Konemusiikin kirkkaimpia helmiä osa 4

Tää postaus päättää tän konemusiikkisarjan, johon oon keränny elämäni aikana muhun erityisesti vaikuttaneita artisteja ja niiden Spotifystä löytyviä levyjä. Tietenkin on vielä olemassa todella paljon merkittäviä artisteja ja biisejä, mutta ihan kaikkea ei tänne tosiaan ollut mahdollisuutta laittaa, kaikkia ei varmasti juuri nyt muista, eikä Spotifystä ennen kaikkea jokaista löydy. Osalta taas ei vain ole kokonaista merkittävää levyä, vaikka kyseinen bändi olisi vuodesta toiseen tahkonnut hyviä kappaleita (esim. µ-Ziq, Squarepusher, Fatboy Slim, The Chemical Brothers, Moby, Faithless). Toinen aika iso asia on, että jotkut eivät ole niin vahvasti profiloituneet konemusiikiksi jotta niitä olisi ollut mielekästä mainita. Tälläisiä itselle hyvin tärkeitä bändejä ovat mm. Massive Attack, Thievery Corporation, Jazzanova, Fila Brazillia, Kruder & Dorfmeister ja MGMT vain muutaman nimetäkseni. Mutta takaisin yksittäisiin levyihin...

Kun 80-luvun lopussa kuulin ensi kerran Depeche Moden 'Never Let Me Down Again' -kappaleen Music Televisionista, olin täysin myyty. Biisi oli kaikkea muuta kuin se perus discohuttu mitä siihen aikaan kuuntelin. Kasetti piti käydä heti lainaamassa kirjastosta ja sen jälkeen paluuta ei enää ollut.

Jos ei ole kokenut samanlaista herätystä juuri silloin, voi olla vaikea laittaa itseensä mun kenkiin. Jos kuitenkin yrittää ajatella tuon biisin, ja oikeastaan koko levyn biisien rakennetta, saundeja ja tyyliä, olivat ne omana aikanaan jotain todella päräyttävää ja erilaista mitä kukaan muu ei ollut vielä tehnyt (tai no okei, jälkikäteen katsottuna Front 242 oli liikkunut hiukan samoilla poluilla, mutta ko. bändi oli siinä vaiheessa vielä itselle tuntematon). Seuraava levy 'Violator' vei lopulta miehen mennessään ja edelleen tänä päivänä pidän Depeche Modea yhtenä maailmankaikkeuden hienoimpina bändeinä, vaikka sen kulta-aika tuonne 80- ja 90-luvuille jääkin.

Postauksessa on mukana myös vähemmälle tunnettavuudelle jäänyt loistavia kappaleita julkaissut saksalaisten oma Depeche Mode, elektrobändi Moskwa TV, toinen saksalainen ja tunnetumpi Kraftwerk, joka yhdessä edellisessä konemusapostauksessa laittamani Jean-Michel Jarren ohella rakensivat pohjaa koko konemusan diggaukselleni 80-luvun lopulla. Lisäksi vielä yksi viime hetkellä mieleen tullut merkittävä 90-luvun drum'n'bass nimi ja pari yksittäistä 2000-luvun bändiä joiden kautta olen kokenut uudenlaisia heräämisiä koneilla tuotetun musiikin suhteen.

We're flying high
We're watching the world pass us by
Never want to come down
Never want to put my feet back down
On the ground