Tiikerin elämää

...sellainen oli Richard Parker, Piin elämä -elokuvan tiikeri joka vei mun sydämeni aivan täysin. En rupea paljastamaan elokuvan juonta sen enempää. Mutta sanottakoon että tarina oli mielestäni hiukan tylsä ja uskontoa oli aivan liian paljon esillä, onneksi tämä tiikeri pelasti koko elokuvan! <3





Tiikerit nyt on muutenkin niin upeita ja kauniita eläimiä, ja tietenkin ne perimänsä mukaisesti käyttäytyvät hyvin paljon kuin pienemmätkin lajitoverinsa, kotikissat. Se siinä varmasti suurelta osin vetoaa muhun, koska olen muutenkin niin henkeen ja vereen kissaihminen. Budapestissahan, josta pari alempaa kuvaakin on, mä viimeksi viime kesänä näin näitä ihania elukoita.

Osa teistä on varmaan nähnyt sen kuvan netissä jossa huomiotekstinä lukee: "Internet on kuin muinainen Egypti. Ihmiset kirjoittavat seinille ja palvovat kissoja." :)





Vaikka Richard Parker olikin pääasiassa animoitu otus, elokuvan tekovaiheessa on myös tiettävästi käytetty oikeita tiikereitä. Ei yhtä, vaan useita, joten aivan kaikkea ei oltu luotu animaatiostudioissa. Silti suurelta osin liikkeet, ilmeet ja muutenkin käytös oli kuitenkin tehty keinotekoisesti. Siitä huolimatta otus oli niin sympaattinen ja aivan tyypillisen kissamaisen suloinen, että olisin halunnut itsekin silittää sitä. Jokainen joka joskus on pitänyt kissaa sylissään, varmasti kokee samalla tavalla.





Visuaalisesti elokuva tarjosi muutenkin melkoista ilotulitusta, ja 3D toimi ihan kiitettävästi. Ei mitenkään erityisen mukaantempaavasti, mutta juuri sillä tavalla, että se lisäsi kuvan realismia. Ja kyllähän mä jopa yhdesti onnistuin tuon kolmiulotteisuuden ansiosta säikähtämäänkin :)

Jos tiikerit ja värikkäät tehosteet kiinnostavat eikä uskonnoista jauhaminen ärsytä, kannattaa tämä katsoa ihan mielenkiinnosta. Tosin ihan varmasti tämän ilmestymistä DVD:lle tai Blu-Raylle voi odottaa. Yllä oleva elokuvajuliste on Pomidorovichin käsialaa, ja latasin sen tuolta GoodFon.comista.





Ennen leffaa käytiin syömässä Rubyssä. Pitihän tuo kaksi pääruokaa yhden hinnalla tarjous vielä hyödyntää toistamiseen. Etenkin, koska edellinen kerta oli hieman pettymys.

Päätin jo silloin tulla vielä tammikuun aikana syömään nuo useasti kehumani fish 'n' chipsit, ja pitää kyllä todeta että taso ei ole laskenut tuon annoksen kohdalla sitten pätkääkään! Päälle vielä omenaviinietikkaa ja sitruunamehua ja taivas aukeaa :) Ja sitten se Hobgoblin... ei nimi paikkaa pahenna jos ei paikka nimeä. Onhan tuo aivan silkkaa rubiininpunaista nektaria olueksi.



Käykääpä syömässä edullisesti Rubyssä, kun tässä on vielä viikon verran tarjousaikaakin jäljellä. Itse voisin harkita käydä nauttimassa palkkapäivän kunniaksi viikonloppuna pari Hobgoblinia lisää... Lauantaillekin on jo liput varattu Vuonna '85 -elokuvan näytökseen. Tietenkin parasta on luottoystävien jälleennäkeminen, seura ja intialainen ruoka.

"I suppose in the end, the whole of life becomes an act of letting go, but what always hurts the most is not taking a moment to say goodbye." -Pi Patel