keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kaikella rakkaudella

Wow! Ensimmäinen fiilis leffan jälkeen. Tälläistä oloa ei usein tule kotimaisen elokuvan jälkeen. Mä kun oon vähän snobi elokuvien suhteen ja täällä vain harvoin osataan tehdä pätkiä jotka ovat niin hyviä, että vetoavat muhun. Eikä 'Kaikella rakkaudellakaan' silti täydellinen ollut, mutta hyvä kokonaisuus.

Käytiin siis eilen Niagaran vitosen tiistaissa katsomassa tämä uusi suomalainen pätkä, jossa ns. isoista nimistä näyttelevät pääosissa Krista Kosonen, Tommi Korpela, Hannu-Pekka Björkman.



Elokuva kertoo valokuvaajan ja lappalaisnaisen yhteisen tarinan, mutta ollen kuitenkin harvinaisen epätavallinen jotta ennalta-arvattavia kohtia ei kauheasti matkan varrelle sovi. Valokuvaaja rakastuu naiseen, mutta naisella on entuudestaan tarpeeksi muitakin ongelmia, jotta tarinan kulkua voisi millään tavoin verrata niihin romanttisiin komedioihin, jossa kaikki tapahtuu helposti ja huolettomasti. Tässä onkin enemmän elämän makua. Näyttelijäsuoritukset ovat kohtuullisen onnistuneita, ja turhaa dialogia on vältetty, jopa hetkittäin kaurismäkeläiseen malliin. Roolihahmojen vuorovaikutus toimii.

Ylivoimaisesti hienoimmaksi puoleksi nousee kuitenkin henkeäsalpaavat maisemat ja onnistuneet kuvakulmat. Elokuva on kuvattu kokonaisuudessaan Suomen ja Norjan Lapissa, joten puitteet ovat valmiiksi olemassa. Luonto näyttäytyy kauniina ja merkittävänä osana näiden henkilöiden arkea, muu on vain plussaa. Pienet yksityiskohdat ja lämminhenkinen tunnelma tekevät tästä onnistuneen elokuvan. Harvoin yllätyn positiivisesti elokuvaa katsoessani, varsinkaan suomalaista. Vahva suositus!







Tehtiin treffit 931:n, eli teatterin "lämpiöön". Safkaa en ole koskaan tuolla kokeillut, vaikka sellaistakin saa, mutta muffinsit ainakin ovat hyviä. 931 on toiminut usein myös Ravintolapäivän aikaan pop-up ravintolana, jossa tarjolla on ollut muutakin ruokaa kuin vain listan tavaraa. Kannattaa tsekata joskus. Tästä päästäänkin kätevästi aasinsiltaa tulevaan Ravintolapäivään, joka on jo seuraavan kerran vajaan parin viikon kuluttua. Alustavia suunnitelmia oli toisaalle, mutta toivottavasti olisin silloin kaupungissa.

Muutenkin tykkään ravintolan askeettisesta sisustustuksesta. Pehmeitä sohvia ja tuoleja voisi tosin olla enemmän, se ainoa sohvaryhmä kun on aina buukattu. Kävisin varmaan muuten hengailemassa useamminkin, mutta eihän tuo mikään Europa ole... ;)



Leffan jälkeen oli maha täynnä karkkia, mutta se ei silti estänyt herkuttelun jatkamista. Iltapalaksi sain aivan mielettömän hyvää salaattia, jossa oli mm. fetaa, oliiveja, omenaa ja paahdettuja auringonkukan siemeniä. Pitäisi itsekin tehdä pitkästä aikaa salaattia joku kerta, talvella vain tulee syötyä sitä yleensä harvemmin. Ideoin heti jo tästä pastasalaatista pastatonta versiota, johon lisäisin sekaan enemmän erilaisia salaatteja ja pähkinöitä. Njamm!

2 kommenttia:

  1. Mulla usein jää suomalaisista leffoista jotenki hömelö olo, varsinkin uusimmista, aina jää jotain olennaista auki (joko tarkoituksella tai sitten en vaan tajunnu). Toki poikkeuksiakin on. Tuo ainaki vaikuttais mielenkiintoiselta, ja luultavasti tulee katottuaki jossain vaiheessa. Toivotaan, ettei tuossa mikään jäis ärsyttävästi auki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Ei ainakaan itselle kauheasti jäänyt, ehkä yks kysymys, mutta musta tuntuu että se oli tarkoituksenmukaista kuitenkin. Katso ja näe :)

      Poista

Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.