Juustoista ja imelää

En tiedä, voiko johtua vain siitä parista tunnista kun lähti töistä perjantaina aiemmin, vai muuten vain rauhallisista koti-illoista, mutta tämä on ollut taas pitkästä aikaa aika mukavan pituinen viikonloppu. Jotkut viikonloput kun menevät yleensä ihan hujauksessa ohi, mutta nyt tuntuu että on saanut levätä ja nautiskella. Koko viikonloppu on mennyt mulle aivan täydellisen herkuttelun parissa!

Herkuttelu on tietenkin aina mulle, tälläisenä lähes hedonistisena toimintana lähellä sydäntä. Juustosoppi Kauppahallissa tarjosi taas sellaiset suuorgasmit, että makunystyrät sojottivat nautinnoista herkkänä :) Mä kun en ole mikään suuri juustoasiantuntija, valitsen omaan makupalettiini sopivat juustot yleensä mutu-pohjalta, ja tällä kertaa jokaikinen eri juusto toimi täydellisesti yhteen.



Juustosopesta tarjottimelle päätyi samaa puoli vuotta vanhaa goudaa jota ostin jouluksikin. Samoin ostin toistaiseksi ehkä parasta koskaan syömääni valkohomejuustoa, Herkkujuustolan Väinöä. Todellinen lähituote, ja vieläpä aivan juuri tullutta erää. Tällä kertaa kypsyys ei ollut kriteeri, ja tuore juusto maistui todella kevyeltä, maussa oli ehkä häivähdys ruohoa. Tätä pitää hakea lisää! Ostin myös pienen palan maalaisemmentalia ja kirsikkahillopurnukan. Jälkimmäinen sopi juustoihin kuin nenä päähän.

Sokoselta poimin cantaloupemelonia, rypäleitä ja päärynää tarjottimelle mukaan, samoin vielä palat nuorta goudaa ja englantilaista tammisavustettua cheddaria. Kuola valuu vieläkin kun mietin tuota juustojen ja hedelmien täydellistä kokonaisuutta.



Hyvän aamun kruunaa tietenkin myös loistava aamiainen. Pitkästä aikaa ostin aamiaistarpeiksi Tropicanan "tuorepuristettua" appelsiinimehua (vaikka Mats-Eric Nilsson tuon kyseisen tuotteen onkin tyrmännyt kirjassaan Petos Lautasella). Croissanttia ja paistopisteen lempparileipääni, Fazerin timanttisämpylää vastaavia leivonnaisia on tarjolla myös monesti hotelli- ja laiva-aamiaisilla, jotka ovat itselle aina olleet sydäntä lähellä.

Jälkimmäistä leipää ei aina ole saatavilla, mutta yleensä silloin kun sitä sattuu olemaan jäljellä, ostan sitä kotiin. Timanttisämpylää käytän aina mahdollisuuksien mukaan myös tässä valkosipulisessa parmesan-savulohisalaatissa, joka on yksi lempisalaateistani joita tarjoan vierailleni. Toki perjantailta jäi vielä juustojakin nautittavaksi.

Ja siis todellakin koko viikonloppu meni ihan vaan herkutellessa, vähän kyllä arkisemmissa merkeissä muuten. Sunnuntaina tosin kaveri teki tuollaisen brownien ja mutakakun tyylisen yhdistelmän täällä mun luona, mä kun olen maailman huonoin leipuri itse. Nyt kyllä taitaa maha kasvaa, yhdet housut joita sovitin tänään, ei mene enää edes kiinni. Hyvänä uutisena tosin sain perjantaina kuulla lääkäriltä, että kilpirauhasarvoni ovat palanneet nyt ensi kertaa normaalille tasolle. Lääkettä vähennetään taas.



Perjantaina Voice of Finlandissa oli ensimmäistä kertaa todella kova taso lähes koko ajan. Omaa suosikkia on vaikea nimetä, sillä tasaisen hyviä oli vain niin paljon. Esityksinä kuitenkin eniten ehkä itseen vetosivat todella rouheaääninen Tea Tähtinen, jonka näkisin mielelläni kaksintaistelussa vetämässä kisan toista rokkikuningatarta Maya Paakkaria vastaan.

Tietenkin Anna-Kaisa Riitijoki ihastutti ylivoimaisella Lana Del Rey-tulkinnallaan ja pehmeä-äänisen Jepa Lambertin lämminhenkinen soul upposi myös lievästä liikakikkailusta huolimatta. Anna Halmetojankin esitys oli kiinnostava, mutta haluan kuulla häneltä vielä vielä jotain muutakin. Jatkoon menneistä miehistä ei mitään erityisen mainittavaa ole, vaikkakin Jussi Määttä onnistui herättämään jonkinlaisia fiiliksiä. Kaarti alkaa olla pian kasassa toinen toistaan kovempia laulajia, ja kisan edetessä taas vääjäämätön tosiasia on se, että monta mahtavaa laulajaa joutuu jättämään tiensä kesken. Tämän tason laulukilpailussa se on ehdottomasti joka kerta yhtä ikävää.