Yhteenvetona festareiden ylivoimaisesti TOP3-keikat tarjosivat aina yhtä mieletön 22-Pistepirkko, juuri arvostetun EBBA-palkinnon pokannut French Films sekä hypnoottisen happorokin itsevaltias Kap Kap. Konemusiikin veteraani Jori Hulkkosen ja Villa Nahistakin tutun laulaja Juho Paalosmaan Sin Cos Tan kolkuttelee tosin sijoja parhaimmillaan jopa Depeche Modemaisilla biiseillään.
Ainoastaan ohuesti harmittaa missatut The Flaming Sideburnsin ja Eva & Manun keikat, mutta samaan aikaan oli kyllä ehdottomasti muuten hyviä vaihtoehtoja tarjolla. Kuulin sitä paitsi yhdeltä tutulta että jälkimmäiselle ei ollut enää edes sopinut eikä päässyt festaripassilla.
Lopulta kuvasaldo lähenteli useaa sataa joista ehkä hyvin onnistuneita otoksia oli alle sata. Tästä johtuen en edes yritä kaikilta käymiltäni keikoilta laittaa kuvia vaan keskityn karsimaan tänne vain niiden parhainta satoa.
Torstai oli vielä aika hiljainen päivä klubeilla ja kaupungissa, mutta kävin kuitenkin Pakkahuoneella katsastamassa juuri uuden levynsä 'Fiestan' julkaisseen Don Johnson Big Bandin. Lavalla oli mukana soittamassa kitaraa Petteri Sariola joka oli itselle tuttu jo Tommy Lindgrenin viime vuoden Lost In Music-kokoonpanosta, samoin kuin toinen vierailija Felix Zenger.
Lavalla nähtiin myös hetki aiemmin oman keikkansa Klubin puolella lopettanut nuori räppilupaus Noah Kin, joka kyllä vaikutti aika pätevältä kaverilta. Keikka oli ihan hyvä vaikka yleisöä olikin illan ensimmäisellä Pakkahuoneen keikalla vähänlaisesti. Silti uuden levyn biisit jättivät myös livenä (kuten levylläkin) hiukan kylmäksi ja keikan kohokohtia olivat ehdottomasti hiukan vanhemmat biisit ja erityisesti edellisen levyn 'Running Man'.
Torstai-illan varsinaisia kiinnostuksen kohteita itselle olivat myöskin juuri uuden levynsä 'The Writing On The Wall' julkaissut konemusiikkipoppoo TV OFF, virolainen Iiris sekä Warriors salanimellä Henry's Pubissa esiintynyt Disco Ensemble.
Myös pari vuotta sitten Lost In Musicissa esiintynyt Iiris kuului omiin kiinnostuksen kohteisiini. TV OFF ja Iiris esiintyivät Yo-talolle jonne lähdinkin Pakkahuoneelta heti DJBB:n keikan jälkeen.
Yo-talo oli lähes tyhjillään joka oli omiaan oman väsymyksen ohella latistamaan tunnelmaa. Itse TV OFF:in keikka oli todella kova, säälitti vain hiukan bändinkin puolesta joutua esiintymään niin tyhjälle salille. Bändin laulajalla Saralla on todella omaperäinen ja ihastuttava ääni, olen nähnyt heidät kerran aiemminkin ja tehnyt pari remiksiäkin erääseen kilpailuun.
Koska meininki oli sen verran vaisua ja väsymys kävi ylivoimaiseksi, päädyinkin lähtemään jo kesken illan ja jätin Iiriksen ja Warriorsin tsekkaamatta. Disco Ensembleen kun on muutenkin liput ensi perjantaille jo odottamassa!
Perjantai-iltana laitoin päälle uuden Kätköstä löytämäni raitapaidan. Kaikenlaista merkkarikamaa oli tietenkin myynnissä mutta hienoja paitoja tai ei, tuli ostettua vain tämä sikamagee Pirkkojen hihamerkki.
Kuten mainittua, perjantain (ja koko festarien) keikkojen kohokohtia olivat 22-Pistepirkko ja French Films joiden keikalta tämän postauksen ensimmäiset kuvatkin ovat.
Perjantain ensimmäisestä keikasta omalla kohdallani vastasi kuitenkin Sin Cos Tan Pakkahuoneen puolella joka oli aivan hemmetin hyvä. Esiintyminen oli tarkkaan harkitun viileää, Hulkkonen tuskin otti kertaakaan katsekontaktia yleisöön koko keikan aikana :)
Sama tosin oli myös Flow:ssa, jossa pääsin heidät näkemään jo aiemmin. Albumin pitäisi vielä ilmestyä tämän vuoden puolella.
22-Pistepirkko esiintyi Klubin puolella ja oli jälleen aivan jäätävän huikea. Sedät näyttivät kyllä mallia nuoremmilleen että miten sitä rokkia soitetaan. Jo kunnioitettavaan 31-vuoden ikään ehtinyt bändi ei ole koskaan tinkinyt omasta tyylistään ja onkin mielestäni jonkinlainen indiedinosaurus. Suosio onkin ollut varmasti ulkomailla aina suurempaa kuin kotimaassa.
Itse olen nähnyt heidät nyt kolme tai neljä kertaa (en muista!) livenä ja vahvimpana on jäänyt mieleen reilu 2,5 vuotta sitten Akun Tehtaalla taltioitu huikea Kosketuksessa-keikka jonka muuten vihdoin pitäisi tulla YLE Teemalta ulos ensi vuoden puolella. Ylöjärvellä bändi esiintyi kunnioitettavat kolme tuntia joista televisioon on varmaankin tulossa harmillisesti vain tunnin kooste.
Ennen kuin kuulin French Filmsistä, olin pitänyt Pirkkoja Suomen parhaimpana rokkibändinä pitkään. French Films horjutti asemaa siis hetken, mutta viimeistään nyt herrat lunastivat paikkansa takaisin. Ja miten hienoa olikaan pystyä katsomaan molemmat suomalaiset suosikkibändeistäni samana iltana!
Ennen French Filmsiä Pakkahuoneen puolella esiintyi Stig joka oli kyllä aivan yhtä huono kuin levylläkin, kantria ja iskelmää pikkutuhmilla lyriikoilla varustettuna. Uusista kappaleista ainoastaan 'Ryypyn' Hevoshullu remix toimii itselle, kantrista en muutenkaan ole koskaan välittänyt.
Kauas on tultu herran alkupään hauskoista ja ironisista R&B kappaleista Edu Kehäkettusen kanssa mutta vielä alemmas on vajonnut Mikkolan Matti, joka Stigin bändissäkin esiintyi. Tehosekoittimen kultaiset hitit ovat muisto vain, mutta toisaalta valtayleisö näyttää edelleen suhtautuvan näihin biiseihin aika suurella innolla. No, kaikkia ei voi aina miellyttää :)
22-Pistepirkon ja French Filmsin keikkojen jälkeen mua olisi ollut lähes mahdoton vakuuttaa lähes millään musiikilla, olkoonkin että Pariisin Kevät on mielestäni yksi suomenkielisen popin parhaita saavutuksia tänä päivänä. Kirjoitinkin bändistä pienen arvion uuden levyn ilmestyttyä viime helmikuussa.
Kaverini halusi mua enemmän katsastaa Pariisin Kevään setin Pakkahuoneen puolella, joten lähdin sitä myös itse katsomaan. Koko setti oli lähes yksinomaan hittikimaraa ja vähän vanhempiakin biisejä kuultiin. Tosiaan hieman kylmäksi se kuitenkin jätti niin huikeiden aiempien keikkojen jälkeen ja paremmin se toimikin viimeksi kun kävin katsomassa Yo-talolla 1,5 vuotta sitten. Pienempi klubiympäristö sopii tällekin bändille isoa lavaa paremmin.
Itselleni illan päätti kovasti odottamani The Soundsin DJ-setti, jota tosin en katsonut loppuun saakka sillä Klubi oli niin täynnä ihmisiä että tanssiminen siellä oli lähes mahdotonta. Hyviä biisivalintoja kyllä kuultiin mutta olisin kaivannut että Maja Ivarsson olisi ottanut tilanteen haltuun ja toastannut biisien päälle.
Lauantaina vuorossa oli Doris, ja päällä supertyylikäs Original Heteroes-paita. Evan & Manun jätin tosiaan näkemättä, sillä olin vasta Monsters of Popissa heitä katsomassa. Doriksessa esiintyi siis Kiki Paun ja Barry Andrewsin diskon ohella festareiden bändeistä kolmen kärkeen kirinyt Kap Kap jolta on kuulemma tulossa uusi levy alkuvuodesta. Edellinen 'Holy Are You' on yksi englanninkielisen Suomi-rokin parhaita levyjä!
Bändit olisi ehdottomasti kannattanut laittaa toiseen esiintymisjärjestykseen, sillä Kap Kapin keikan aikaan Doriksssa oli vain kourallinen yleisöä. Tällä kertaa se ei kuitenkaan itseäni haitannut koska bändi veti niin hurmoksellisen shown. Analogisyntetisaattorit pulputtivat hapoissaan ja rumpali nakutti kellontarkasti niin huikeita rytmejä että tajunta alkoi väkisinkin laajentua. Lähes epileptisesti lavalla liikehtinyt laulaja oli vielä kuin piste i:n päälle.
Itselle Barry Andrewsin disko ei oikein iskenyt ja istuttiinkin keikan ajan pöydässä juttelemassa kaverin kanssa. Melko unelias meininki keikalla olikin ja yleisö enimmäkseen istui lattian reunoilla fiilistelemässä. Tälläisellä musiikilla olisi ollut parempi aloittaa ilta, kuin keskeyttää edellisen artistin ansiosta hyvässä nosteessa ollut vauhti.
Illan viimeisenä artistina esiintyi Kiki Pau joka myös veti varsin mallikkaan setin. Takki oli kuitenkin jo huikean ensimmäisen keikan ansiosta hiukan tyhjä, ja niinpä mielestäni Kap Kapin show olisi itseoikeutetusti kuulunut puolen yön nurkille.
Hyvä ilta kuitenkin kaiken kaikkiaan, ja koko festareihin mahtui siis runsaasti todella hyviä keikkoja. Nyt vain odottelemaan että pari viikonlopun esiintyjistä pistää levynsä ulos. Myös French Filmsiltä on odotettavissa uutta levyä ensi vuoden puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi on hyväksyttävänä. Pidätän oikeuden julkaista ainoastaan asiallisia kommentteja.