Ystävyyttä ja elämää

Fiilikset alkaa vaan nouseen kun enää kolme työaamua on jäljellä ennen lomaa. Flowkin siellä kutkuttelee ja ihmiset, kaikki uudetkin tuttavuudet, keitä pääsen näkemään sillä reissulla.

Mulla on ollut pari todellista hyvän mielen päivää tässä. Tai onhan tää elämä kivaa ollu jo pidemmän aikaakin. Kannattaa antaa koko sydämensä niille jotka sen haluavat ottaa vastaan, välittää enemmän ja murehtia vähemmän.




Eilen oli Jack The Roosterissa oli Reggaeta & Makkaraa vaikka ilma ei ollut parhaasta päästä. Kyllähän siinä terassilla vähän kalsa oli istua, vaikka makkara ja olut maistuivat. Vaihdettiin siis paikkaa Europaan ja rakennettiin korkein Huojuva torni ikinä! :)



Lisäksi otin viikonloppuna yhteyttä erääseen ihmiseen joka sai mut aina hymyilemään ja hyvälle mielelle viime kesänä. Välit vain menivät viime vuonna poikki ja olen onnellinen että hän otti muhun takaisin yhteyttä ja asiat toivottavasti vielä korjaantuvat omalla painollaan. Se on tehnyt mut onnellisemmaksi kuin mikään vähään aikaan.

On myös ollut kivaa tutustua uusiin ihmisiin ja jutella täysin toisenlaisista asioista, konemusiikista ja sen itselle tärkeästä historiasta ihmisen kanssa joka on elänyt samanlaista nuoruutta ja ollut myös osa ravekulttuuria, joskin eri kaupungissa :)





Tänään soi työmatkamusiikkina Owl Eyesia ja Matt & Kimiä, mennen tullen. Töissä alkoi jo helpottaa pahin kiire ja sekin osaltaan auttoi kiristyksen lieventymisessä. Löysin taas kosolti uusia kiehtovia artisteja joihin aion tutustua vielä paremmin.

Kuitenkin The Twilight Sadin 'No One Can Ever Know' albumi oli näistä ehkä eniten mieleen. Muutkin bändin biisit olivat ehdottomasti löytämisen arvoisia.



Muita tsekkaamisen arvoisia levyjä on Various Crueltiesin letkeä nimikkolevy.



Kotiin tultuani postissa oli tullut viimeisin tilaukseni, viimeinen puuttuva rekvisiitan osa tulevaan Zombie Walkiin, sekä tämä uusi rannekoru. Oli pakko tilata kun hinta oli vain pari euroa.



Ei ole elämässä huolen häivää. Lääkkeiden kanssa on ollut vähän vaikeuksia muistaa niitä ottaa, mutta eiköhän sekin ennen pitkää tasoitu ja verikokeita on tällä ja ens viikolla. Jaksan toivoa että lääkemäärää voitaisiin jo nopeasti alkaa laskemaan.

Kesämaanantain musiikkia

Tässä taas hyviä biisejä mitä olen viime aikoina fiilistellyt. On NYC:iläistä, suomalais-ranskalaista, brittiläistä, ruotsalaista ja mitäpä muutakaan kuin australialaista :)

Maanantain ei tarvitse olla tylsä, kun on hyvää musiikkia fiilisteltävänä :)

Kauppalook

Tää päivä meni ihan sohvaperunana, mut ei kuitenkaan hirveästi ihan roskan parissa. Sitä ennen tuli kuitenkin käytyä lähikaupassa.



Päivän lookissa on vähän amista, hiphopia ja vähän skeittimetallia, yhdistävä tekijä on kuitenkin ysärin alku. Alemmassa kuvassa riemuidiootti (sori Nelliina :D ) lähdössä kauppaan, enkä mä ees asu länsipuolella.



Mä vaan hihittelin vielä kassallakin kun mulla oli Coca-Colaa, Pommaccia, Lipsiä ja Dajm-suklaalevy hihnalla. Kassaneiti ihan varmana ajatteli että mulla on krapula, mut tajusin sen vasta siinä vaiheessa.

Kaverin kans tätä sohvapäivää vietettiinkin. Mä oon oikeastaan aina ollut ihan hulluna Michael Palinin matkailusarjoihin, muistan jo teini-iässä niitä katselleeni mielenkiinnolla. Tietenkin herra itse on kunnioittamani Monty Python-ryhmän arvoitettu jäsen! 



Tänään katseltiin maratonina useampi jakso Uutta Eurooppaa ja Budapestiin tuli matkaikävä kun näki jakson Unkarista. Niin paljon jäi kiinnostavia asioita vielä kokematta. Onneksi maailma on auki!

Lisäksi katsottiin tuo suomalainen Themepark 1984, joka valottaa Pohjois-Koreaa länsimaalaisille.

Pitää kyllä myöntää että se oli kohtuullisen silmät avaava, joskin osa siitä tuttua entuudestaan olikin. Se valheellisen propagandan määrä siellä on jotain käsittämätöntä. Huolestuttaa kyllä, että kun niin monta miljoona ihmistä aivopestään uskomaan että muu maailma on täynnä DPRK:n vihollisia, että mitä siitä vielä tulevaisuudessa seuraa.



Välissä piti tietty safkailla joten päivän setti oli kasvispurilainen. Oli mahdollisesti paras koskaan syömäni kasvishampurilainen vaikka itse sanonkin. Porkkanapihvi, Hilma-savujuustoa ja sooseja. Toimi!

Kaiken kaikkiaan ihan huippu sunnuntai. Mä kun olen todellinen dokumenttien ja asiaohjelmien ystävä. Harvemmat hömpät toimii, pitää olla faktaa ja todenmukaista vaikka mä Huutokaupan metsästäjiä ja Walking Deadia katselenkin (:

Gin & Game

Mulla taitaa olla joku maaginen veto tonne Australian ja Uuden-Seelannin suuntaan tällä hetkellä mitä musiikkiin tulee :)

Tämän artistin osalta taitaa nyt selitys olla, että bongasin Gin Wigmoren kun kuuntelin YouTubesta muitakin aiemmin esittelemiäni artisteja. Todennäköisesti ehdotukset suosivat tuolloin alueen artisteja, mutta miten vain, jälleen aika mahtava löytö! Indietähän tämä ei ole, mut ihastuttavan rosoista poppia rokkisävyillä.



Ei varmaan yllätä ketään, että Ginin äänestä tuli ensimmäisenä mulle mieleen Amy Winehouse (R.I.P.). Jossakin videokommentissa Giniä olikin osuvasti verrattu Amyyn ja Duffyyn. Mutta kun Duffy on niin kiltin oloista kodinhengetärpoppia, ehkä Giniä voi pitää jonkinlaisena Duffyn raisumpana siskopuolena :)



Harmi että tuota toista levyä ei Spotifystä löydy, ensimmäinen kyllä sekä yksi EP, mutta onneksi on YouTube :) Ja kyllähän levyn saisi tilattua mutta en oikeastaan harrasta cd-levyjä enää. Vinyylit ovatkin sitten asia erikseen.



Tykkään myös näistä artistin tyyliin hyvin sovitetuista vanhantyylisistä musiikkivideoista jotka tuovat  vanhat elokuvat ja burleskin mieleen, eivät tietysti vähiten filmilainausten vuoksi. Valitsin tähän postaukseen nimenomaan kaikki suosikkibiisini. Mitä rosoisempaa sen parempaa.





Eilen oli tosiaan niin hieno päivä, että en millään malttanut jäädä kotiin, vaikka sisällä loppuillan vietinkin. Lähdinpä siis kaupungille pelailemaan Trivialia. Europaan on tullut hiljattain uusi Master Edition joka on siitä ollut mukava peli, että kysymykset ovat todella tuoreita. Mukavaa vaihtelua vanhoihin ja kuluneisiin versioihin.



Siinä pelin lomassa alkoi tekemään mieli manchegoa. Se ei paljon vaatinut, pelissä oli kysymys että mistä maasta manchego on peräisin? :) Meikäpoika marssi saman tien tiskiin ja tilasi antipastolautasen, ilman lihaa. Oliiveja, valkosipulia, hillottua päärynää, Europan ihanaa parilaleipää, manchegoa ja brie-juustoa.

Olen kerran aiemmin syönyt isomman version tuosta lautasesta, ja silloin serranokinkut ja salamit eivät oikein meinanneet mennä alas joten sain sovittua special-made-just-for-me annoksen. Aikaa oli, koska asiakkaita oli aivan todella vähän. En ole koskaan nähnyt Europaa noin tyhjänä lauantaina.



Ruoka oli maistuvaa, mutta vaikka tuo uusi Trivial viihdyttävä on, en ole onnistunut siinä vielä kertaakaan voittamaan! Vaatinee siis enemmän harjoitusta ;)

Päivän asuna oli Dressmanin farkkupaita, Pull & Bearin farkut ja Topmanin espadrillot. Tilasin muuten perjantaina Topmanista uusia vaatteitakin. Ilme on mökö (en tiedä miksi :) ).

Vielä viisi päivää töitä ja sitten kaksi viikkoa lomaa, Homo!-oopperaa, festarointia ja chillailua.

PS- mikä ihmeen G-kirjain se tuossa otsikon fontissa on olevinaan?

Aikamatka Instagrammeina

Oon taas vähän myöhäisherännäinen. Tai no, syynä lähinnä se, et mulla on vasta vajaa pari kuukautta ollu puhelin jolle Instagrammin saa. Tämän postauksen kuvat on kaikki otettu Instagrammilla. Osa saattoi myös huomata jo eilen, että blogin oikeaan alalaitaan ilmestyi Instagram-widgetti.



Mun on pitänyt koko kesä päästä Tammelantorille aamupäivästä ja edellisellä lomapätkälläkin se jäi vain haaveeksi reissun ja flunssan vuoksi. Mutta tänään olin vihdoin päättänyt sinne lähteä.

Torin laidalla on ehdottomasti Tampereen paras ruokakauppa, Lähiruokapuoti Lempi, jonne tulee lähdettyä aivan liian harvoin.



Kesäkin vihdoin saapui Suomeen tällä viikolla ja polkaisin uskollisella Tuntsalla kohti lapsuuteni maisemia ja Tammelaa. Lempissä otin kupin kahvia Ahlmanin tilan täysmaidolla ja suussa sulavan herkullisen lime-valkosuklaajuustokakun.

Vastapäätä Lempiä on Aaltosen puisto, entisen Aaltosen kenkätehtaan vieressä ja yleensä mukavat maisemat. Nyt puisto tosin on työmaana.



Kun kauppaan astuu sisään, tuntuu kuin tekisi aikamatkan menneeseen. Muistan vielä omasta lapsuudestani, että vastaavia kotileipomoita oli olemassa. Myös Käpylässä oli vanha Voiman elintarvikekauppa puutalon alakerrassa.



Kauppa on pullollaan kaikkea läheltä ja kauempaa, luomua ja lähiruokaa pientiloilta. Valikoima on yllättävän laaja. On jauhoja, hiutaleita, teetä, mausteita, leipää, maitoa, juustoja, jogurtteja, pastaa, mehuja, limsoja, kahveja, jäätelöitä, kuivattuja hedelmiä, makeisia, pähkinöitä, olutta, makkaroita ja lihaa pakasteena ja tuoretiskissä, leivonnaisia... Oikeastaan aivan kaikkea mitä tarvitsee.



Niin monipuolinen valikoima Lempissä on, että jos budjetti sallii, muualla ei tarvitsisi edes käydä kaupassa ja uskon että elimistö kiittäisi ilman kaikkia niitä lisäaineita joita teollisissa elintarvikkeissa on. Ennenkin ihmiset elivät onnellisina vaikka ei ollut tehotuotantoa.



Onneksi Tampereella on tämä tarjonta lisääntynyt ja mahdollisuuksia syödä "aitoa ruokaa" on nyt hyvin paljon enemmän kuin aiemmin. Lempi avasi huhtikuussa 2011 ja Armas Maitokauppa hyvin pian samana kesänä. Armas on jo ehtinyt laajentua mm. Kauppahalliin ja osaksi monia kesätapahtumia kojuineen.



Nyt tietysti muutamat pitävät mua tekopyhänä koska voin hyvin harvoin asioida Lempissä tai Armaksessa, ja syön enimmäkseen tehotuotettua ravintoa jonka ostan automarketista. Mutta itselleni tälläiset laadukkaat tuotteet ovat tapa herkutella, koska asun kaupungissa enkä saa omavaraisesti kaikkea omalta maatilalta :)

Mistään hippikulttuurista tai veganismista tässä ei ole kyse. Niin Armaksesta kuin Lempistäkin saa runsaan valikoiman erilaisia lihojakin, mutta nämä lihat tulevat suoraan tiloilta ja pienyrittäjiltä ja täten kiertävät lyhyemmän matkan tuottajalta kuluttajalle.



Kivenheiton päässä siis on Tammelantori, puiston toisella puolella. Lämmin aamupäivä ja vilkas torilauantai oli saanut ihmiset liikkeelle sankoin joukoin. Itse ostin kesän ensimmäiset mansikat (vihdoin!), todella makeaa Polkaa. Nam! Myös sipulit ja porkkanat löysivät tiensä kassiini suoraan torilta.



Toriostosten lisäksi ostin Lempistä muutakin kuin kahvin ja juustokakun. Mukaan tarttui pari isoa maalaissämpylää, melkein patonkia, Lihanjalostamo Willgrénin palvikinkkua ja Herkkujuustolan Hilma-savujuustoa.

Ruuaksi teinkin näillä tuotteilla täytetyn patongin ja jälkiruuaksi söin mansikoita kermavaahdolla. Rakastan kesää <3



Mulla oli tosiaan niin kiire alkuviikko, että en ehtinyt edes postiin, vaikka mun tilaamat tuotteet jo siellä odottelivat. Se kun ei ole aivan nurkilla vaan itse asiassa naapurikunnan rajalla saakka.

Eilen siis ehdin siellä käydä noutamassa tilaamani Paulo Coelhot sekä iki-ihanan kissa-munakellon jonka bongasin Hansin blogista muutama viikko takaperin! Munien keitto ja piirakan paistaminen ei ole koskaan ollut vielä näin hauskaa! :)



Ilma on niin huikea tänään että en aio jäädä tänäänkään kotiin vaikka mitään ihmeitä ei suunnitelmissa olekaan. Eilen piipahdin Europassa shoppailun välissä tuoppi kädessä ihailemassa Reijo Viljasen maalaamaa kuvaa Kari Tapiosta.

Kaupungilta ei muuta tarttunut mukaan kuin UFF:in kahden euron päiviltä asu tämän vuoden Zombiewalkiin johon on enää alle kuukausi! Viime vuoden kuvia löytyy täältä ja joissakin kuvissa vilahtaa meikäläinenkin :) Tämän vuoden teema on jo tiedossa, mutta pysyköön etukäteen salaisena.

Hyvän musiikin päivä

Australialaisen Van Shen olisi helposti voinut lisätä eilen tämän kesän positiivisiin levy-yllättäjiin, mutta niin tuoreita osa näistä on että en ollut vielä kuunnellut siinä vaiheessa koko levyä. Tänä aamuna sen kuuntelin kokonaisuudessaan ensi kertaa.

Kaiken lisäksi sen tosiaan voi ynnätä vielä sinne maapallon kaakonkulman artistilistaan mitä eilen hehkuttelin!

'Idea Of Happiness' on Van She:n toinen levy, joka on vasta julkaistu heinäkuun alussa. En vain kyllästy kertomaan miten mieletöntä on kuinka paljon hyvää uutta musiikkia olen tänä kesänä löytänyt. Van Shekin on näitä uusia artistituttavuuksia jota kautta vasta löysin koko levyn. Musiikki on elämä.

Lupasin myös jakaa enemmänkin tätä hyvää musiikkia, joten tässä sitä tulee. Ensin ihan muutenkin tuoreita biisejä tämän vuoden puolelta, ja lopuksi pari vähän vanhempaa.

Zulu Winterin 'Language' oli jo eilisen albumipostauksen ohessa, mutta halusin nostaa sieltä vielä tämän raidan yhtenä levyn vahvimpina kappaleina. Tykkään!

Foxes on lontoolaisen Louisa Rose Allenin pseudonyymi, ja yksi ehdottomasti eniten kolahtaneista uusista löydöistä. Varmasti myös yksi lähitulevaisuuden nousevia kykyjä. Erityisesti tuo 'Warrior' oli se joka herätti mun mielenkiintoni, mutta lisäsin 'White Coats':inkin listaan musiikkivideon takia.

Electric Guest on yksi harvoista jenkkibändilöydöistä, loistavan Imagine Dragonsin ohella, jota hehkutin aiemmin keväällä. Helmiä mahdollisuuksien maasta.

St. Lucia on myös amerikkalainen artisti jolta kaikki kuulemani biisit, joita ei montaa ole vielä löytynyt, ovat iskeneet mun indiemusahermoon. Hipster hurraa!

Lopuksi jo lähes kulttiasemaan päässyt Klaxons, joka on myös soinut mulla vähän niinkuin myöhäisherännäisenä viime viikkoina useampaan kertaan.

Tiesin bändin jo aiemmin, sillä Singstarissakin mulla on 'It's Not Over Yet', uusintaversiointi yhdestä 90-luvun kovista anthemeista Gracen alkuperäisversiosta. Näistä 'Golden Skans' on ehdottomasti kovin kaikista!

Tälle päivälle näyttää sääennuste aika houkuttelevalta. Pussikalja kiinnostaa, saapa nähdä vaihtuuko mun rauhallinen koti-ilta sittenkin kesähedonismiin ;)

EDIT: Tämä ihana Bloggeri oli taas hukannut ton Klaxonsin videon. Nyt lisätty takaisin.

Maailman parasta pitsaa!

APUAH!

Kyllähän mä useimmista kasvisruuista pidän todella paljon, ja itsekin on vegeannos jos toinen tullut kokkailtua kotikeittiössä, mutta en silti olisi uskonut että maailman paras pitsa olisi kasvispitsa! Double E, double Z, double the flavor! Italiassahan en ole käynyt, joten tässä pitää nyt tyytyä suomalaiseen tekoitalialaiseen :)

Kävin tänään parturissa, jälleen High Stylessä kuten lupasinkin, kanta-asiakkaaksi on kannattavaa ryhtyä kun työn jälki on noin hyvä ja hinta edullinen.

Keritsemisen jälkeen tapasin kaverin jolla oli nimpparit, joten haettiin juomaa kaupasta, pitsa Napolista puoliksi ja suunnattiin Koskipuistoon. Ainoa mikä puuttui, olivat mun uudet puistokaiuttimet, tyhmä minä. Musiikille olisi ehdottomasti ollut paikkansa auringossa!

Tarkoitus oli ensin mennä Kaksioon, mutta sinne kun on melkein aina turha edes yrittää ilman pöytävarausta, jäi tämäkin kerta yritykseksi. Olisin halunnut etanoita pitkästä aikaa, sillä en ole niitä syönyt reilusti yli vuoteen ja Kaksiossa ne ovat parhaita mitä Tampereelta saa.

Piti siis tehdä nopea vaihtoehtoinen päätös, joten päädyttiin hakemaan viereisestä Napolista pitsa mukaan koska sisällä istuminen tälläisenä helleiltana ei tuntunut parhaalta vaihtoehdolta.

Ne kesäkelit nyt sitten vihdoin saapuivat, heinäkuun viimeisellä kokonaisella viikolla. Missään vaiheessa kesää ei ole iltakahdeksalta aurinko lämmittänyt puistossa istuessa ja nyt sai olla t-paitasillaan, maata nurtsilla ja fiilistellä kesää. Jaksan tämän päivän ansiosta uskoa että kelit olisivat lomallakin paremmat.

Mutta se pitsa, nro. 72, Garibaldi. Tuoretta mozzarellaa, pinjansiemeniä, tomaattia ja rucolaa... kuola valuu vieläkin kun mietin sen makua, pala taivasta! Niin mieluisa yllätys se oli että taidan jatkossakin tilata Napolissa ainoastaan kasvispitsaa. Vaihtoehtojahan listalta löytyy vaikka kuinka.

Yhden työpäivän kun puristaa, on viikonloppu ja sen jälkeen enää viisi työpäivää ennen lomaa. Aivan mahtavaa. Ja kun viikonlopuksi ei ole mitään suunnitelmia, voin joko makailla kotona tai tehdä mitä mieleen tulee. Aika hyvin kaverit onkin mut ottanut viime aikoina huomioon ja minä kun vielä reippaana partiopoikana olen valmis vaikka mihin niin hauskaa on ollut.

Kesän 2012 hienot uutuslevyt

Tässä kesän aikana on tullut bongattua uusia artisteja aika hurjia määriä ja olenkin ollut seitsemännessä taivaassa kaiken tämän hyvän matskun kanssa.

Muutamalta bändiltä on tullut myös reilun parin kuukauden sisään täyspitkä levykin ja pari artistia niistä onkin ollu hieman tuttuja jo aiemmin.

Tutuista The Crookes julkaisi vasta heinäkuun puolella uuden 'Hold Fast' levynsä joka on aivan todella loistava brittipop-levy. 'Afterglow' ehti soida pariin kertaan myös HTDJ:ssä sinkkuna ja tykästyin biisiin jo siellä. Hyvän levyn merkkihän on se, että hyviä biisejä löytyy useita, ja täynnä tämäkin niitä on, mutta tämän biisin haluan nostaa vielä esiin yhtenä kärkisuosikeista.

Toinen erittäin kovaa muhun iskenyt levy oli Metricin 'Synthetica', joka tuli pihalle kesäkuulla. Bändi oli tuttu mutta aiempi materiaali ei niin kovasti iskenyt. Tämä levy sitten muuttikin täysin mun käsitykset.

Itse löydän Syntheticalta paljon samaa mistä pidän vanhemmassa The Soundsissa, siis wanhoihin hyviin aikoihin ;) Tarkalleen ottaen 'Crossing The Rubiconin' jälkeen.

Jos The Crookesin albumi oli hieman yksinkertaisempi ja rosoisempi, Metric pistää sellaisen hittikimaran soimaan tällä levyllä että näin melodista ja hyvää rokkipoppista en ole vähään aikaan kuullut!

Toimii! Synthetica yhdistää perinteistä rokkia ja konesaundia hienosti. Kuuntele ja ihastu :)

Nämä pari bändiä, Zulu Winter ja The Temper Trap julkaisivat levynsä jo toukokuun puolella, mutta tutustuin niihin vasta kesäkuulla ja ne sulattivat heti tiensä mun sydämeeni.

Zulu Winterin tyyli on täysin toisenlaista kuin kahden edellisen, mutta uusi ja myöskin debyyttilevy, 'Language' lunastaa muuten täysverisen indiediggarin odotukset kaikilta osin.

The Temper Trapin tapauksessa bändin nimeä kantava levy on jo kyseessä toinen levy, eli suosiota se varmasti on nauttinut ainakin kotimaassaan Australiassa.

Tämä on sen verran tuore tuttavuus, että en ole tätä kirjoittaessani edes ensimmäistä levyä ehtinyt itsekään kuuntelemaan mutta luonnollisesti se tuolla Spotify-jonon perässä odottaa. Maailman toiselta reunalta tulee kyllä loistavia bändejä. Ainakin tämä, The Naked And Famous, Cut Copy ja jo aiemmin suitsuttamani Snakadaktal! Ja tietysti kunnon rokkijyrät kuten AC/DC ja Wolfmother. Vaan mikäpä siellä lämmössä on hyviä biisejä nikkaroida :)

Lähipäivänä on tulossa lisää musiikkipostauksia, kun ei viitsi kaikkea kerralla laittaa :) Mutta näillä musiikillisilla eväillä on helppo suunnata kohti loppukesää ja syksyä, vaikka kyllähän tää kesä täällä on ollut kaukana Australian kesästä (meidän talvi) ja on ollut yhtä kevättä ja syksyä :)

Vaihtoehtopäivä

Olin jo miettinyt pari viikkoa sitten että osallistuisin 5 minuutin festivaaleihin Aspinniemessä. Sosiaalisen median kautta markkinoitu tapahtuma parhaimmillaan.

En silloin tiennyt tarkemmin tapahtuman puitteista mutta saatuani tietää että kyseessä on mielenkiintoinen Hukkatila Ry:n konsepti ottaa tyhjää käyttämätöntä tilaa haltuun ja järjestää siellä tapahtumia, olinkin jo heti menossa.

Aspinniemi on joutomaata mahdollisesti yhdellä Tampereen kiistellyimmistä ja kalleimmista tonttimaista. Kyseiselle alueelle on jo ollut vähintään yli vuosikymmenen suunnitelmat rakentaa lisää kovan luokan kerrostaloja järvenrantaan.

Tunnelipäätöstä on odotettu ensin vuosikausia ja nyt kun se alkaa olemaan selvä, kestää vielä vuosia ennenkuin vilkkaasti liikennöity rantaväylä saadaan katettua ja alue rakennettua täyteen.

On suhteellisen kummallista, että näinkin hyvällä sijainnilla on näin kauan ollut joutomaata, mutta vielä kummallisempaa on että sitä ei liiemmin ole mihinkään hyödynnetty aiemmin. Järvimaisema, kivenheiton päässä keskustasta, ja talvella aurauslumien kaatopaikka...

Porukkaakin oli kiitettävästi, nopean arvion mukaan ainakin toistasataa kävijää ja festivaalin idea siis oli, että jokainen bändi soittaa maksimissaan viiden minuutin setin. Osallistujia oli lopulta 17! Huikea määrä musiikkia aivan ääripäistä toiseen.

Oli heviä, oli kokeellista elektronista musiikkia, sfääristä itämaista huilua, kansanmusiikkia, kitarapoppia, you name it!

Osallistujakaartiin kuului sellaiset kuuluisat ja vähän tuntemattomammat artistit ja bändit kuin Machinatrix, Ruma Ankanpoikanen, Rollstons Trio, Seremonia, Tomutonttu, Jukka Ässä, N-Pyy & Sepe 3, Rad Natas, Simo Laihonen, Amon Düde, Matomeri, Alpo ja Tomi, Satan's Fingers, Ninni Forever Band (Pintandwefall fame), N4EB+ES, Death Hawks ja Janne Laurila.

Yllä soittovuorossa Seremonia.

Rad Natas toi mieleen lähinnä 90-luvun alun trash ja skeittihevin, ja oli yksi tapahtuman tasokkaimpia bändejä omasta mielestäni. Ainakaan parin biisin hittisikermä ei ehtinyt alkamaan kyllästyttää :)

Alpo ja Tomi vetivät konekeikan livenä. Homma ei sillai toimi, koska synkan pitäminen samalla kun soittaa bassorumpua ja virveliä, ja bassolinjaa, on vaikeaa :) Biisit olivat kuitenkin todella hyviä. Toivottavasti niitä saisi jossain vaiheessa kuulla studioversioina.

Loppuilta ei ollutkaan enää niin vaihtoehtoista, vaan hyvin tavanomaista. Polkaistiin Aspinniemestä Europaan koska mahat alkoivat murista siihen malliin että murua piti saada rinnan alle.

Vaikka vasta kehuin käyneeni Europassa kymmeniä kertoja, niin en ollut koskaan syönyt vielä savulohisalaattia, ja millainen yllätys se olikaan! Varmasti paras lohisalaatti jota olen ikinä syönyt (itse tekemäni jälkeen ;) ). 



En ole pitänyt lempikahvilaani mitenkään merkittävänä ruokapaikkana, vaikka safka aina hyvää onkin ollut mutta tämähän päihitti nyt useat "oikeat" ravintolat. Maha täynnä oli mukava tulla kotiin hyvin mielin, koska jo toinen todella kiva päivä on takana.

Tuli mietittyä että kun kaveri lähtee opiskelemaan Espanjaan kuukauden päästä, josko talvella tulisi lähdettyä moikkaamaan. Olisipa mukava lähteä talvilomalla etelän lämpöön ellei tule parempia vaihtoehtoja eteen.

Ja koska tuolla Hukkatilan Kesäsiirtolassa on vielä monia mielenkiintoisia tapahtumia tulossa kuukauden sisään, aion kyllä mennä fiilistelemään ainakin pariin otteeseen uudelleen. Olin siellä kuin kotonani.

Täältä löytyy vielä Sakari Karipuron kuvia Hukkatilan tapahtumasta.

EDIT: Moar pictures by Sami Sänpäkkilä

Kasari 4 Life!

Ai vitsi mä diggaan kasaria. Eihän se yllätyksenä kai tuu, mut sen lisäks et siinä on nostalgiaa, sen ajan musiikki vain oli tehty paremmin kuin mikään nykyään, olipa se sitten happoista varastohallimusiikkia, Italodiscoa, listapoppia tai ROKKIA!

Mä en mitenkään suuremmin diggaa raskasta musiikkia tai metallia (ja eihän 80-luvun musiikki kovin raskasta olekaan, oli silloin!) mutta kasarirokki, aijai että se saa fiilikset nouseen! Viime jouluna sain lahjaks niin siistin Kasari-kirjan, kertoo kaikkea mielenkiintoista siitä, mitä täällä peräpohjolassa tapahtui ja miten aikakausi koettiin.

Näin taas luottoystäviäni eilen yhdessä, ja käytiin leffassa ja syömässä. Itse kävin katsomassa jo toista kertaa Rock of Agesin joka on aivan huikean mahtava musikaali, parani vain toisella katsomisella. Fiilistelyyn, lääkärin reseptillä :)

Tällä hetkellä musta tuntuu, että kyseinen elokuva pääsee sille harvalukuisten elokuvien listalle joita voi kattoa lukuisia kertoja uudelleen ja uudelleen, ilman että se alkaa kyllästyttää. Aion varmasti katsoa sen taas kunhan se tulee DVD:lle! Näitä on itsellä ehkä yhden käden sormilla laskettava määrä; aiemmin sieltä löytyvät mm. kaikkien aikojen hyvän mielen elokuva Amelié sekä Hayao Miyazakin mestariteos Henkien Kätkemä.

Ennen leffaa tuli myös tulevan manserock elokuvan, Vuonna '85, traileri. Eihän siinä mitään huippulaadukasta leffaa varmasti ole tiedossa. Tykkäsin Työväenteatterin musikaalistakin, joten on tämä ihan must nähdä, eikä vähiten sen takia että se kertoo rakkaasta kotikaupungistani.

Nyt on aamu mennyt töissä fiilistellen Spotifystä leffan soundtrackia, Skid Row:ta, Whitesnakea, Foreigneria ja Journeytä oikein tosissaan. Kasari 4 Life! :)

Leffan jälkeen mentiin syömään Nanda Deviin. Aivan liian kauan oli ehtinyt vierähtää siitä kun viimeksi olen syönyt intialaista. Tampereella ei ole tullut käytyä ainakaan kolmeen-neljään vuoteen, viimeksi kunnolla syömässä Tallinnassa vajaa pari vuotta sitten.

Tallinnaan matkaileville intialaisen ystäville vinkkinä; kannattaa ehdottomasti tsekata Elevant Vene-kadulla. Se on parempi ja edullisempi kuin tunnetumpi Maharaja Raatihuoneentorilla, ja ennen kaikkea voittaa tunnelmassa!

Hyvää oli ja doggiebagiin jäi vielä ruoka tällekin päivälle! Ennen kaikkea oli taas maailman mukavinta rakkaiden ystävien seurassa. Autolle kävellessä lopuksi tuli jo valmiiksi ikävä niitä ihania ihmisiä!

Elämä on yhtä elokuvaa :)

HUOM! Jos et halua tietää mitään Yön Ritarin Paluusta, kannattaa jättää seuraava kirjoitus lukematta.

Tänään se tapahtui. Vihdoinkin pääsin katsomaan uuden Batmanin. Odotukset tosin taisivat olla liian korkealla kahden edellisen elokuvan perusteella ja tämä jäikin hieman vaisuksi ja aika perinteiseksi supersankarielokuvaksi omalla asteikollani.

Olen kuitenkin pitänyt kaikista näkemistäni Christopher Nolanin elokuvista suuresti, joten ei tätäkään täysin voi romukoppaan nakata. Onhan tämä action-elokuvien aatelia kuitenkin.

Aiemmassa kahdessa osassa oli enemmän synkkyyttä ja hyvää näyttelijäntyötä jotka tästä uupuivat. Mielipiteeni varmasti pehmenee ajan saatossa, mutta juuri nyt katsottuani hieman mitäänsanomaton oli, ja jätti kuitenkin liikaa kysymyksiä auki ollakseen trilogian päätösosa. Kuitenkin mahdollinen jatko-osa repisi enemmän koko trilogian konseptia rikki ja tekisi tämän osan tyhjäksi.

On taas menojalalla pitkin viikkoa eikä kotona paljoa ehdi majailla mutta niistä täällä tuonnempana, sen verran voin kuitenkin kertoa että jo huomenna olisi tarkoitus mennä uudelleen elokuviin ja syömään :) Ihan hyvä että edellinen viikonloppu meni enimmäkseen kotioloissa.

Päivän asuna oli H&M:n lätsä, farkkupaita ja farkut, jalassa Jack & Jonesin tossut ja olalla Conversen laukku. Leffan jälkeen mentiin vielä istumaan hetkeksi Kahvila Valoon, yhteen suosikkikahviloistani.

Ja vaikka mollaankin elokuvaa tässä hieman, kannattaa jokaisen katsoa se itse ja muodostaa mielipiteensä vasta sitten.

Muutenkin action-elokuvien faneja hemmotellaan tänä vuonna runsain mitoin. Batmanin lisäksi ensi-iltansa saavat jo elokuussa The Expendables 2 sekä lokakuussa seuraava James Bond. Tuskin maltan odottaa!

Laiska sunnuntai ja nostalgiapostaus

Helppoo niinkun sunnuntaiaamut lauloi jo Lionel Richie aikoinaan.

Perjantairemuamisen ja usean menoviikonlopun jälkeen ihan jees olla välillä kotonakin. Kävin mä sentään keskustassa ja kaupungin rajalla eilen kaupoilla, että joutui pukemaankin päälle :)

Kuvan rajaus meni vähän huonosti, mutta päällä New Yorkerin ruutupaita, toiset uudet Pull & Bearin farkut ja Converset. Laukkuna jo elähtänyt Fred Perryn postilaukku.

Sen ihmeempää asiaa ei ole ulkomaailmaan ollut ja ei ollut tarkoitus tänäänkään liikkua, kunnon sohvaperunaviikonloppu telkkarin ääressä. Tilasin eilen kerralla molemmille päiville kebabit Koikkarista, jotta saa maksimoitua laiskottelun. Illalla pitää kuitenkin tehdä huomiselle safkaa.

Ei sillä että olisin koko viikonloppua sohvalla kuitenkaan maannut. Olen taas fiilistellyt vanhaa musiikkia roppakaupalla, erityisesti eilisillasta lähtien Aphex Twiniä, joka oli mulle kaikkein merkittävin innoittaja ja säveltäjä konemusiikin saralla vajaa parikymmentä vuotta sitten.

Kaikki alkoi yhdestä lumisesta helmikuisesta yöstä Ylöjärvellä vuonna 1993 jolloin kuulin ensi kerran tämän kaikkien aikojen loistavimman teknobiisin. Tämän jälkeen paluuta ei ollut. Kyseessä olivat myös ensimmäiset raveni Tampereen seudulla ja kautta aikojen toiset sellaiset.

Siitä lähtien 'Polynomial-C' on pysynyt kaikkien aikojen biisien kärjessä vaikka Aphex Twin-innostukseni vuosien varrella laantui musiikin huonontuessa. Jokainen kerta, kun kuulen nuo alkunuotit, kylmät väreet menevät lävitseni. Tällä biisillä on maaginen kosketus.



Nämä kaikki biisit jotka valitsin tähän postaukseen, ovat vain jäävuoren huippu kaikesta siitä loistavasta materiaalista jota RDJ julkaisi muidenkin pseudonyymiensä, kuten Polygon Window, Caustic Window ja AFX, alla. Mies on tehnyt niin pitkän uran elektronisen musiikin alalla ja ollut niin merkittävä pioneeri monessa, että arvostus on edelleen huipussaan vaikka nykyinen musiikki ei iskekään.



Vuosien 1992-1995 välillä tuotteliaisuus oli huipussa ja kaikki parhaat levytkin julkaistiin tuohon väliin. Vuoden 1995 'I Care Because You Do' oli vielä kohtuullisen hyvä, mutta suunta oli jo muuttumassa eikä se tyyliltään vedonnut muhun enää yhtä paljon kuin aiempi materiaali.



Herra James ei ainoastaan ollut mulle suuri ja harras diggailun kohde jota pelkästään kuuntelin vaan hän innoitti itseni kokeilemaan enemmän erilaista konemusiikkia ja vaikuttikin omaan 90-luvun puolivälin jälkeiseen tuotantooni merkittävästi.



Kaikkiin näihin valitsemiini biiseihin liittyy vähintään yksi, jos ei useampia muistoja, ja niiden avulla pystyy hetkeksi palaamaan sinne hetkeen. Kyseessä on ikäänkuin muistiportaali menneisyyteen.

Jokainen muisto on tärkeä ja rakas, olivat ne sitten ihmisiä, auringonnousuja, kolkkoja tehtaita ja halleja tai yöttömiä öitä. Tätä tunnetta voi olla vaikea selittää ihmiselle joka ei ole kokenut samoja asioita silloin, mutta uskon että musiikista riippumatta meillä kaikilla on johonkin aikakauteen ja musiikkiin tai artistiin liittyviä saman kaltaisia elämyksiä joita vaalimme.



'On' on yksi harvoista alkuperäisistä, vuonna 1993 ostamistani vinyleistä, jotka olen myös säästänyt ja jotka edelleen löytyvät levyhyllystä. Kyseisen sinkun toiselta levyltä löytyy myös mahdollisesti alkuperäisen laudalta lyövä μ-Ziqin remiksaus jonka tunnelma ja äänimaailma on omaa luokkaansa.



Niiden öiden ja bileiden määrää kun näitä biisejä on tullut tanssittua ja fiilisteltyä on mahdoton laskea, niitä on kymmeniä. Onneksi on muistoja vaikka paluuta samanlaiseen aikaan mitä oli kuulua teknon ensiaaltoon, ei enää voikaan tulla. Mikä uusi ja täysin erilainen juttu enää voisikaan sykähdyttää samalla tavalla kun kaikki on koettu ja nähty?



Pystyykö mikään enää sykähdyttämään ja vapauttamaan ihmiset tuntemaan samanlaista yhteenkuuluvuutta ja mielenrauhaa mikä vielä 20 vuotta sitten ja ylikin, oli mahdollista, vai onko maailma paatunut liikaa ja musiikki mennyt liian kaupalliseksi?

Lisää Aphex Twiniä uudelta Spotify-soittolistaltani.

Festivaaliterveiset

Pitää kyllä hehkuttaa illan musiikillisesta annista nimenomaan I Was A Teenage Satan Worshipperiä jonka ansiosta pääsinkin festareille ilmaiseksi. Vähän aiemmin A-Trak oli lopettanut dj-settinsä ykkösstagella ja jengiä ei paljoa tullut katsomaan mutta se ei mua haitannut.

Oli varsin mukava yllätys saada nimi listaan ja käydä vähän haistelemassa tämän uuden kesäfestarin tunnelmaa. Polkaisin pyörällä Pyynikin Ammattiopistolle ja kävelin alueelle sisään. Tapahtuma siis järjestettiin koulun sisäpihalla sekä palloiluhallissa.

IWATSW soitti kakkosstagella ulkona, ja tavallaan heidät siis olisi ollut syytä laittaa päälavalle koska saundi oli siellä paljon parempi. Miinusta tuli kakkostagen huonosti akustiikasta, ääni karkasi seiniä pitkin pilviin. Keikka oli silti hyvä ja kerrankin festarit joissa olut ei ollut riistohintaista, 5 euroa tuoppi :)

Tapasin myös festareilla bloggarisiskon, Comme Des Girlsdownin Anan ja vaihdettiin muutama sana ennen kuin piti kiiruhtaa Groove Armadan settiin eturiviin. Oli kiva nähdä, kiitti! :)

Päällä mulla oli jälleen UFF:ista löytämäni lakki, Carlingsin paita, Pull & Bearin farkut ja Tretornin tossut. Jälkimmäiset ovat kyllä jalassa varmaan mukavimmat kengät mitä mulla on. Alkavat vaan olla siinä kunnossa että pitänee jossain vaiheessa tilata uudet.


 
Päälavan äänentoisto oli huikea, sekä ylimitoitettu kyseiselle alueelle. Sisäpihalla kuuluu nimittäin sen verran hyvin että äänenpaine tuntui kentän perälle saakka :)

Edessä sen sijaan korvat vain humisivat, tulpat kun unohtuivat kotiin. Mutta mukava oli tanssia pitkästä aikaa, odotin heiltä enemmän omaa materiaalia mutta pääasiallinen soittolinja oli aika monotonista teknoa. Ei ehkä paras tyylivalinta tälläisille festareille, teknobileisiin kyllä.



Grooven jälkeen jälleen outo valinta, Lapkon tasoinen bändi oli laitettu kakkosstagelle. Aäni oli jälleen sellaista puuroa ja bändin esiintyminen vaisua että päätin lähteä juttelemaan tutuille. Tuli muutenkin nähtyä yhtä vanhaa kaveria ja paria kaverin kaveria mikä oli ihan mieluisa yllätys. Ei tarvinnut itsekseen hengata koko iltaa.



Basement Jaxx räjäytti lopulta tanssivan kansan pankin ja lähes koko ykkösstagen porukka saatiin liikkeelle. Jos Grooven keikan aikaan meno oli keskittynyt eturiviin, nyt tanssittiin lähes perälle saakka. Heillä tuntui olevan hyvin samantyylinen linja Groove Armadan kanssa ja musiikki oli erittäin kovaa ja tiukkaa pauketta.

Lievä pettymys siis, koska joka kerta kun jompi kumpi bändi vetäisi oman biisin, jengi oli aivan pähkinöinä. Tilanteen lukutaito oli vähän molemmilla hukassa. Ei silti, oli oikein mukavaa, ilmaiseksi. Järjestysmiesten into kieltää pokkarilla kuvaaminen oli lähes huvittavaa. Festareilla kun oli vain järjestyskameroiden käyttö kiellettyä.

Lähdin jo vähän ennen viimeisen setin loppua polkemaan kohti Klubia ja Hang The DJ:tä jossa loppuilta vierähti tuttujen ja turvallisten hittien siivittämänä kaverin kanssa.

Tämän päivän olen aikonut pyhittää levolle ja telkkarille. Kauppaan pitää kyllä vielä lähteä käymään vähän kauemmaksi mutta muuta en tee!

All Hail The Great Spotify

Oonpas ollu aika tuottelias viime päivinä :D

Mutta musiikkia on hyvä postailla aina kun mieleen tulee. Suuri osa näistä on aina työmatkamusiikkia joita olen kerännyt listoille Spotifystä. Paljon uusia löytöjä on sieltä tämän vuoden puolella tullut ja tiputtelenkin niitä aina sitä mukaa kun mieleen tulee.

Ilman Spotifyä olisi todellakin jäänyt useita kiehtovia uusia artisteja biiseistä puhumattakaan, löytämättä. Erityisesti kiitettävää on sinne lisääntynyt indiemusiikin määrä ja illalla pääsee fiilistelemään lisää ihan tanssilattiallekin.

Olen näitä aiemminkin tänne postaillut ja pistelen jatkossakin hyviä biisilöytöjä mutta itselle nämä Jessien ja Jescan raidat kolahtaa ja kovaa. JES!

Slowdance myös iski heti ekalla kuuntelulla. Olen tosin heiltä kuullut vasta kaksi biisiä, sillä enempää ei löydy. Voihan tietysti olla, että moni näistä bändeistä on sen verran tuoreita ja vasta breikkaamassa että niitä ei sen vuoksi niin paljon olekaan tullut vastaan.

Sam Sparro taas oli uusi löytö myöskin, nimenomaan tämän kyseisen biisin kautta. Spotifyn yksi parhaita ominaisuuksia ovat samankaltaiset artistiehdotukset ja muiden julkiset soittolistat. Kuin aivan yllättäen, bongasin myös että Sparro esiintyy tänään Pori Jazzeilla.

Ei sillä että olisin ollut menossakaan vaikka Emeli Sandé ja Paloma Faith mua kiinnostivatkin, ja jälkimmäinenkin peruutti konserttinsa, mutta mielenkiintoista. Samista kuullaan varmasti vielä pitkään ja tietty kaimalle pitää nostaa hattua ;)

Hyvää safkaa ja triviaalia harjoitusta

Mulla oli umpeutumassa oleva Kimppadiili jonka nappasin viime keväänä. Hirveästi ei ole tuota kyseistä palvelua tullut käytettyä, mutta kyseessä on täysin päinvastainen konsepti kuin Citydealillä. Eli nämä ovat rehellisiä alennuskuponkeja joista ei tarvitse maksaa etukäteen mitään.

Olen käynyt tämän paikan edeltäjässä Wok Wokissa kerran ja ihan kelvollista safkaa se silloinkin oli. Muutoin suosikkinuudelipaikkani on Wrong Noodle Bar Keskustorilla. Ei se väärin ole - eikun onpas :)

Fit Wokin safkassa tuntui tosin olevan laadukkaammat ainekset, ja pidän muutenkin mahdollisuudesta kasata annos itse pienemmistä osista kuin Wrongissa.

Nuudelipohjaan kuuluu kasviksia ja paistettua kananmunaa ja normaalihinnoilla tuon saa alle vitosella. Päälle voi kasata niin monta lisuketta kuin haluaa. Itse otin bambua, sipulia ja paprikaa, sekä cashewpähkinöitä ja kormakastikkeen. Ilman kananmunaa tuo olisi ollut täysin vegaani ateria ja vaikka ei tullut kysyttyä, uskon että annokseen ei ole pakko ottaa munaa.

Tykkäsin tosi paljon ja alle 9 euron annokseksi todella täyttävä. Täytyy käydä joskus ihan "omalla rahalla".

Minnekäs muuallekaan sitä olisi siitä sitten päädytty, kuin nurkan taakse Europaan ;)

Vaikka olen valehtelematta käynyt siellä kymmeniä kertoja, en ole koskaan aiemmin kokeillut Caffé Freddoa, eli kylmää kahvia. Jäitä ei mukaan tule, mutta olipa aivan todella loistava juoma! Tästä tuli ehdottomasti uusi suosikkini kuuman Latte Mochan tilalle.

Europaan on kiva leiriytyä pidemmäksi aikaa juttelemaan ja erityisesti pelailemaan, en minä sitä suotta nimitä toiseksi olohuoneekseni. Itse asiassa tahtoisin asua samassa talossa, pienempikin kämppä kävisi koska olisin kuitenkin aina alakerrassa :D

Musiikki siellä on aina letkeän mukavaa ja välillä bongaa mukavia uusiakin löytöjä. Shazamin avulla löysin tämänkin uuden tuttavuuden, joka tosin osoittautui jo tuon 'Friends' kappaleen osalta entuudestaan tutuksi. Harmi vain että Spotifystä sitä ei vielä paljoa löydy.



Lisäksi bongasin tämän hienon esityksen YouTubesta.



Harvoin tilaan mitään kanavia YouTubessa, mutta toinen sellainen johon ihastuin jo aiemmin talvella, oli Walk Off The Earth jolla on huikeita coverversioita myös. Kaikki erilaiset tavat soittaa perinteisiä instrumentteja kiehtovat ja The Piano Guysiin pitääkin tutustua paremmin!

Tässä vielä tämä WOTE:n paras veto. Biisi nyt on jo alkujaankin loistava.



Vielä yksi työpäivä ja sitten alkaa Hyvän Musiikin Ilta™ :)

Rakkauden musiikkia

Tästä viikosta onkin kaikkia odotuksia vastoin tulossa aivan supersiisti!

Eilen oli huisan hauskaa visailla, huomenna oli suunnitelmissa joko 22-pistepirkon keikka tai HTDJ! mutta todellinen pommi räjähti hetki sitten kun voitin I Was A Teenage Satan Worshipperin Facebook-sivuilla lipun itselleni huomiseksi täällä Tampereella Pyynikin ammattioppilaitoksen pihalla ja palloiluhallissa järjestettäville Love Music Festivaaleille. Toivottavasti näkyy techno chicksejä :)

Suuresti rakastamani IWATSW:in lisäksi huomenna esiintyvät kaikki kovimmat nimet joita olisin muutenkin halunnut mennä katsomaan.

Voisin odottaa enemmänkin tältä festarilta mutta en kuitenkaan odota ennenkuin pääsen fiilistelemään hyvää musiikkia. Artistilista on täynnä hyviä artisteja joista yksi on Groove Armada. Olen diggaillut bändiä 90-luvulta saakka ja vaikka he vetävätkin dj-setin. Muutenkin konemusiikin parissa kasvaneena dj on ollut jumala aikanaan eikä se musiikilta ole pois.

Basement Jaxxin ja Groove Armada olivat niitä isoimpia nimiä, keiden takia harkitsin alun perin lipun ostamista. Nyt kuitenkin näen molemmat samalla kertaa. Tanssiksi todennäköisesti joutuu pistämään joten lihakset vertyvät mukavasti illan Hang The Dj! indiediskoa varten :)

Lääkäri kielsi multa tanssimisen korkean sykkeen vuoksi, mutta olenhan mä neljä päivää vetäny beetasalpaajia. Pitää seurata omaa kuntoaan tietenkin, mutta tuskin maltan odottaa huomista!

Tänään vielä näen kaveria, käydään käyttämässä Kimppadiilin lahjakortti Fit Wokiin iltapäivällä ja istumassa iltaa muutenkin.

Kahvilla ja silleen

Oltiin kaveriporukalla taas vähän pubivisailemassa. Viime viikolla oli vähän eri meininki, kun oli kiire PMMP:n keikalle, mutta nyt ehti kisailla loppuun saakka. Voittoa ei silti tullut.

Kahvilla on viihtyisä kahvila ja kaljakuppila Tammelantorin laidalla lapsuuteni maisemissa. Kahvi ja ruoka siellä ei ole kehuttavaa, mutta olut ja siideri on edullista ja paikka muutenkin viehättävän boheemi.

Kävin siellä reilu pari vuotta sitten aika usein, kun paikka oli uusi, mutta sitten erinäisistä syistä johtuen siellä päin tuli liikuttua vähemmän. Paikan levyraati on jo ehtinyt klassikon asemaan vaikka sitä ei kai enää järjestetä.

Siihen aikaan olin myös elämäni tunnossa, oma itseni ja tunne oli samanlainen kuin nyt, vapautunut ja rento. Nimenomaan elin itselleni ja sain tehdä mitä itse halusin, ilman kenenkään painostusta.

Ajattelin ottaa nyt sinkkuna itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas käymään siellä enemmän kuin pitkään aikaan. Muutenkin pubivisat ovat vetäneet mukaansa, vaikka tulokset ovatkin olleet heikompia kuin yleensä lempipeliäni Trivial Pursuitia pelatessa.

Päivän asuna oli TreTornin tossut, H&M:n farkut, Jack & Jonesin t-paita, Fidan DIY-farkkuliivi ja UFF:in merimieslakki.

Yksi tärkeä osa tällä hetkellä elämääni kaikista vastoinkäymisistä huolimatta on se, että saan jälleen todellakin olla oma itseni, pukeutua oman maun mukaan, tehdä kaikki asiat juuri kuten itse haluan ja se, mitä muut ajattelevat, ei mua kiinnosta.

Jos oma tyyli, omat ajatukset ja mielenkiinnon kohteet aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia kumppanissa, ei se kovin kannustavaa ole.

Viva la Freedom!

Hurraa!

Jee! Mun tilaama Säihkyturpa-paita oli tullu tänään postissa :)

Ainoa pieni miinus tosta koosta. Nettitilauksen perusongelma, kun tilaa uudesta paikasta. Note to self: ei kannata varsinkaan tilata merkkareita kirjakaupasta. Kaiken lisäksi suosio oli sen verran kova että eka erä on jo myyty loppuun.

Koko oli siis L ja se muistuttaa kyllä vähintään XL:ää. S ei sentään taida 182 senttiseen kroppaan mennä.

No, kyllähän sitä käyttään jonkin verran pystyy, mut kyllä se silti ihan liian löysä on. Ja eihän sitä tiedä vaikka noi lääkkeet pistäis taas painon nouseen niin tarvii isompaa paitaakin taas.

Postista on todennäköisesti tällä, tai viimeistään ensi viikolla tulossa vielä kaksi mielekästä pakettia lisää. Tilasin meinaan iki-ihanan kissa-munakellon ja kolme Paulo Coelhon kirjaa viime viikolla.

Sick bastard!

Sain vihdoin selvyyden kaikkiin testihin ja kokeisiin mitä mulle tehtiin. Muutamat ihmetteli mun laihtumista ja kyllähän mä itsekin siihen jonkin verran kiinnitin huomiota, mutta en ollut aiemmin huolissani ennenkuin oireita tuli lisää.

Tärinää, sydämen tykytyksiä, jatkuva korkea pulssi johon kiinnitin huomiota ihan vasta parin viikon aikana. Hikoilua ihan pienestäkin fyysisestä suorituksesta puhumattakaan pyöräilystä.

 

Olen siis sairas mies, kilpirauhanen vetää sellaisia ylikierroksia tuolla että muu kroppa ei meinaa pysyä tahdissa. Kun terveellä ihmisellä maksimiarvot on siinä kahdenkymmenen pykälän nurkilla, mulla 72, eli lähes nelinkertaisesti.

Tiedän että kyseinen vaiva ei ole mikään maailman vakavin sairaus, mutta se että tässä vaiheessa ei voi tietää miten pysyvästä viasta on kyse ja kuitenkin harmittaa jos joutuu lopun ikäänsä vetämään lääkkeitä. Lisäksi ajankohta oli vähän huono kun on näitä takapakkeja kuitenkin ollut muutenkin tarpeeksi.

No, ostin eilen ylläolevia herkkuja vähän lohduksi, joten eiköhän sitä massaakin takaisin tule :)

Alkuun joudun vetämään yhden beetasalpaajan ja neljä Tyrazol-nappia päivässä. Edellistä jotta saadaan tämä syke laskemaan, on tosiaan ollut syke levossa alimmillaan reilut sata viimeset pari reilu pari viikkoa. Jälkimmäisillä sitten yritetään rauhoittaa miestä joka käy ylikierroksilla. Vielä pitää käydä erilaisissa kokeissa mm. sairaalassa mutta eiköhän asiat tästä lähde oikeille raitelle.