Kätkössä

Päräyttävintä mitä olen vähään aikaan kokenut! Kätkö Vintage Tammelassa Tammelantorin, Ravintola Kahvillan ja Lähiruokapuoti Lempin välittömässä läheisyydessä!

Kirjoitan Lost In Musicista koontipostauksen erikseen, mutta halusin omistaa yhden postauksen yksinomaan tälle vapaapäivälle. Postauksessa on runsaasti kuvia, mutta edes tämä määrä ei tee oikeutta sille tunnelmalle minkä omistaja Henrik Ahonen on saanut liikkeessään aikaan.





Pitää heti tähän yhteyteen todeta, että tämä postaus ei ole maksettu mainos, vaan into lähteä tutustumaan paikkaan lähti täysin omasta halustani ja pyysin lupaa kirjoittaa tästä itse. En myöskään hyötynyt taloudellisesti, vaan jopa sijoitin muutaman pennosen löytämääni, samassa merimieshengessä olevaan raitapaitaan kuin aiemmatkin tällä viikolla ostamani paidat. Näette sitten päällä kun se tulee käyttöön, tai itse asiassa kyseinen paita näkyy tämän postauksen 11. kuvassa rekissä :)





Kätkö on ilmestynyt Tampereen katukuvaan vasta aivan muutama viikko sitten, ja kuulin siitä ensimmäisen kerran nykypäivän puskaradion, eli Facebookin kautta vasta alkuviikosta. Aivan loistavaa että tännekin on vihdoin saatu käytettyjen vaatteiden skeneä täydentävä ja asiansa osaavan pukeutumisen erikoisliike josta löytyy runsaasti vaatteita myös miehille!

Kätköstä löytyy niin miehille kuin naisille vaatteita, kenkiä, hattuja, koruja, sisustustavaraa kuin vanhoja designhuonekalujakin!





Kyllähän vintagea on löytynyt jo useamman vuoden ajan esimerkiksi Yesterdaystä tai SuperMukavasta, mutta ne ovat pääasiassa keskittyneet naisten vaatteisiin. Tylsien kirpputorien ja UFF:in tai lähetystorien valikoima kun taas ei ole kovinkaan kummoinen ollut ja niissäkin hinnat ovat hilautuneet koko ajan ylöspäin siten että laatu harvoin on vastannut sijoitettua tuohitukkosta.

Koska suuri osa nykypäivän vaatteista on kertakulutustavaraa, toisin kuin ennen vanhaan, on valtaosa myynnissä olevista vaatemerkeistä keskittynyt laatumerkkeihin ja esimerkiksi armeijan ylijäämätavaraan. Nämä tuotteet on tehty alun perinkin kestämään kulutusta ja aikaa.





Juttelin Henkan kanssa pitkät tovit tasaisen ja kiinnostuneen asiakasvirran soljuessa tiloissa asiantuntevan palvelun saattelemana. Mullahan ei ollut minnekään kiire, koska vapaapäivä. Sanoinko sen muuten jo aiemmin? Ai en? No mulla on lomapäivä :)





Erityisen hienoa on se että liikkeelle on löytynyt mitä parhain tila perinteikkäästä työläiskaupunginosasta vanhojen tehtaiden varjosta. Aaltosen kengätehdas on jo liki kolme vuosikymmentä sitten lakannut toiminnasta, mutta tarinan mukaan tässä Kätkön liiketilassa sijaitsi vielä kauemman aikaa sitten nahkurin liike joka valmisti nahkaa viereisen kenkätehtaan käyttöön.





Sittemmin tilassa on sijainnut turkisliike (hyi! Allekirjoitahan sinäkin aloite tarhauksen lopettamiseksi) ja sittemmin neljän vuosikymmenen ajan vaatturien perheyritys.

Tilat on remontoitu kokonaan uudelleen vanhaa kunnioittaen ja muutamia vanhoja yksityiskohtia, kuten esimerkiksi vanhan ajan kattolamppuja ja ovenripoja on jätetty paikoilleen. Paikka ja sen ympäristö molemmat henkivät täydellistä vintagea jo ulkoasullaan.





Parasta kaikessa on se, että sisustus ja tuotteiden sijoittelu on tarkkaan harkittua ja sopii hienosti yksi yhteen myyntiartikkeleiden kanssa. Kehuinkin että paikka on niin tyylikäs että ei sieltä uskoisi heti ostavansa käytettyä tavaraa. Stereotyyppiset mielikuvat kun tälläisistä liikkeistä ovat juurtuneet syvälle sisimpään. Tässäpä haastetta muillekin yrityksille vähän kohentaa ja nuorentaa omaa lookkiaan.





Sanoisin että Henrik on onnistunut löytämään sellaisen jalansijan Tampereella toiminnalleen että mikäli paikalliset löytävät paikan ja ottavat sen omakseen, on liikkeellä vielä valoisa tulevaisuus.

Toivotan herralle kosolti onnea ja menestystä, ja tulen tietysti vierailemaan täällä vielä monta kertaa uudelleenkin.



Ennen Kätkön reissua käväisin lounastamassa taas Watamin sushibuffetissa, edelleen on maha täysi ja kuola valuu suupielistä kun mietin kaikkia niitä täydellisiä susheja joita mätin naamariini! Harmillista että buffetia ei ole viikonloppuisin saatavilla, kävisin tosin siinä tapauksessa siellä aivan liian usein :)



Tsekatkaa muuten Christopher Moloneyn loistava kuvablogi FILMography, jonne hän kerää ottamiaan valokuvia pääasiassa kotikaupungistaan New Yorkista kuuluisien leffojen kuvauspaikoilta. Kuvien idea on, että hän tulostaa elokuvista mustavalkoisia still-kuvia ja liittää ne oikeilla paikoilla osaksi itse ottamaansa kuvaa. Huikea idea! Tälläiset hetket ovat niitä "WOW"-momentteja, hetkiä jollaisista olen kertonut aiemminkin ja jolloin kokee valokuvaa katsoessaan jotakin enemmän.

Tämä on ollut todella hieno vapaapäivä, eikä se ole vielä edes ohi. Nyt suunta valmistautumaan Lost In Musicin toista iltaa varten.