Alé, alé, alé, we are the champions

Ja alennustila vaan jatkuu.

Eilinen päivä oli aamusta iltaan melkosta haipakkaa. Siitä on todella monta vuotta aikaa, kun oon ylipäänsä ollut lauantaina töissä, puhumattakaan että menin sinne jo kuuden pintaan aamulla. Ylityöpäivä meni kuitenkin yllättävänkin nopeasti, koska meitä oli lähes koko tiimi paikalla, ja meillä nyt on yleensä aina hauskaa. Aloin vielä harkitseen töihin menoa ensi lauantainakin. Ehkä tästä tilanteesta nyt vaan kannattaisi ottaa kaikki irti mitä saa, vielä kun saa. No, päivä kerrallaan.



Odotin töistä pääsyä jo senkin vuoksi, että oltiin sovittu lähteä porukalla Ideaparkiin katsomaan alennusmyyntejä. Tietenkään mun ei edelleenkään olis tarvinnut löytää mitään, mutta alennusmyynnit, kuten jo ensimmäisessä kuvauksessa itsestäni täällä kerroin, aina vetävät puoleensa. Ja totta kai tuon kokoisesta paikasta aina jotakin löytyy, vaikka en edes käynyt kuin muutamassa liikkeessä.

New Yorker oli kyllä pettymys, siellä ei ollut yhtään mitään sellaista mitä olisin nyt halunnut ostaa. Carlingsissa sen sijaan oli todella kova ale, puoleen hintaan melkeinpä varmaan suurin osa koko putiikin tavarasta ja aina takuuvarma Henkkamaukka, joka on näiden seutujen paras juuri Ideaparkissa.



Ensimmäisen kuvan Vandalsin pipo ja Vailentin ruutupaita löytyivät molemmat Cartsusta, alemman kuvan pillifarkut H&M:stä. Farkkujakaan en tosiaan olisi tarvinnut, mutta 15 euroa noista parhaan mallisista pilleistä joita mulla on jo useampia hiukan eri sävyssä veti puoleensa. Nämä uudet ovat todella tummaa sinistä, sellaisia mulla ei vielä ollut koska aiemmat ovat kaikki harmaita tai mustia. Muutenkin tuolla liikkeessä oli runsain mitoin hyviä tarjouksia, ei vain nyt tällä kertaa mun tyylisiä vaatteita.

Ja ettei haipakka tähän olis päättyny, olin jo ennen Ideaparkiin lähtöä suostunut lähtemään katsomaan illalla vielä Hobitin. Tämä takasi itselleni melkoisen kiireen koko päiväksi, ja takuulyhyet yöunet tulevaksi yöksi. Olin tietenkin itse elokuvasta ollut hieman kiinnostunut jo aiemmin, vaikka en mikään Taru Sormusten Herrasta-fani olekaan, vaan lähinnä tuon uuden 3D HFR-tekniikan takia.



Tässä vaiheessa on luvassa lievää spoilausta, joten kannattaa lopettaa lukeminen, mikäli haluat käydä katsomassa sen itse ja nauttia elokuvasta täysipainoisesti.

Tarina oli hieman tylsähkö ja pitkäveteinen, vaikutti että sillä ei oikein ollut päätä tai häntää, vähän kuten edellisen elokuvasaagan toinen osa joka oli vain pätkä tarinaa. Sama fiilis tuli tästäkin, eikä tuo seikkailu vaikuttanut lainkaan niin huimalta kuin TSH-trilogia. Kai se vain on se, että tuollainen fantasia ei sillä lailla iske itselle. Tässä vain raahustettiin, tapeltiin ja syötiin ja taas raahustettiin.



Visuaalisesti elokuva toki tarjosi kaikkea sitä, mitä saattoi odottaa, joten en koe että aika olisi mennyt hukkaan tuota katsoessa, mutta tuskinpa tulen sitä koskaan katsomaan edes kotona uudelleen, niin kiehtova se ei kuitenkaan ollut. HFR ei myöskään tuonut mun mielestä mitenkään niin merkittävää parannusta 3D:hen, mitä odotin, vaikka liikkeet jouhevia olivatkin. Mulle tuli hetkellisesti mieleen jopa liiankin epäaidot ja nopeat liikkeet, kuten vanhanajan mustavalkoelokuvissa. Liikkuvia osia oli ns. liikaa.

Elokuvanautintoon varmasti vaikutti myös istumapaikka ison salin takaosassa, jossa kangas jäi harmillisen kauaksi itsestä. Varasin lipun kuitenkin vasta eilen aamupäivällä, joten parhaat paikat oli jo viety. Jos kuitenkin Hobitin tarina kiinnostaa, onhan tuo must-see pätkä kenelle tahansa fanille.

Tänään pitää vielä käydä etsimässä snapsilaseja, todennäköisesti Ikeassa pyörähdän ainakin. Kaveri ei ollut aiemmin viikolla löytänyt Pokal-sarjaa ja tequilat odottavat jo jääkaapissa huomista!