Säilöttyjä unelmia

SÄILÖTTYJÄ UNELMIA on kotimainen dokumenttielokuva siitä, miten teollisesti tuotettu elintarvike päätyy suomalaisen ruokakaupan hyllylle. Elokuva seuraa yhden säilykepurkin uskomatonta yli 30 000 kilometrin matkaa alkaen Brasilian malmilouhoksilta ja kiertäen lukuisten eri tuotantomaiden kautta purkittamoon Ranskaan.

Ennen kaikkea elokuva kertoo eri maissa tuotantoon osallistuvien ihmisten elämästä ja unelmista. Jokaisen valmiin tuotteen takaa löytyy lukemattomia työtätekeviä käsiä, ja säilyketölkki nouseekin monikulttuurisen Euroopan metaforaksi.

Käytiin siis kaverin kanssa katsomassa tämä elokuva vihdoin, viikonhan olinkin jo sitä odottanut sormet syyhyten. Tunnustan rehellisesti että menin markkinamiesten lankaan tuon elokuvan suhteen, ja kuvittelin että se perehtyisi enemmänkin sen säilykepurkin matkaan. Todellisuudessa elokuva oli hyvinkin paljon nimensä mukainen, kuvaus ihmisten elämästä ja unelmista eri puolilta maailmaa.

Kuitenkin havaittuani hyvin nopeasti että tätä ei kannattaisi niinkään pitää dokumenttina kuin taide-elokuvana, lievä harmitukseni hävisi tyystin. Koko elokuva oli todella hienosti kuvattu ja leikattu, loppujen lopuksi ihmiset ja heidän tarinansa jäivät tässä taka-alalle sillä kyseessä oli ennemminkin taideteos kuin elokuva.



Elokuvassa siis kuvattiin tavallisia työntekijöitä työssään, joilla kaikilla oli osansa tämän säilykkeen matkalla kohti Suomea, ja peltipurkeista notkuvia kaupan hyllyjä. Matkan varrella oli pääasiassa surullisia tarinoita, ja visuaalisesti elokuva oli todella huikea ja graafinen. Niinpä ymmärrän että herkkävatsaiset tai eläinrakkaat ihmiset eivät välttämättä ole tämän elokuvan parasta kohderyhmää.

Tässä ei kuitenkaan keskitytty eläinten oloihin, vaan kuvamateriaalia ikään kuin syötettiin taustalle kummittelemaan samalla kun tarkoitus oli keskittyä kuuntelemaan ihmisten elämäntarinoita. Toteutus oli kiehtova ja lopputulos mielenkiintoinen. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan kokenut että tämän näkeminen nimenomaan elokuvateatterissa olisi välttämätöntä. Muutoin näkemisen arvoinen elokuva kyllä, joka kuitenkin sai mainostustaan vähemmän miettimään ruokaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Sen sijaan ihmisarvot nousivat päällimmäisenä pintaan.