Kasaria ja komediaa!

Vuonna '85 oli todellinen hyvän mielen elokuva. Sellainen, mikä ihastuttaa, naurattaa ja herättää tunteita. Eihän tästä voi puhua laadukkaana teoksena, taso oli lähempänä esimerkiksi kotimaisia tv-elokuvia, ilman sen syvällisempää juonta. Teatteriesitykselle tämä ei oikein pärjännyt millään aspektilla, ja jäin useassa kohtaa odottamaan, että näyttelijät alkaisivat nyt laulaa ja show räjähtäisi täyteen mittaansa, mutta tietenkään ei.



Viime kesänä pariinkin kertaan elokuvissa katsomani 'Rock of Ages' tai tämän teatteriesityksen tyylinen musikaali olisi toiminut valkokankaallakin paremmin. Elokuvan vahvat hyvät puolet olivat kuitenkin nostalgiassa, vaatetuksessa, näin tamperelaisena vahvassa kotikaupunkiteemassa ja monen hyvän kotimaisen näyttelijän hauskana roolisuorituksena. Vahvaa yläpeukkua siis pätkälle kaikesta huolimatta.





Vaikka teatteriesitykset onkin lopetettu, ensi kesänä musikaali pyörii vielä Pyynikin kesäteatterissa, ja kyllä mä nyt harkitsen aika paljon sinne menemistä. Lippujakin jo sais ostettua tietysti.

Ennen leffaa käytiin kakkukahveilla yhdessä Tampereen viihtyisimmistä kahviloista La Famillessa Aleksis Kiven kadulla, leffateatterin lähellä. Itse valitsin vadelmaisen kakkutikkarin, joka muistutti kooltaan kyllä enemmän jäätelöpuikkoa. Tuhtia tavaraa se olikin, ja varsin maistuva, vaikka annoskateus kyllä iski kaverin vadelmajuustokakkua zoomaillessa.





Suolainenkin tarjonta näytti varsin lupaavalta, mutta koska tarkoitus oli mennä leffan jälkeen syömään, tyydyin makeaan. Tilaamani jättilatte (joka muuten todella oli iso!) oli parasta Tampereella koskaan juomaani. Pitää testata paikan taso uudelleenkin ja varmistaa, että maku on aina yhtä kohdillaan!



Leffan jälkeen mentiin Swagathiin syömään intialaista. Tarkoitus oli ensin mennä Nanda Deviin, mutta se on toistaiseksi nyt suljettuna. Toisaalta Swagath on ollut mielessä tsekata uudessa lokaatiossaan jo aiemmin, joten tämä tuli melkein kuin tilauksesta. Ja hyväähän se ruoka oli. Otin itse Murgh Makhanin, eli kanaa kermaisessa voilla maustetussa tomaattikastikkeessa. Naan-leivän kanssa annoksen koko oli sitä luokkaa, että en edes kaikkea leipää jaksanut syödä. Tämähän on pelkästään positiivista, ainakin rahalle saa vastinetta. Kyllä tämä ainakin Star & Moonlightia paremmaksi pisti ylivoimaisesti.

Swagathista ilta jatkui vielä Europaan pelailemaan Scrabblea, kunnes ystävien oli aika lähteä lähikuntiin ja minun kotiin. Oli kyllä mahtava päivä ja kiitos tämän viikonlopun parhaudesta kuuluu niille tärkeille ihmisille mun elämässäni, jotka tietävät keitä ovat!



Voice of Finlandin perjantainen jakso oli hyvin pitkälti rautainen! Suosikeikseni iskivät tietenkin erittäin asiallisen nimen omaava rokkijäbä grungesaundilla, Joonas Salonen, loistavan Emeli Sandén biisin vetänyt Carolina Storrank, ja aivan todella upean pehmeällä äänellä varustettu Roope Permanto. Näistä tämän viikon esiintyjistä jälkimmäinen oli selkeästi paras. Mukaan pääsi myös pari muutakin ihan asiallista esiintymistä, mm. Susanin ja Hanna-Maarian vedot.



Putous putoili taas aivan kympillä. Viikkokatsauksen insertit ovat jo pitemmän aikaa tuoneet mieleen Studio Julmahuvin parhauden, eikä tämäkään viikko jättänyt kylmäksi. Sen sijaan tuo Putouksen Voice of Finland vei kyllä ykköspisteet. Tuomareiden ja juontajan maneerit oli tarkkaan opeteltu. Aivan loistava show jälleen kerran. Sketsihahmokilpailussakin alkavat ne huonommat hahmot tippua yksi kerrallaan. Uskon että ensi kerralla on Veli Sikiön tai Kristoffer Taxfreen vuoro lähteä.