Elokuvia ja erikoiskahvia

Leffa täytti odotukset, ja osin ylittikin ne, ollakseen kuitenkin hämmentävän erilainen kuin Tarantinon aiemmat. En tiedä johtuiko se lännenteemasta vai tarinasta itsestään, mutta elokuva kulki aivan eri tavalla mitä olin kuvitellut. Yhteistä tosin oli splatter- ja 70-luvun blaxploitation-elokuviin huomattavasti enemmän kuin länkkäreihin.

Q.T. on saavuttanut viimeistään 2000-luvulla sellaisen aseman, että hänellä mahdollisuus toteuttaa itseään täysin vapaasti, ja hän yhdistää kaikkia suosimiansa elokuvagenrejä lähes täydellisesti yhteen luodakseen uutta. Lopputuloksena on silkkaa valkokankaiden taidetta.



Huumoria oli enemmän mitä yleensä, joskin jos yhden häiritsevän asian mainitsen, niin n-sanan käyttö alkoi tulla ehkä hiukan ulos korvista, mutta toisaalta pitää muistaa, että tämä sijoittui 1800-luvulle. Pari roolisuoritusta, joita en halua etukäteen nostaa esiin suojellakseni vielä teitä ennakko-odotuksilta, olivat myöskin aivan elokuvan viihdyttävintä puolta.

Erityismaininta täytyy ehdottomasti antaa juuri musiikille, joka toimi kuten oletinkin. Kokonaisuutena todella loistava elokuva, mutta käykää itse katsomassa ja muodostakaa oma mielipiteenne. Voisin jopa ajatella, että jopa ne jotka eivät Tarantinon elokuviin ole samalla tavalla haksahtaneetkaan, saattaisivat tästä tykätä sen erilaisuuden vuoksi. Tosin matkalla pysäkille tuli soraääniäkin kuultua.



En halua kuitenkaan spoilata tätä sen enempää, mutta omaan makuuni tämä ylitti etenkin Kunniattomat Paskiaiset. Kill Billien ohitse nyt on minkään elokuvan lähes mahdoton mennä ja vanhemmat elokuvat ovat sitten niin erilaisia, että en edes halua niihin lähteä vertaamaan, jos muihinkaan. Kostotarinastahan tässäkin on kysymys, sen osa-alueen herra taitaa mitä mainioimmin, mutta silti kyseessä on ihan oman tyyppisensä leffa. Eniten tässä oli yhteistä juurikin tuon edellisen elokuvan kanssa, mutta ehkä tätä ei kannata edes yrittää laittaa parhaimmuusjärjestykseen.





Ennen leffaa käytiin istumassa ja jauhamassa yleisesti elokuvista ja matkustamisesta Kahvila Valossa, näistä aiheista jotka ovat viime aikoina olleet "pinnalla". Itsehän ehdin katsoa Djangon trailereita jo lukuisia kertoja eilisen päivän aikana, kaverini taas oli vältellyt näkemästä sekä niitä että arvosteluja.



Puhuttiin mm. Woody Allenin leffoista, jotka on mulle vielä aika uus juttu. Vasta hetki sitten katselin uusimman, 'To Rome With Love':n enkä edes tiennyt, että Woody on kuvannut jo Eurooppa-elokuvien sarjaansa Barcelonassa! Mun pitää siis ehdottomasti nähdä Vicky Cristina Barcelona.



Vaikka sitä ei kuvista huomaa, paikka oli yllättävänkin täynnä ja istuma-paikkojen puutteessa oli vaikea kuvitella että oli normaali tiistai-ilta. Sunnuntaisin tarjolla on brunssi jonka voisi joskus käydä ehkä testaamassa. Hintavahan se on, lähemmäs 20 euroa, ja paikkakin on todennäköisesti aina täynnä, mutta mielenkiinto sitä kohtaan heräsi silti.

Valosta on kuoriutunut myös alle vuoden aikana pienpaahtimo. He paahtavat kaikki kahvinsa itse paikan päällä, viikottain. Tästä ehdottomasti plussaa, kuten tietysti tunnelmasta ja interiööristä, jota on tullut ennenkin kehuttua. Tällä kertaa oma valintani kohdistui Latte Macchiatoon.