Otteita sokerihiiren päiväkirjasta

...eli Ravintolapäivän satoa.

Aloiteltiin Pispalan suunnalta Ravintolapäivää ja suunnattiin katsastamaan Uusi päivä-televisiosarjan studioilla oleva Ainon Kahvila ja sen yhteydessä pidetyn kirpputorin tarjonta.



Ei siellä juuri mitään ollut ja kahvilan hintataso vastasi mitä tahansa keskustan kuppilaa joten skipattiin se ja jatkettiin kohti keskustaa. Ravintolapäivän puhelinaplikaatio on todella asiallinen keksintö, joskaan ei näin pienessä tuppukylässä kuin Tampere, kovin välttämätön :)



Päivä oli harmaa, mutta vettä ei onneksi satanut. Mentiin ensin käymään Katto 14:n kattoterassilla, samassa paikassa jossa viime Ravintolapäivänä söin herkullista raakajäätelöä- ja kakkua. Tällä kertaa Raw Food-herkkujen tarjonta oli suppeampaa, mutta saatavana oli jälleen paria kakkua ja konvehteja.

Samaa sitruuna-mansikka-kookoskakkua jota viime kerrallakin, oli saatavana, mutta valitsin vaihteluksi lime-kookos-mantelikakun joka oli kyllä myös todella hyvää. Sitruuna-mansikka-kookos vei silti voiton!



Kattoterassin ainoa miinus tulee hinnoista; konvehdit olivat euron kappale, kakkupalat kuusi ja pieni kahvi kaksi euroa (siihen kyllä sai itse keiteltyä mantelimaitoa ja palmusokeria). Mutta elämyksestähän tässä maksetaankin, aina maisemia myöten. Tila on erityisesti terassin osalta aivan huikea, jäätiin haaveilemaan sisällä olleesta takasta. Kyllähän tuolla voisi iltaakin viettää takkatulen loimussa :)

Jos en aiemmilla kerroilla ole sopinut nyt Pikku-Ohukaiselan nimellä kulkeneeseen kotiravintolaan suuren suosion vuoksi, niin pidimme tällä kertaa huolen että olimme ajoissa paikalla. Ja onneksi oltiin ensimmäisten jonottajien joukossa sisällä, pois tullessa nimittäin jono ulottui jo alemman kerroksen rappukäytävään. Eurolla sai kaksi tuollaista ohukaista joten hinnalla tätä ei oltu todellakaan pilattu.



Kengät pois jalasta, takki naulaan ja pöytään. Ruokalista oli kunnianhimoinen ja sekä suolasia että makeita ohukaisia oli tarjolla kahdeksaa eri sorttia. Itse valitsin ensin vuohenjuusto-rucolan, lohen, pekoni-sipulin sekä vanilja-pätkiksen ja suklaamousse-vadelmasorbetin. Erityisesti lohi ja suklaa-vadelma iskivät makuhermooni, vaniljajogurttiin sotkettu pätkismuru sen sijaan jätti todella kylmäksi.

Kokonaisuutena kuitenkin täyden kympin arvoinen kokemus, ruoka, palvelu ja viihtyisyys asnnossa olivat toistaiseksi parasta koko Ravintolapäivähistoriassani. Kiitos vieraanvaraisuudesta, piti vielä tehdä santsitilaus ja ottaa toinen lohi ja avocado-chorizo-ohukainen päälle.



Pikku-Ohukaiselasta matka jatkui Tammelan sydämeen Emil Aaltosen puistoon jossa Tampere-Kreuzbergin koju myi intialaista ruokaa, glögiä ja muita makeita herkkuja. Matkalla tosin pistäydyttiin jälleen Kätkö Vintagessa katselemassa uusia löytöjä, mutta mukaan ei tällä kertaa jäänyt mitään.



Mahat täynnä herkkuja valitsimme Tampere-Kreuzbergistä ainoastaan browniet, jotka olivatkin hyviä maultaan. Nautintoa pilasi ainoastaan hieman leivoksesta löytyneet hiusyllätykset. Käytiin vielä Lempissä hakemassa iltapalatarpeiksi leipää ja kinkkua ja suunnattiin taas ytimeen.

Ainoastaan Ravintolapäivän tarjonta ei ollut erityisen makeapainotteinen, vaan myös itse tuli keskityttyä enemmän käymään kahviloissa kuin syömässä suolaista. Keskustassa mentiin vielä katsastamaan vasemmistonuorten Vegekahvila Chaplin jossa söin viimeiset herkkuni ja vyöryin ähkyssä katuja pitkin kohti bussipysäkkiä, onneksi oli alamäki!



Vasemmistonuorten kahvilassa heijastettiin Chaplinin mykkäelokuvia seinälle, ja omalla lautasellani oli mokkakookospallo ja punssirulla joista erityisesti jälkimmäinen oli aivan taivaallinen. Kaikki oli itse tehtyä joten siitä erityismaininta. Join myös ensimmäistä kertaa elämässäni kahvin vanilja-soijamaidolla ja sehän vasta hyvältä maistui. Pitää varmaan kohta alkaa ostamaan kotiinkin soijamaitoa kahvimaidoksi :)



Viikonlopun viinivinkkinä toimii tämä argentiinalainen Kaiken, lausutaan join Kaiken. Todella hyvän makuinen, mutta herkästi päähän menevä 14,5% punaviini alle kympillä. Alkoholiprosentit takaavat sen että poskia alkaa lämmittään ja niinpä viini sopii vuodenaikaan ja varmasti vielä talvemmalla oikein mukavasti nautiskelujuomaksi. Itselle tämä oli toistaiseksi parasta koskaan juomaani tiettävästi argentiinalaista viiniä.

Jonkin verran tuli kuvailtua muutenkin viikonloppuna, mutta niistä kuvapostausta luvassa myöhemmin.