin hehkuttamani mm. Matrixista tuttujen Wachowskin sisarusten ohjaaman ja käsikirjoittaman Pilvikartaston, joka tuli eilen ensi-iltaan.

Visuaalisesti se tarjosi pääasiallisesti kaikkea odottamaani ja oli jopa monin paikoin parempi mitä odotin. Tarinakokonaisuuden osalta se ehkä jäi vähän tyngäksi, mutta oli ensinnäkin paljon huumoripitoisempi ja viihteellisempi mitä uskalsin kuvitella. Elokuvassa hypitään useissa eri aikakausissa ja erityisesti 1800-luvulle, vuosiin 1936 ja -73, ja 2144 sijoittuvat kohtaukset olivat visuaalisesti Pilvikartaston parhainta antia. Vajaa kolmetuntinen vierähtikin nopeasti. En halua spoilata liikaa, sillä tämä on oikeasti todella oivallinen ja hauska science fiction elokuva, jos pystyy turhat maskeeraus- ja lavastuskritiikit jättämään taka-alalle.