Vuosi 2012 pähkinänkuoressa

VAROITUS: Sisältää rasittavaa avautumista, joten jos et jaksa lukea, skippaa suoraan seuraavaan boldattuun kohtaan :)

Nyt kun elettyä elämää katselee taaksepäin, tämä vuosi oli yksi elämäni raskaimmista. Kaikista viime aikaisista positiivisista postauksista huolimatta.

Etenkin viime aikoina on joutunut repimään taas kaikki muistot auki ja kelailemaan näitä juttuja. Kaikki mitä viime vuoden lopussa tapahtui, lupasi tästä vuodesta jotain uskomattoman hienoa, mutta toisin kävi. Kontrasti vuoden sisällä omaan olotilaan on huomattavan suuri. Erityisesti tunnepuolella olen kokenut niin paljon takapakkia, isoimpana kesällä päättynyt parisuhteeni.

Tunteiden vuoristorataahan tämä on ollut koko syksyn, yritystä rakentaa kaikki alusta uudelleen tai korjata asioita. Helppoa se ei ole ollut, eikä siitä myöskään ole mitään tullutkaan. Myös mun sairastumiseni tänä vuonna, joka nyt tosin pysyy lääkkeillä kohtuullisesti kontrollissa, on lisännyt tämän vuoden painolastia. Työelämässäkin paineet ovat kasvaneet, mutta siitä kai pitäisi toisaalta olla tyytyväinen että töitä riittää enemmän kuin ehtii tehdä.

Monta kertaa näiden asioiden vuoksi olen miettinyt koko blogin pitämisen mielekkyyttä, mutta ainakin toistaiseksi oon kitkutellut menemään. Siinä olette auttaneet erityisesti kaikki Te lukijat, jotka jätätte silloin tällöin kommentteja. Niitä on ollut aina kiva lukea :)

Ja toisaalta, ei kaikki kuitenkaan ole ollut huonostikaan...

...mä olen kokenut paljon hienojakin asioita. Pääsin vuoden ensimmäisellä puoliskolla matkustelemaan edes hieman ja näkemään maailmaa sen verran, että nälkä heräsi päästä kokemaan lisää.

Flow, ja erityisesti Kristiina Männikön ja Irene Kostasin dj-setti menee näinkin yksinkertaisena ja pienenä elämyksenä vuoden kärkikokemusten joukkoon. Aivan ainutlaatuisen kova juttu!

Olen myös löytänyt tänä vuonna enemmän uusia kiinnostavia artisteja musiikkirintamalla, mitä moneen vuoteen. Suurin osa mitä loistavimpia löytöjä. Lisäksi erityisesti mainitsemisen arvoista on tietenkin ollut valokuvausmahdollisuuksien kehittyminen parempaan suuntaan, olenhan saanut lainata Canonilta erilaisia kameroita tarpeisiini.

Tältä pohjalta nostan vielä kerran lasini, ja uskon vakaasti että seuraava vuosi ei mitenkään voi olla näin huono. Kaikkeen löytyy varmasti ratkaisut kunhan tarpeeksi aikaa kuluu. Singstar ja pleikkari odottaa laukussa, tequilat ja Solit auton takapaksissa, ja kun työpäivä loppuu, suunnataan nokka kohti Armonkalliota ja uudenvuoden vietto saa alkaa! Illalla olis Hang The DJ!:kin, mutta kotibileet tuskin niin aikaisin päättyvät että sinne enää tulee mentyä.

Viime aikojen kiinnostavimpia uutisia on ollut mm. Ryanairin suunnitelmat vihdoin avata suora reitti Tampereelta Espanjan Gironaan, Barcelonan lähistölle. Talvilomani aikaan lentoja ei vielä lennetä, mutta olen miettinyt lomani siirtoa sittenkin tai jospa kesällä jotakin tapahtuisi. En kuitenkaan halua niin pitkälle vielä elämääni suunnitella, mutta Barcelona on kuitenkin ollut viimeiset vuodet se kohde, jonne haluaisin eniten. Listaan tähän vielä tänä syksynä erityisesti matkakuumettani lisänneitä linkkejä lukemistani blogeista. Miten tuohon kaupunkiin ei voisi rakastua?

Nelliinan Barcelona 1
Nelliinan Barcelona 2
Nelliinan Barcelona 3
Nelliinan Barcelona 4

Idan Barcelona 1
Idan Barcelona 2

Hansin Barcelona 1
Hansin Barcelona 2
Hansin Barcelona 3
Hansin Barcelona 4

Myös Norwegian avaa reitin Helsingistä sekä Prahaan että Dubrovnikiin, molemmat mua jo vuosikausia kiinnostaneita kohteita. Toivottavasti mulla on mahdollisuus nähdä vielä paljon maailmaa, vaikka kaikkea ei ensi vuoden aikana ehdikään kokea.

Palataan asiaan ensi vuonna! :)

Alé, alé, alé, we are the champions

Ja alennustila vaan jatkuu.

Eilinen päivä oli aamusta iltaan melkosta haipakkaa. Siitä on todella monta vuotta aikaa, kun oon ylipäänsä ollut lauantaina töissä, puhumattakaan että menin sinne jo kuuden pintaan aamulla. Ylityöpäivä meni kuitenkin yllättävänkin nopeasti, koska meitä oli lähes koko tiimi paikalla, ja meillä nyt on yleensä aina hauskaa. Aloin vielä harkitseen töihin menoa ensi lauantainakin. Ehkä tästä tilanteesta nyt vaan kannattaisi ottaa kaikki irti mitä saa, vielä kun saa. No, päivä kerrallaan.



Odotin töistä pääsyä jo senkin vuoksi, että oltiin sovittu lähteä porukalla Ideaparkiin katsomaan alennusmyyntejä. Tietenkään mun ei edelleenkään olis tarvinnut löytää mitään, mutta alennusmyynnit, kuten jo ensimmäisessä kuvauksessa itsestäni täällä kerroin, aina vetävät puoleensa. Ja totta kai tuon kokoisesta paikasta aina jotakin löytyy, vaikka en edes käynyt kuin muutamassa liikkeessä.

New Yorker oli kyllä pettymys, siellä ei ollut yhtään mitään sellaista mitä olisin nyt halunnut ostaa. Carlingsissa sen sijaan oli todella kova ale, puoleen hintaan melkeinpä varmaan suurin osa koko putiikin tavarasta ja aina takuuvarma Henkkamaukka, joka on näiden seutujen paras juuri Ideaparkissa.



Ensimmäisen kuvan Vandalsin pipo ja Vailentin ruutupaita löytyivät molemmat Cartsusta, alemman kuvan pillifarkut H&M:stä. Farkkujakaan en tosiaan olisi tarvinnut, mutta 15 euroa noista parhaan mallisista pilleistä joita mulla on jo useampia hiukan eri sävyssä veti puoleensa. Nämä uudet ovat todella tummaa sinistä, sellaisia mulla ei vielä ollut koska aiemmat ovat kaikki harmaita tai mustia. Muutenkin tuolla liikkeessä oli runsain mitoin hyviä tarjouksia, ei vain nyt tällä kertaa mun tyylisiä vaatteita.

Ja ettei haipakka tähän olis päättyny, olin jo ennen Ideaparkiin lähtöä suostunut lähtemään katsomaan illalla vielä Hobitin. Tämä takasi itselleni melkoisen kiireen koko päiväksi, ja takuulyhyet yöunet tulevaksi yöksi. Olin tietenkin itse elokuvasta ollut hieman kiinnostunut jo aiemmin, vaikka en mikään Taru Sormusten Herrasta-fani olekaan, vaan lähinnä tuon uuden 3D HFR-tekniikan takia.



Tässä vaiheessa on luvassa lievää spoilausta, joten kannattaa lopettaa lukeminen, mikäli haluat käydä katsomassa sen itse ja nauttia elokuvasta täysipainoisesti.

Tarina oli hieman tylsähkö ja pitkäveteinen, vaikutti että sillä ei oikein ollut päätä tai häntää, vähän kuten edellisen elokuvasaagan toinen osa joka oli vain pätkä tarinaa. Sama fiilis tuli tästäkin, eikä tuo seikkailu vaikuttanut lainkaan niin huimalta kuin TSH-trilogia. Kai se vain on se, että tuollainen fantasia ei sillä lailla iske itselle. Tässä vain raahustettiin, tapeltiin ja syötiin ja taas raahustettiin.



Visuaalisesti elokuva toki tarjosi kaikkea sitä, mitä saattoi odottaa, joten en koe että aika olisi mennyt hukkaan tuota katsoessa, mutta tuskinpa tulen sitä koskaan katsomaan edes kotona uudelleen, niin kiehtova se ei kuitenkaan ollut. HFR ei myöskään tuonut mun mielestä mitenkään niin merkittävää parannusta 3D:hen, mitä odotin, vaikka liikkeet jouhevia olivatkin. Mulle tuli hetkellisesti mieleen jopa liiankin epäaidot ja nopeat liikkeet, kuten vanhanajan mustavalkoelokuvissa. Liikkuvia osia oli ns. liikaa.

Elokuvanautintoon varmasti vaikutti myös istumapaikka ison salin takaosassa, jossa kangas jäi harmillisen kauaksi itsestä. Varasin lipun kuitenkin vasta eilen aamupäivällä, joten parhaat paikat oli jo viety. Jos kuitenkin Hobitin tarina kiinnostaa, onhan tuo must-see pätkä kenelle tahansa fanille.

Tänään pitää vielä käydä etsimässä snapsilaseja, todennäköisesti Ikeassa pyörähdän ainakin. Kaveri ei ollut aiemmin viikolla löytänyt Pokal-sarjaa ja tequilat odottavat jo jääkaapissa huomista!

Never say never

Musta on myös tullut huono vaatebloggari viime aikoina, kun ostelen nykyään niin vähän uusia vaatteita. Alennusmyyntikausikin on alkanut suurimmassa osassa liikkeitä, mutta kun ei ole millekään tarvetta, ei oikein huvita päättömästi vaan kierrellä haalimassa lisää.

No nyt vittu oikeesti :)

Eipä taas olis kannattanu sanoa yhtään mitään alennusmyynneistä, tai mistään muustakaan. Ei ehtinyt vierähtää kuin muutama tunti tuosta edellisestä postauksesta, kun luin Facebookista että Kätkö Vintagessakin alkoi alennusmyynnit. Tuntui täysin mahdottomalta ajatukselta jättää tälläinen tilaisuus käyttämättä, joten päätin lähteä sinne, kun kerran kyydinkin sain vielä töitten jälkeen. Kisumisu tuli samalla kyydillä ja jatkoi kotiinsa, mä hyppäsin kyydistä Tammelassa.



Mutta palataanpa siihen aiheeseen mitä kannattaisi sanoa ja mitä ei. Avauduin aiheesta jo viimeksi viime vuoden marraskuussa, jolloin unohdin mainita, että olin sanonut samaa myös farkkupaidoista. Multahan löytyy kaikkea sitä, mitä mun ei pitänyt enää käyttää, enemmän nyt kuin kertaakaan 90-luvun alussa! :)

Kätköstä nimittäin löytyi kahdet nahkakengät jotka ovat todella mukavat jalassa. Purjehduskenkiä olen etsinyt jo yli parin vuoden ajan, ja koskaan en olisi uskonut tuollaisia mustia nahkapopoja käyttäväni, jotka nyt löysivät tiensä alehintaisena mun kenkähyllyyn. Molemmat aivan sikamakeita, ja tietenkin yksi ruutupaitakaan lisää ei ollut pahitteeksi ;) Tosiasiassa kummatkaan eivät ihan näiden lumikelien kengät ole, mutta tälläistä tilaisuutta että mä löydän mun kanoottijaloille sopivat ja vielä kivat kevät- tai kesäkengät, ei liian usein tarjoudu. Siis must have ostos, ja nyt on muutakin kuin kangastossuja.



Mä olen harvoin ollut näin liekeissä uusista ostoksista, tai edes alennusmyynneistä. Kätkö pelasti mun päivän, ja Henkka pelasti ennen kaikkea kaikki tamperelaiset avaamalla hyvien vaatteiden vintage-liikkeen täällä! Jos on mennyt ohi, täältä löytyy tekemäni kattava arvostelu liikkeestä.

Olin jopa niin liekeissä et mun oli heti saatava molemmat asut kuvattua (tälläistä ei ole uusien vaatteiden osalta varmaan vielä koskaan ollut), ja onneksi siinä auttoi aina yhtä ystävällinen Newbie!



Tuollaisen vapauttavan shoppailuelämyksen jälkeen ei kyllä oikeastaan enää kauheasti huvittanut lähteä keskustan tylsiin massaliikkeisiin kiertelemään, mutta koska olin alunperin ajatellut piipahtaa H&M:llä ohimennen katsomassa tarjonta, lähdin sinne. Matkalla keskustaan poikkesin Klubilla Happy Hour-latella.

Ja löytyihän Henkkamaukastakin sitten jotakin, nimittäin tuo yllä olevassa kuvassa näkyvä tummansininen lämpöinen neuletakki jota pidän nytkin kirjoittaessani päällä. Se on niin hirmu mukava ja kivan mallinen. Tuskin maltan odottaa että ulkona tulee tarpeeksi kuivat kelit uusille kengille.

Sulattelua, silittelyä ja science fictionia

Vapaat on sitten ohi tältä vuodelta, ja vielä kolme normaalia työpäivää olis tiedossa. Töissä on luvassa aivan takuuvarmasti kaaos, vaikka muutenkaan meillä ei koskaan anneta välipäiviä tai uuden vuoden aattoa vapaiksi tietyistä syistä. Nythän on sitten seuraavan kahden tulevan vuoden aikana joulu aina keskellä viikkoa, mutta eipä mennä niin pitkälle :) Mä oon kaikesta kiireestä huolimatta harkinnut mennä taas jompana kumpana lauantaina tekeen ylityöpäivän, mutta katsoo nyt. Maanantaina on sitten uudenvuodenaatto ja bileet, vain tequila puuttuu vielä.

Maha on ollut äärimmilleen tukossa, varasin aivan liikaa ruokaa itselleni. Mutta ottaapa tästäkin opikseen, vähemmälläkin pärjää! Ja ikään kuin ruuan mättäminen ei olisi riittänyt, tein vielä muffinsejakin eilen iltapäivällä. Mussa ei kyllä ole yhtään leipurin vikaa ja eipä tuokaan mennyt niinkuin Strömsössä. Maussa ei oo mitään vikaa, ulkonäössä enemmänkin :)





Vähän meni löhöilyksi tapaninpäivä. Tuijottelin vaan telkkaria sen jälkeen kun bongasin tutun kaverin Facebook-seinältä klipin tuommosesta sci-fi pätkästä vuodelta 1954, kuin 'Target Earth'.

Ihan noin vanhoja juttuja, tai sci-fi leffoja multa ei edes DVD:llä löydy, mutta sen sijaan 'The Outer Limitsin' ja 'The Invadersin' ekat tuotantokaudet kyllä. Bongasin aikanaan teini-ikäisenä molemmat sarjat Sci-fi Channelin ilmaisviikonlopusta ja jäin jo tuolloin koukkuun tuohon kliseiseen kamaan. Tilasin sittemmin molemmat edellisessä sci-fi huumassa muutama vuosi sitten, mutta molemmat on jääneet kesken motivaation puutteessa. Eilen oli hyvä päivä kaivaa jälkimmäinen naftaliinista ja katsella pieni Invaders-maratoni. Parissa jaksossa oli kyllä sellaista naiskaunettakin, että oksat pois. Nyt jo seitsemänkymmenen nurkille päässeet Barbara Luna ja Lynn Loring ovat molemmat olleet 60-luvulla aivan mielettömän kauniita naisia :)



Onko tässä täydellinen suojaväritys? Kisumisu lähtee tänään iltapäivällä takaisin kotiin, ja hyvinhän meillä on mennyt kaiken kaikkiaan. Alkoi justiinsa kotiutua tänne, ja itse usein tuli syliin ja puskeskeleen mua. Eilen kävi vieläpä ite pöydältä viemässä mun aamupalaleikkeleet. Ilmeisesti mun lautaselle laittama muutama katkarapu ja yksi leikkele oli neidistä aivan liian vähän. Lopuksi meni vielä sänkyyn selälleen tyytyväisenä kehräilemään. Awws :)



Nyt vain tulta päin, kohti töitä ja katsomaan oliko tästä "lepolomasta" tarpeeksi hyötyä. Edes yhtenä aamuna ei tarvitse pyörällä sotkea töihin, koska sama työkaveri joka hakee kissansa töiden jälkeen, nappaa mut matkalta kyytiinsä. Pienet on ilot :)

Musta on myös tullut huono vaatebloggari viime aikoina, kun ostelen nykyään niin vähän uusia vaatteita. Alennusmyyntikausikin on alkanut suurimmassa osassa liikkeitä, mutta kun ei ole millekään tarvetta, ei oikein huvita päättömästi vaan kierrellä haalimassa lisää. Mä oon katsellut mun vaatekaappia jossa on murto-osa sellaisia vaatteita joita käytän, ja siltikin tarpeeksi. Pitäis päästä ulkomaille, vajaa vuosi sitten oli Liettuassakin alet, joten vaatteille ei jäänyt hirveästi hintaa.

Konemusiikin kirkkaimpia helmiä osa 4

Tää postaus päättää tän konemusiikkisarjan, johon oon keränny elämäni aikana muhun erityisesti vaikuttaneita artisteja ja niiden Spotifystä löytyviä levyjä. Tietenkin on vielä olemassa todella paljon merkittäviä artisteja ja biisejä, mutta ihan kaikkea ei tänne tosiaan ollut mahdollisuutta laittaa, kaikkia ei varmasti juuri nyt muista, eikä Spotifystä ennen kaikkea jokaista löydy. Osalta taas ei vain ole kokonaista merkittävää levyä, vaikka kyseinen bändi olisi vuodesta toiseen tahkonnut hyviä kappaleita (esim. µ-Ziq, Squarepusher, Fatboy Slim, The Chemical Brothers, Moby, Faithless). Toinen aika iso asia on, että jotkut eivät ole niin vahvasti profiloituneet konemusiikiksi jotta niitä olisi ollut mielekästä mainita. Tälläisiä itselle hyvin tärkeitä bändejä ovat mm. Massive Attack, Thievery Corporation, Jazzanova, Fila Brazillia, Kruder & Dorfmeister ja MGMT vain muutaman nimetäkseni. Mutta takaisin yksittäisiin levyihin...

Kun 80-luvun lopussa kuulin ensi kerran Depeche Moden 'Never Let Me Down Again' -kappaleen Music Televisionista, olin täysin myyty. Biisi oli kaikkea muuta kuin se perus discohuttu mitä siihen aikaan kuuntelin. Kasetti piti käydä heti lainaamassa kirjastosta ja sen jälkeen paluuta ei enää ollut.

Jos ei ole kokenut samanlaista herätystä juuri silloin, voi olla vaikea laittaa itseensä mun kenkiin. Jos kuitenkin yrittää ajatella tuon biisin, ja oikeastaan koko levyn biisien rakennetta, saundeja ja tyyliä, olivat ne omana aikanaan jotain todella päräyttävää ja erilaista mitä kukaan muu ei ollut vielä tehnyt (tai no okei, jälkikäteen katsottuna Front 242 oli liikkunut hiukan samoilla poluilla, mutta ko. bändi oli siinä vaiheessa vielä itselle tuntematon). Seuraava levy 'Violator' vei lopulta miehen mennessään ja edelleen tänä päivänä pidän Depeche Modea yhtenä maailmankaikkeuden hienoimpina bändeinä, vaikka sen kulta-aika tuonne 80- ja 90-luvuille jääkin.

Postauksessa on mukana myös vähemmälle tunnettavuudelle jäänyt loistavia kappaleita julkaissut saksalaisten oma Depeche Mode, elektrobändi Moskwa TV, toinen saksalainen ja tunnetumpi Kraftwerk, joka yhdessä edellisessä konemusapostauksessa laittamani Jean-Michel Jarren ohella rakensivat pohjaa koko konemusan diggaukselleni 80-luvun lopulla. Lisäksi vielä yksi viime hetkellä mieleen tullut merkittävä 90-luvun drum'n'bass nimi ja pari yksittäistä 2000-luvun bändiä joiden kautta olen kokenut uudenlaisia heräämisiä koneilla tuotetun musiikin suhteen.

We're flying high
We're watching the world pass us by
Never want to come down
Never want to put my feet back down
On the ground

Rauhallista joulua!

Terveisiä täältä notkuvan herkkupöydän ääreltä. Aamu alkoi juustoilla sekä lahjaksi saamallani Mokkamestarien suklaakahvilla. Työpaikalta ei tänä vuonna tullut lahjaa, vaan pieni bonus, joka tietysti lämmitti mieltä jopa paremmin kuin tavara. Pöydässä oli sekä ostamiani keskivanhaa goudaa, vuoden kypsytettyä manchegoa, valkosipulimaalaisbrietä ja sinihomejuustoa. Täytyy kyllä myöntää että ostamani viikunahillo sopii täydellisesti näiden juustojen kanssa.



Koko aamupäivä onkin tullut valmisteltua päivällistä ja hörpittyä glögiä. Jotenkin tuntuu hölmöltä kattaa vain itseään varten, mutta onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Oli kuitenkin kivempi istua pöydän ääreen nautiskelemaan, kun jaksoi vähän panostaa esillepanoon.

Vissiin tuli silti vähän liikaa hamstrattua ruokaa, mutta onpa sitten useammaksi päiväksi :) Kinkkua kun ei pysty paria päivää enempää syömään, mutta juustoa, katkarapuja, mätiä ja lohta kyllä.



Kissaneitikin sai jo aamulla kalkkunaleikettä, kokkailun lomassa katkarapuja ja pienen nokareen savulohta itsekin. Kovin kun on muutenkin kiltti ja rauhallinen niin mikäs meillä täällä on ollessa, ruoka sai olla rauhassa pöydällä, mirri ei tullut edes isommin kerjäämään.

Kovasti on herkut, rapsuttelut ja naruleikit kelvanneet neidille ja eilisestä onkin huomattavasti rohkaistuttu. Leikittiin illalla kengännarulla pitkä tovi ja sen jälkeen ollaankin oltu jo ihan hyviä kavereita.



Sähkö pitää meidät lämpimänä. Laitan saunan päälle ja kunhan päivä alkaa hämärtää, sytytän kynttilät. Suklaan, juuston ja viinin täyttämänä toivotan hyvää joulua kaikille! :)

Neljän seinän sisällä

Nyt on kaikki joulun tarpeet hankittu jotta herkuttelu ja mässäily voi alkaa. Kävin vielä kauppahallissa tekemässä viime hetken ostoksia, ja hakemassa samalla kaverin työpaikalta joululahjan.





Kehuin jo edellisessä postauksessa, että aion herkutella juustoilla jouluna. Ruokakaupasta tiensä jääkaappiin oli jo perjantaina löytänyt sinihomejuusto sekä brie, mutta kauppahallin Juustosopesta kävin vielä täydentämässä lajitelmaani muutamalla spesiaaliherkulla. Niistä myöhemmin lisää.





Alun perin olin pohdiskellut ostavani sekä kinkkua että savulohta jouluksi. Tapolan maalaispalvi on kuulunut perinteisesti mulla useaan jouluun, ainoastaan viime vuonna paistettiin itse kokonainen kinkku, mutta eihän se silti Tapolan veroista ollut.

Toisena vaihtoehtona kuitenkin mietin välimerellisempää lähestymistapaa tähän jouluun, siksi juustot ja meren antimet päätyivät ostoslistalle. Perjantaina ostin jo katkarapuja kaupasta, nyt Nygreniltä loputkin kalaherkut. Koska mulla on nyt jo enemmän kuin tarpeeksi syötävää yhdelle hengelle, jätin kinkun ostamatta kokonaan. Pakastimessa on mm. herneitä ja cocktailpiirakoita.



Olin ajatellut pistäytyä samalla Armaksen pikaruokalassa, mutta paikka ei näin sunnuntaina ollut auki. Avoinna ollessaan se henkii täydellisen kutsuvana sellaista tunnelmaa, mitä toivoisin kauppahallista löytyvän enemmänkin. Lisää näitä upeita paikkoja ja kauppoja halliin kiitos. Ehkä murros on tapahtumassa jo pelkästään sukupolvien muutoksen vuoksi ja tulevaisuudessa tilanne muuttuu.

Kauppahallin henki on jotakin niin hienoa, ja ehkä senkin takia käyn siellä näin harvoin, jotta jokainen käynti olisi vastaavanlainen kokemus. Uusia yrityksiä on tullut tasaiseen tahtiin tietenkin surullisesti joidenkin perinteisten kustannuksella. Mm. Wigrenin konkurssiuhka ja palvelutiskin poistuminen hallista oli itselle yhden aikakauden loppu.



Uusista mielenkiintoisista yrityksistä Armaksen ohella täytyy mainita The Salad Bar. Heillä on sekä ravintolapiste, jossa saa kasata mieluisensa salaatin useista eri vaihtoehdoista, sekä tuo erillinen myyntikoju, jossa on panostettu hedelmien ja vihannesten esillepanoon. Ennen kaikkea juuri tälläinen panostus tuotteisiin vetoaa itseen.

Oon ihmetellyt jo pitkään sitä että ei tarvitse lähteä eteläistä naapurimaata pidemmälle, kun esillepanoon on satsattu huimasti enemmän. Täällä markettien he-vi-osastojen läpimädät ja tiskiin runnotut hedelmälaatikot kun eivät liiemmin houkuttele.



Eilisestä alkaen oon täällä seuraillu arkaa kissaneitiä, joka pääasiassa viettää aikaansa saunan ylimmällä lauteella, tai sängyn alla. Ei se silti muuten kovin arka ole, mutta mua ei ilmeisesti ole vielä omaksunut tarpeeksi turvalliseksi kaveriksi. Whiskasin Dentabitsit ja kalkkunaleikekin on maistunut, kunhan ne jättää neidille syötäväksi omalla ajalla, kädestä, eikä mun nähteni sovi maistella. Kyllä meistä varmaan vielä kaverit kuitenkin tulee :)



Eilen kissaneiti sai olla illan ihan rauhassa ja tutustua asuntoon, sillä lähdin naapuriin saunomaan ja Hookiin syömään. En tiedä mikä eilisessä päivässä oli, oliko aistit taas terässä vai mikä, mutta siivet maistuivat paremmilta kuin ikuisuuksiin. Piti oikein kehaista tarjoilijallekin joka myös naureskeli että mitään muutoksia ruokiin ei kyllä ole tullut. Itse otin siipiä ja olutmarinoituja sipulirenkaita, huurteisen San Miguelin kanssa varsin taivaallista.



Minä taidan pistää glögin lämpiämään, avata Disaronnon ja punaviinin, ja alkaa asentelemaan musiikkiohjelmia. Mietin josko saunoisin tänäänkin, mutta taidan malttaa vielä huomiseen, kun eilenkin jo tuli saunottua. Ehkä tuo saunatonttukin sitten tulee mukaan lauteille lämpimään :)

Kaikille mukavaa joulun valmistelua!

Maailmanlopun meininki!

Eipä tullut maailmanloppua sittenkään, vaikka tänä päivänä eräs muu pitkään mua jo vaivannut juttu tulikin matkansa päähän. Joululomakin alkoi, ja pääsee vihdoin lepuuttamaan aivoja. Todennäköisesti pikkuhiljaa mustakin tulee onnellisempi ihminen kun kerran saatiin uusi mahdollisuus jatkaa tätä maailmanlopun meininkiä ;)

He-le-mi musavideo muuten!



Elämä viime aikoina on ollut niin raskasta, että oli ihan tosi kiva kun pääsin kavereiden kanssa pitämään vähän hauskaa keskellä työviikkoakin. Keskiviikkona tosiaan lauleskeltiin kaverin kanssa Singstaria, ja tein hyviä tonnikalalämppäreitä, parhaita ehkä ikinä! Eilen taas lähdin toisen ystäväni kanssa Europaan syömään ja pelailemaan, tietenkin lempipelejäni Yatzya ja Trivial Pursuitia. Uutena vuotena pääsee sitten vetämään Singstaria vähän isommalla porukalla! Aion tänäkin vuonna vetää tequilakännit!





Arvoin pitkään antipastolautasen ja lämpimän prosciutto-mozzarella leivän välillä, mutta päädyin lopulta jälkimmäiseen, ja onneksi näin. En ollut ennen maistanut tuota makuyhdistelmää Europan leivistä, ja hemmetin hyvää oli. Mun suosikkeja kyllä silti on kana-vuohenjuusto ja mozzarella-pesto. Muutenkin oon ajatellut jouluna taas herkutella juustoilla ihan kotona, joten ajattelin malttaa vielä vähän aikaa.





My pussy tastes like Pepsi Cola...

Tulin vasta töistä, enkä oo vielä päässy ihan täysin lomamoodiin. Tarkoitus on lähteä vielä kaupungille hakemaan joulun viinit ja jonkin verran muutakin ruokapuolta kaupasta, kauppahalliin meen sitten vasta sunnuntaina. Ja huomisaamuna musta tulee kissan hoitosetä \o/

Rentoa joulun odotusta kaikille!

Konemusiikin kirkkaimpia helmiä osa 3

Nyt on aika sen (ensimmäisen) poppipostauksen. Tällä kertaa mukaan listalle on itseoikeutetusti päässyt yhden muhun kautta aikojen eniten vaikuttaneen bändin, eli Pet Shop Boysin neljä ensimmäistä albumia. Varsinainen aktiividiggailu loppui tuohon vuoden 1990 Behaviour-levyyn, mutta nämä alkupään levyt ovat toistuvasti soineet jo yli 20 vuoden ajan omissa soittimissani suhteellisen ahkerasti.

Listalle on myös päässyt pari muuta melko merkittävää albumia 80- ja 90-lukujen taitteesta, jotka ovat vaikuttaneet sekä omaan musiikkimakuuni myöhemmin, että myös ihan konkreettisesti omiinkin sävellyksiini. Kaiken kaikkiaan matskua riittäisi vielä neljänteenkin postaukseen, joten yritän pukata pihalle sellaista vielä viimeistään jouluna.

Joulunalusviikon kiireet

Ääh, mulla on kauheesti vielä tekemistä iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuna, ennenkö joulu ehtii alkaa. Tänään pitäisi vielä sauna pestä jotta pääsee puhtaaseen joulusaunaan. Kyllä, jo nyt koska en tiedä missä muussakaan välissä ehdin :)

Huominen ruoka on uunissa, tein juuri pari soijanakkohodaria (nam saatana!) ja vähän aiemmin tulin Ikeasta, josta ostelin vähän lahjatarvikkeita ja ruokaa. Joululahjoja on tänä vuonna vähän, ne on pieniä ja niitä on vain parille kaverille. Miksi ostaa kauheasti lahjoja muille jos itsellä ei ole joulufiilistä?



Huomenna kaverin kanssa lauleskellaan Singstaria ja torstaina olis tarkoitus nähdä toista kaveria pitkästä aikaa. Töissä on ihan pirun hektistä, duunia riittää ihan tosissaan, mutta onneksi se kaikki jää silti neljältä sinne toimistoon odottamaan seuraavaa aamukahdeksaa. Iltaisin pitää sitten tehdä kaikki mitä ehtii.

Perjantaina on palkkapäivä ja pitää vielä käväistä pyörähtämässä katselemassa viimeisiä lahjajuttuja kaupungilla. Lauantaina kissaneiti tulee hoitoon ja sunnuntaina pitää hakea kaikki viimeisetkin jouluruuat koska maanantaina onkin jo aatto. Mun tulee ihan harmillisen liian harvoin käytyä kauppahallissa, mutta mun jouluperinteeseen se kuitenkin kuuluu. Sieltä aion nytkin hakea loput ruuat omaan joulupöytään, joka ei kyllä mitenkään erityisen jouluinen ole. Suotta miettiä ruokia liian tarkkaan ja kattaa vain itseä varten hienosti, riisipuuroa varmasti jään kaipaamaan, sillä sen tekemisestä ei tule koskaan mitään! Johonkin väliin ymppään kyllä sen Hookinkin tässä! Varmasti :)

Niin että vaikka mulla onkin tulossa rauhallinen joulu, sitä ennen en kyllä ehdi kyllästymään ja pysähtymään. Ehkä se lepo tuleekin sitten tarpeeseen ja tuntuu mukavalta.



Nyt ei tarvitse kuin pestä sauna koska eilen siivoilin jo vähän ja tein superherkullista kasviswokkia. Keksin esikeittää soijasuikaleet samassa maustevedessä jossa keitin nuudelitkin. Muuten laitoin sekaan paprikaa, sipulia ja porkkanaa. Saattoi olla yksi parhaista kasvisruuista joita olen koskaan tehnyt!

Tässä taas muutama kiva biisi joilla jaksaa varmasti tän kolme päivää! Mä en oo muuten muistanu kai mainitakaan, että keväällä hehkuttamani Imagine Dragonsin albumi 'Night Visions' putkahti tossa aiemmin kokonaisuudessaan Spotifyynkin. Sitä ei ensin ekaan pariin kuukauteen sieltä löytynyt, mutta nyt löytyy.

Maailmanloppu tulee, oletko valmis?

Viikonloppu värikuvina

Tai no, eipä nuo kovin värikkäitä ole tähän vuodenaikaan :) Aika rauhallinen viikonloppu on ollu, mutta sitäkin herkullisempi.

PowerShottia ei sitten haettukaan vielä perjantaina töistä, joten sain pari ekstrapäivää aikaa kuvailla sillä. Pistin kuitenkin kameran takaisin pakettiin, eli nyt viimeistään on se testattu. Perjantaina tuli myös postissa mun Nuorgamin kilpailusta aiemmin voittamani Lindstrømin 'Smallhans' albumi. Loistava levy, joka on tullut kuunneltua jo pariinkin kertaan.



Perjantaina tuli piipahdettua Jack The Roosterin pikkujouluissa, joissa oli tänä vuonna todella hyvät ruokatarjoilut. Tietysti myös drinkkiliput asiaan kuuluvasti. Vuoden tamperelaiseksikin äänestetty Poppamies itse toimi joulupukkina ja jakeli niitä ihania Hot-Headzin Chipotle-sinappisipsejä asiakkaille.



Tarjolla oli monenlaista sapuskaa. Kanakastiketta, tulista lihakastiketta (siis todella hottia, huh :) ), falafeleja, erilaisia uppopaistettuja chilirenkaita, riisiä, salaattia, dippejä ja jälkiruuaksi herkullista juustokakkua kermavaahdolla ja haluamillaan kastikkeilla. Todella tykit tarjoilut ja kuten kuvasta näkyy, lautaselle tuli lapattua melko keko. Tästä on gourmet kaukana, mutta ihassama! Drinkkilipulla sai pari mietoa hanajuomaa, Jägermeisterin ja glögin.





Tälläisillä mätöillä vain odotan jo seuraavia pirskeitä ;) Roosterissa on kyllä niin kelvolliset burgeritkin, että joku sunnuntai sinne voisi mennä testaamaan paikan siipisunnuntain. Siipiä saa silloin burgerin kanssa kaupan päälle niin paljon kuin jaksaa syödä!

Keskustorin Joulutorille oli pitänyt lähteä jo useampana päivänä, lähinnä safkailemaan, mutta ei ole ehtinyt. Koska sieltä sai mahansa täyteen myös melko kohtuulliseen hintaan, oli tuo ihan hyvä korvike kotiruualle lauantaina. Torilla olevassa kodan lämmössä oli mukava istua, lauantaina puhalsi nimittäin tosi kylmä tuuli. Syötiin paistetut riistamakkarat ja Pyynikin näkötornin telttakahvilassa kuuluisat munkit.





Muuten on tullut vain levättyä kotona ja chillailtua, mm. Singstarin parissa. Enää viisi päivää töitä ja sitten alkaa tavallaan odotettu joululoma. Odotettu sikäli, että töissä on ollu todella kiirettä ja pientä stressinpoikastakin kai on yrittänyt pukata. Mutta mitä jouluun tulee, niin siihen mun fiiliksenikin parani, sillä mä en ehkä joudukaan viettään joulua ihan itekseni.

Juuri kun olen tässä taas pidempään miettinyt, miten leppoisaa elämä olis kun olis oma kissa ja juuri torstaina ehdin kirjoitella nettiinkin että pitäisiköhän sellainen hankkia, kysyi työkaveri että voisinko mä hoitaa heidän kissaansa jouluna. Itselle siellä kulkeminen pari kertaa tai edes kerran päivässä olis ollut turhan hankalaa, erityisesti kun julkinen liikenne ei palvele, mutta sen sijaan näyttää nyt siltä että kisuli tulee piristämään mun päiviä tänne! :)