Ravintolapäivä tulee taas

Lauantaina se on, Ravintolapäivä. Henkilökohtaisesti kyllä tän hetken säätila rajoittaa kaikkea ylimääräistä ulkona liikkumista, ja pahalta vaikuttaa lauantain aktiviteetteihin osallistuminen ainakin tämän hetken sääennusteen mukaan.



En kovin usein valita säästä, mutta kylmyys on ehdottomasti yksi ikävimpiä oloja. Lisäksi kerrospukeutuminen ei vain yleensä näytä hyvältä, tulee Michelin-ukko efekti. Tälläiset pakkaset jotka tietysti suomalaiseen talveen kuuluvat, haluaisi vain ohittaa nopeasti. Nyt kuitenkin vaikuttaa että ainakin ensi viikkoon joutuu kestämään.

Tänä Ravintolapäivänä Tampereen tarjonnassa näyttää oleva yllättävän useita venäläisen keittiön suuntaan olevia pop-up ravintoloita, sopii tietysti näihin lähes Siperiaa vastaaviin lämpötiloihinkin.

Ainakin Puškinin katseen alla sekä Eesti Köök Tullin suunnalla tarjoavat venäläistä ruokaa. Seljanka tai borssikeitto tosin varmasti miellyttävät pakkasesta kärsivää sielua ja ruumista. Mikäli sisätiloista ulos liikun, tulen todennäköisesti suuntaamaan itse Kehräsaareen ja vanhan tuttuni Chef Santerin 931:ssä isännöimään Juustopäivään.

Aika harmillisesti useampikin ravintola tarjoilee tällä kertaa taivasalla palveluitaan ja veikkaan että suosio näissä paikoissa ei tule olemaan kovin kummoinen, mikäli elohopea siellä alle kahdessakymmenessä pakkasasteessa roikkuu.



Hain tänään postista viimeisimmän Topmanin tilaukseni, pipo oli ikään kuin ekstraa, mutta farkut ovat ne joita olen jo kuukausikaupalla himoinnut. Matalalla haaralla varustetut kieroon ommellut ja resorilla varustetut kulutusfarkut. Katsotaan nyt miten ne kestävät, nämä ovat jo laatuaan toiset Topmanin vastaavat, sillä ensimmäiset repesivät itsestään ensimmäisessä konepesussa. Paita on monta vuotta vanha Jack & Jonesin perus t-paita.

Onko muuten olemassa suurempia pesupusseja kuin mitä esimerkiksi rintaliiveille on tarkoitettu?

Ranskasaundin maailmanvalloitus

Jumalaare ja härregyyd mikä tanssilattiajyrä, toivottavasti tätä pääsee makustelemaan Klubin lattialle pian. Okei okei, myönnetään että tämä nyt sattuu olemaan englantilaista, mutta tekijä on syntyjään ranskalainen :) Kaiken lisäksi äänimaailma ja tanssittavuus ovat kuin suoraan kanaalin toiselta puolelta. Ilmeisesti taito on verenperintöä.

Ranskalaiset pistivät viimeistään 2000-luvulla hösseliksi, ja toivat aivan omanlaisensa saundin tanssilattioille. Kaikesta tietenkin saa kiittää Daft Punkia, joka aloitti tämän tyylisen musiikin tekemisen varovaisesti jo 90-luvulla. Heidän siloitellusta musiikistaan oli kuitenkin vielä pitkä matka Justicen ja Dangerin tyyliseen räkäisempään, energiassaan jopa rokin hurmokseen verrattavissa olevan rytmikkääseen jumppaukseen. Kun tiskijukka laittaa tätä musiikkia soimaan, en yksinkertaisesti vain pysy nahoissani.



Edellä vielä esimerkkinä kuvaamani pätkä reilun vuoden takaiselta Dangerin Monsters Of Pop keikalta Tampereen Klubilta. Justicea en ole koskaan päässyt livenä näkemään mutta Danger todella teki minuun vaikutuksen. Erityisesti Justicen debyyttilevy 'Cross' on ollut todellisessa tehosoitossa jo useamman vuoden. Itse asiassa jos minun pitäisi valita edellisen kymmenen vuoden ajalta albumi, joka on tehnyt muhun suurimman vaikutuksen, valitsisin todennäköisesti juuri tämän. Harmi että heidän viimeisin albuminsa 'Audio, Video, Disco' oli lievä pettymys, ja tyyliltään huomattavasti pehmeämpi kuin debyytti vaikka silläkin hetkensä onkin.

Uudella raidallaan Jacques Lu Cont ottaa hieman etumatkaa nykypäivän Justiceen ja todistaa että nyt räjäytetään (kirkon) katto! Tässä teille kuitenkin vielä vanhaa kunnon hyvää Justicea.



Muita, joskin huomattavasti pehmoisempia, mutta huomion arvoisia ranskalaisia artisteja ovat Air ja Cassius. Tuntuu että Ranskassa on aina osattu tehdä kaikki eri tavalla, mutta aina onnistuen. Itselle yksi kovimmista lapsuuden artisteista oli Jean-Michel Jarre ja hieman myöhemmin hiphopin maailmaan päästyäni kiinnostuin MC Solaarista ja DJ Camista. Näistä voisi tehdä helposti paljon pidemmänkin postauksen, mutta luotan että osaatte itsekin etsiä artisteja Spotifystä ja YouTubesta :)

Mun piti itse asiassa esitellä teille tänään suomalaisen Pepe Deluxén uusi albumi 'Queen Of The Wave', ja vaikka se onkin mitä loistavin levy, jäi se ikävä kyllä nyt aika vahvasti ranskasaundin jalkoihin ja saa tällä tavalla vain sivuhuomautuksena tunnustuksen.

Jokainen valitkoon itse oman suosikkinsa. Tämän postauksen lopetan ylitöistä kotiin tullessani iPodissa soineeseen Primal Screamin upeaan 'Higher Than The Sun' kappaleeseen, vaikka se ranskalainen ei olekaan.

Maanantai

On taas maanantai, huippu viikonloppu takana ja tylsä arki taas edessä. Onneksi tälläkin viikolla on monenlaista ohjelmaa suunnitelmissa vaikka murheellisten käänteiden vuoksi Pekka Jalavan keikka jäikin muistoksi. Tarkoitus olisi mm. käydä elokuvissa katsomassa tämä uusi elintarviketeollisuuden virittelemistä sudenkuopista kertova suomalaisdokumentti.



Kuten blogista on ollut helppo päätellä, en ole kasvissyöjä, eivätkä eettiset syyt vaikuta minuun aivan niin paljon kuin se miten teollisuus yleisesti meitä kuluttajia vedättää lisäineiden ja muiden huijausmuotojen avulla. Olin toki lukenut Eric Schlosserin 'Pikaruokakansan' jo aiemmin, mutta ensimmäinen todellakin silmät avaava teos oli Mats-Eric Nilssonin 'Petos lautasella', jonka luin muutamia vuosia sitten. Jälkimmäinen on itse asiassa yksi niistä keskeneräisistä kirjoista jotka monen muun ohella ovat nyt luvussa uusintakierroksella. Olen myös lukenut hänen tuoreemman kirjansa 'Aitoa ruokaa' joka pureutuu vieläkin tarkemmin lisäaineiden maailmaan.

Olen myös pyrkinyt katsomaan mahdollisimman paljon aiheeseen liittyviä dokumenttielokuvia ja niinpä tämäkin kiinnostaa, erityisesti koska Suomesta ei ole vielä aiemmin mitään tälläistä tullut. Minulle tärkeää on tietää mitä laitan suuhuni.

Nytkään ei ole uutta musiikkia tullut liiemmin kuunneltua. Viikonloppuna ja tänään on iPodissa soinut reilun parinkymmenen vuoden takainen klassikko Primal Screamin 'Screamadelica'.

Eiköhän se tästä lähde, tämäkin viikko käyntiin Säihkyturvan ystävällisellä avustuksella :)

Shoppailusunnuntai

Ulkona paisteli välillä tänään aurinkokin, ja vaikka ilma oli siitä huolimatta tuskaisen kylmä, lähdettiin jo päivällä kaupungille shoppailemaan ja kahvittelemaan.

Branderin leivonnaiset ovat ylivoimaisesti parhaasta päästä Tampereen seudun konditoriatuotteista, vain Makutuote pärjää vertailussa. Kahvilaksi piti valita siitäkin syystä Brander, että Citydeal-lahjakorttini oli menossa vanhaksi.



Itse otin kahvin ja Sacher-leivoksen, Hanna otti kaakaon ja perunaleivoksen. Jouduin kyllä auttamaan perunaleivoksen kanssa ;) Saimme todella ystävällistä palvelua vaikka kyseessä oli lahjakortin käyttö, ja sain vielä santsikupinkin samaan hintaan. Samaan aikaan jonossa takanamme ollut perhe oli tullut myös käyttämään omaa lahjakorttiaan.

Kahvilasta kävelimme Koskikeskukseen. Uskon että paikasta tulee ihan hieno kun remontti aikanaan valmistuu, mutta millään muotoa sen nykytilaa ei voi viihtyisänä pitää. Siksikin on vähemmän tullut siellä viimeiseen vuoteen shoppailtua. Kiertelimme useita kauppoja ja sovitin Carlingsissa mm. Natan blogissa minua ihastuttanutta Leviksen 508 mallia, mutta säikähdin miten mauttomalta ne päälläni näyttivät.

Itselleni en sitten mitään löytänytkään mutta Hannalle ostin todella upeat korkkarit Spiritstoresta. Sopivat todella hienosti joululahjaksi ostamani seepramekon kanssa, kevättä odotellessa. Katselin kyllä myös hieman 510 mallin perään, mutta koska viimeisin Topmanin tilaukseni josta en ole tainnut muistaa edes mainita täällä, sisältäen yhdet uudet farkut, on taas tulossa alkuviikosta, maltoin mieleni.

Kämpillä tein makaronilaatikkoa, katseltiin Frendejä, sekä hienon Queen-dokumentin kakkososa joka jäi aiemmin odottamaan. Yksi hienoimpia biisejä bändiltä on ehdottomasti Innuendo, ja paria poikkeusta lukuunottamatta itselleni on aina toiminut parhaiten 1980-luvun puolivälin jälkeinen matsku. Upea rokkibändi, ja Freddie Mercuryä lahjakkaampaa rocklaulajaa ei ole toista tullut ja tuskin koskaan tuleekaan. Tämä dokumentti toi nuoruuden mieleen.

Yksnollayks

Tai satayks, miten vaan. Tästä lähdetään uutta satalukua kohti.

Mieleeni tulevia tunnettuja yksnollaykkösiä ovat mm. upeaakin upeampi Depeche Moden kiertuetaltiointi '101', itsekin musiikintekoaikoinani useita kertoja käyttämäni Rolandin bassolinjakone SH-101, islantilaiselokuva '101 Reykjavik' sekä tietenkin sympaattinen Disney-klassikko '101 dalmatialaista' :)

Levon ja saunan lisäksi ysärikrapulan pelastaa takuuvarmasti Koikkarin kebab. Ja kyllähän se jälleen kerran todella hyvää olikin. Edellisestä kebabin syönnistä oli ehtinyt vierähtää jo yli vuosi.

Kebabiahan nyt saa joka nurkalta mutta ylivoimaisesti Tampereen kärjessä ovat kolmikko Heval, Evin ja Koikkari. Ikävä kyllä ensimmäinen on liian kaukana että sinne juuri koskaan on asiaa ja toisessa ei ole kotiinkuljetusta. Niinpä jälkimmäinen vie yleensä voiton, sillä kumpikin asemapaikoistani on jomman kumman toimipisteen toimitusalueella. Tämä on rakkautta :)

100.

Sadas - siis sama toisin päin :) Tämä on siis 100. blogipostaukseni. Jei, merkkipaalu numero yksi saavutettu.



Eilen oli todellakin hauska ilta. Pistettiin huolella aivan överiksi menemällä Ilonaan Captain Jackin keikalle. Toisin sanoen pistin periaatteet ja aivot narikkaan ja annoin mennä täysiä.

Aloiteltiin keskustassa kaverin kämpillä alkuillasta kuuntelemalla sekalaista 90-luvun discopoppia, lähinnä kuitenkin illan teemaan eurodiscoa, Culture Beatia, Coronaa, Paradisiota ja sen sellaista :)



En ollut sitten yläasteaikojen juonut Gin Lemonia tai Helmeilevää omenaviiniä, silloin niitä tosiaan tuli nautittua tarpeeksi. Tähän yhteyteen oli sopiva ympätä siis autenttiset juomatkin. Kummatkin yllättivät positiivisesti kuitenkin maullaan, eihän ne niin kauheita olleetkaan kuin pelkäsin :) Omenaviini tosin oli vaihtunut kunnollisesta lasipullosta rumaan muovipulloon, ja valmistajakin fuusioitunut jo vuosien saatossa isoon kansainväliseen ketjuun mutta maku oli todennäköisesti tallella. Ei sitä silloinkaan olisi pahaa välittänyt juoda vaikka ei näitä nykyteinien makusiidereitä ja Breezereitä ollutkaan saatavilla.



Keikalle kiirehdittiin aivan suotta ja etkot loppuivat harmillisesti kesken sillä luvattu esiintymisaika joka oli alkujaankin typerän aikainen klo 23, venyi kuitenkin lähes tunnilla. Loppujen lopuksi saksalaiset tanssittivat diskokansaa sydämensä kyllyydestä ja kyllähän tuo keikka viihteestä kävi.



Ennen ja jälkeen keikkaa tanssittiinkin vähän, eikä ensivaikutelma tuosta yökerhosta sitten kuitenkaan aivan niin huonoksi jäänyt vaikka väkevä 80- ja 90-luvun ruotsinlaivaefekti siitä todellakin puski päälle. Voisin joskus toistekin käydä, mutta vain hyvästä syystä. Ei sellaista helposti pureksittavaa ja tylsää perusdiscoa kuitenkaan jaksa pidemmän päälle, ihminen kaipaa laadukasta musiikkia.



Mutta ei koko viikonloppu vain huonon musiikin parissa ole mennyt. Tänään kuulin ensi kertaa Fun.:in ja Janelle Monáen upean biisin 'We Are Young' joka iski tajuntaani kohtuullisen kovaa. Se on soinut tänäänkin jo yli kymmenen kertaa. Upeaa indierokkia jenkkilästä, pitääpä tutustua bändiin tarkemmin.



Yksin kotiin tullessani oli vähän vaisu fiilis hauskan illan ja ihanan pitkän yhteisen sängyssä vietetyn päivän jälkeen, mutta seuraava kaverini Facebook-seinältä bongaamani biisi kyllä repi nauruhermoni auki.



The Lonely Island oli tuttu aiemmista Justin Timberlaken ja Nicki Minajin kanssa tehdyistä 'Motherlover' ja 'The Creep' videoista mutta tämän olin onnistunut missaamaan. Poikien huumori toimii itselle kyllä, vaikka tuo Timberlaken kanssa tehty biisi kohtuullisen heikko onkin. Takavuosina Saturday Night Live ja MadTV olivat lähestulkoon parasta huumoria jota Suomen tv-kanavilla näytettiin.

Mutta nyt lähden saunaan ja sitten jatkamaan viikonloppua kultani viereen.

Ysäriä ja krebailua

HUOM! Tämä on kaukana vaihtoehtotyylistä. Tai sitten tämä on jo niin överiä että kippaa ylitse takaisin. Huomenna on nimittäin irvokasta meininkiä luvassa. Captain Jack saapuu Tampereen Ilonaan :D



En ole koskaan ollut yökerhoissa viihtyvää tyyppiä. Itse asiassa syy miksi en käy missään Tampereen vastaavissa paikoissa on se että kammoan tuota ruotsinlaivaefektiä maissa. Kumma kyllä, pidän laivoilla matkustamisesta kuitenkin :) Ilonassakaan en siis ole vielä koskaan käynyt. En myöskään koskaan erityisemmin pitänyt tästä musiikkityylistä 90-luvulla muutamaa artistia lukuunottamatta (joihin Captain Jack ei kuulunut), mutta nyt senkin päälle on ehtinyt jo laskeutua nostalgian pöly.

Nyt siihen tarjotaan kuitenkin hyvä mahdollisuus sillä päätettiin kaveriporukalla vetää teema överiksi, pukeutua ysäripainotteisesti ja etkoilla ysärityyliin. En löytänyt tiistaina UFF:ista mitään ysärikampetta niin järkevään hintaan että olisin viitsinyt ostaa mitään törkeää (kuten löytämäni metsänvihreän mokkaliivin tai beigen poolopaidan) vain yhtä iltaa varten. Kaapista löytyy onneksi jonkin verran ihan entuudestaan sopivia vaatteita, vaaleat farkut, farkku- tai flanellipaidathan ovat kuin suoraan 90-luvulta revityt.



Jotta teema olisi täydellinen, etkoillaan jo alkuillasta keskustassa kaverin kämpillä. Iltaan kuuluu vastaavan eurodiscon soittoa ja ysärijuomia. Gin Lemon, jota en ole todennäköisesti ainakaan 18 vuoteen juonut, näkyi olevan edelleen Alkon valikoimissa. Sekaan vain Spritea. Lisäksi tarkoitus vielä ostaa joko Marlin helmeilevää omenaviiniä tai lonkeroa. Krapula kai se lauantaina on, mutta en vielä tiedä kumpi on pahempi, fyysinen vai moraalinen :)

Joka tapauksessa, huomenna KREBATAAN. Hey ho Captain Jack! \o/

Kuin siivillä

Hemmetti kun ulkona onkin taas kylmä. Saa kyllä tarkkaan miettiä mitä pukee päälle että tarkenee. Pidän kyllä lumisesta talvesta, mutta lämpimämpi keli ei haittaisi :)

Oikeastaan talvessa on pukeutumisen kannalta kaksi paskamaista puolta. Ensimmäinen on se että ei voi yksinkertaisesti pukeutua kovin tyylikkäästi, koska kerrospukeutuminen ei koskaan ole kovin hienon näköistä. Toinen on se, että sisätiloihin mennessä joutuu riisumaan monta kerrosta että pystyy olemaan. Tulisi jo kevät!

Lähdettiin hakemaan tänään teatterilta lippuja Luolamiehen näytökseen ja tarkoitus oli mennä myös syömään. Lippu tuli hankittua ja matkalla Hookiin käytiin myös äänestämässä toiselle kierrokselle ennakkoon. On ollut suhteellisen hämmentävää seurata, miten paljon vihapuhetta ja negatiivista energiaa Pekka Haaviston pääseminen toiselle kierrokselle on herättänyt. Sosiaalinen media ja internetin keskustelupalstat ovat täynnä toinen toistaan törkeämpää arvostelua. Hämmentävintä on, että ihmisen seksuaalisuus on selvästi noussut näiden vaalien kynnyskysymykseksi. Todellisilla ansioilla ei ole vuonna 2012 mitään merkitystä.



Kuten aiemmin olen kertonut, ehdin tavallaan jäädä jo koukkuun Sticky Wingersin siipiin ja tunsin pakottavaa tarvetta hakea synninpäästöä Kapteeni Koukun ravintolalta, sillä olin pettänyt täysin vanhan kantapaikkani. Ruoka oli mitä loistavinta, itse otin 18 siipeä medium-kastikkeella ja valkosipulidipillä, toinen annos oli South Western.

Myönnän edelleen että näiden kahden paikan välillä on vaikea tehdä absoluuttista vertailua sillä molemmat ovat todella hyviä siipipaikkoja. Ehkä valitseminen onkin turhaa, enemmän hyvää ei voi olla pahasta :)

Vielä pitäisi käydä lunastamassa Pekka Jalavan show-liput.

Päivän levy

Chairfliftin uutukainen 'Something' ilmestyi tänään. En itsekään ole ehtinyt koko levyä edes kuunnella vielä ajatuksella, tunnustelin biisejä vain pikakuuntelulla YouTubesta aiemmin, enkä ehdi nytkään.

Pikaisesti kuunneltuani vaikuttaa että aivan yhtä vahva kokonaisuus se ei silti ole kuin debyyttilevy, mutta todella vahvoja kohtia sieltä kyllä löytyy. Aiemmin hehkuttamani Amanaemonesian kylkeen kiilasi välittömästi 'Wrong Opinion'. Tässä maistiaisiksi tuo biisi Spotifyttömillekin :)



Uskon että lisää hienouksia löytyy kun ehdin istua kunnolla levyä kuuntelemaan. Nyt pitää lähteä kaupungille tapaamaan luottoystävääni jota en ole taas päässyt näkemään yli kahteen kuukauteen. Tarkoitus olisi käydä pyörähtämässä UFF:issa katsomassa jos löytäisin mitään "lisäväriä" perjantaisia ysäribileitä varten.

Pääasiassa tarkoitus on mennä, minnekäs muuallekaan kuin Café Europaan ;) Olin siellä kyllä eilenkin ja sain toiselta kaverilta myöhästyneenä joululahjana Fingerporin Heräämisoppaan. Se kai on käynyt ilmi että olen suuri Fingerporin ystävä.

Viikonloppujen parhaimmistoa

Aina välillä käy niin että yksi viikonloppu nousee ylitse muiden, tämä oli sellainen viikonloppu.

Perjantaina sain pitkästä aikaa kylään serkkuni miehensä ja tuoreen vauvansa kanssa. Asumme naapureina muutenkin ja olemme toki paljon tekemisissä, mutta viime kuukausina yhteistä aikaa on ollut vähemmän erinäisistä syistä illan viettoihin. Aiemmin meillä oli usein tapana kerääntyä laulamaan Singstaria.



Viikonloppu alkoi kauppareissulla jolta haettiin juomat ja illan ruuan, valkosipulisen parmesan-savulohisalaatin ainekset. Prismasta oli ikävä kyllä timanttisämpylät loppu ja korvaavaksi leiväksi valikoitui Fazerin Real, mutta aivan hyvää sekin tähän tarkoitukseen oli. Rukiin, valkosipulin ja savulohen liitto on kuitenkin aina täydellinen.

Kämpillä sitten tein ruuan jonka jälkeen syötiin hyvin, laulettiin ja saunottiin. Ilta venähti meillä miehillä pitkälle yli puolen yön jonka jälkeen lähdin vielä tyttöystäväni viereen nukkumaan.



Lauantai meni pitkään nukkuessa ja laiskotellessa, olo ei ollut mitä mairittelevin mutta silloin juuri on mukavaa kun voi vain makoilla rauhassa ja mikä sen parempi kuin jos kainalossa on oma rakas. Iltapäivällä lähdin käymään kotona ja valmistautumaan Hang The Dj!-iltaan Klubilla. Sieltä matka jatkui takaisin keskustaan tyttöystäväni luo ja edelleen Klubille ennen yhtätoista.

Ilta oli pedattu täyteen toinen toistaan loistavampia sekä uusia että vanhoja biisejä. Illan aikana kuultiin mm. useampi biisi The Curea, French Filmsiä, Azealia Banksia, Foster The Peoplea, Daft Punkia, Azari & III:a, The Drumsia joitakin nimetäkseni. Oikeastaan tälläkään kertaa ei yhtään huonoa kappaletta tullut. Klubiasuna toimi tälläinen kokonaisuus.



Yöllä palattiin pitserian kautta kämpille ja tämäkin päivä meni mukavasti pitkään löhöillen ja Frendejä sekä Amazing Racea katsellen. Katsoinpa viimeisimmän jakson Voice Of Finlandiakin boksilta. Tuossa sarjassa on todella kovatasoisia laulajia ollut mukana ja sitä on ilo katsoa, toisin kuin esimerkiksi Idolsia jota en ole oikeastaan pariin vuoteen enää seurannut.

Tänään kotiin palattuani jäin seuraamaan presidentinvaalien ääntenlaskua ja ensimetrien jännityksen myötä tilanne muuttui upeasti Pekka Haaviston eduksi ja viikonloppu parani entisestään. Usko tulevaisuuteen on vahva ja toisella kierroksella päästään vielä äänestämään. Paljon työtä tarvitseekin tehdä että Sauli Niinistön johtoasema järkkyy.

Upea viikonloppu ja näillä eväillä on hieno aloittaa työviikko. Tulevalle viikollekin on jo paljon ohjelmaa suunnitteilla mutta niistä kirjoittelen sitten myöhemmin. Näen kuitenkin mm. kaveriani jota en ole pariin kuukauteen nähnyt ja kaipaan kovasti juttelua hänen kanssaan!

Pieniä kivoja asioita

Kopioin tämän idean Annalta ja valitsin listasta itselleni tärkeimpiä asioita. Uskokaa tai älkää, karsiminen vain kymmeneen ei todella ollut helppoa!

Valitse kymmenen omaan elämääsi parhaiten sopivaa arjen pientä iloa Just Little Things -arkistosta ja listaa ne blogiisi.

Lettukestit

Olipas taas sangen onnistuneet lettukestit. Pitää kyllä silti myöntää että jollain perverssillä tavalla taidan sittenkin pitää nykyään enemmän pikkuletuista (kuten viime kerralla) kuin isoista räiskäleistä. Ovat jotenkin rapeampia.



Olin siis töitten jälkeen kaverin luona katsomassa kuinka hauvavauva oli kasvanut jo isoksi tytöksi, vaihtamassa kuulumisia, mässäilemässä, fiilistelemässä, kuuntelemassa helvetin hyvää musiikkia ja pelaamassa tietenkin... Yatzyä. Voitin muuten molemmat erät ;)

Luotan lähes saumattomasti kaverini musiikkimakuun ja toivonkin että hän soittaisi yleensä itselleni harvinaisempia artisteja. Tänään soi Autoluxin 'Transit Transit', Cocteau Twinsin 'Treasure' sekä Chairliftin 'Does You Inspire You'. Loistavaa musaa jokainen. Autolux oli näistä minulle täysin uusi tuttavuus.



Erittäin mieluista sellaista, juuri sopivaa fiilistelyyn ja kuunteluun. Cocteau Twins toki oli jo nuoruudestani tuttu, mutta en koskaan paria MTV:llä soinutta hittikappaletta lukuunottamatta päässyt tähän bändiin sisään aiemmin. Chairliftiinkin samainen kaverini vasta tutustutti minut vasta uudemman Amanaemonesian kautta. Tulevaa levyä odotan kyllä itsekin kovasti.

Tässä vielä ensimmäiseltä levyltä ylivoimainen kappale, 'Territory'.



Huomenna alkaa taas viikonloppu. Tarkoitus olisi että serkkuni, hänen miehensä ja tuore vauvansa tulisivat viettämään iltaa. Syödään ja juodaan hyvin pelaillen ihan kotioloissa pelejä, toivottavasti myös Singstaria pitkästä aikaa. Lauantaina onkin sitten jo odotettu HTDJ!

Rottia ja räiskäleitä

Dude, wait. What?

Onneksi näillä ei ole yhdessä mitään tekemistä. Kävin eilen katsomassa Cityn tarjoamassa ilmaisnäytöksessä uuden kotimaisen elokuvan Rat King enkä vissiin oikein kuulunut kohderyhmään. Kunnollinen puolueeton arvostelu löytyy Episodista.

Ensinnäkään en ole kiinnostunut tietokonepeleistä (jos niitä 80-luvun Amigaklassikoita ei lasketa). Olen tosin pelannut GTA-sarjan pelejä joitakin vuosia sitten ja ne olivat mieluista viihdettä, mutta siihen pelihistoriani PC:llä jääkin. Jos aihepiiri olisi edes etäisesti kiinnostanut, olisi tuosta voinut saada enemmän irti. Muutenkin olen erittäin kriittinen ja vaativa elokuvien kuluttaja.



Nyt kiinnitin tarpeettoman paljon huomiota siihen miten naurettavalta juoni vaikutti, peli oli typerästi suunniteltu, sen rakenteeseen ei päässyt oikein mitenkään kiinni ja näyttelijät vain olivat auttamattoman surkeita. Dialogi oli naurettavan kökköä ja epäaitoa eivätkä näyttelijät onnistuneet vaikuttamaan muhun mitenkään tunnetasolla, lue: äidin ja pojan suhde, tyttöystävän ja pojan suhde tai kaverin ja pojan suhde. Koska kyseessä oli ilmaisnäytös, olisin voinut ensi kerran elämässäni kävellä teatterista pois mutta jotain positiivistakin sanottavaa tästä toki löytyy.

Syyt jotka pitivät minut naulittuna penkkiini olivat hieno lavastus, kuvaustyö ja äänimaailma. Musiikit olivat erittäin onnistuneet ja kuvauspaikat suurelta osalta vähintäänkin mielenkiintoisia. Kuvakulmissa ja leikkauksissa oli onnistuttu jopa niin pitkälle että tämä elokuva olisi ollut täysin ilman näyttelijöitä paljon useamman tähden arvoinen kuin niiden kanssa. Hylätty tehdas, tanssiklubi, satama, metsä jne. kaikki olivat todella tyylikkäitä paikkoja, sellaisia joissa itsekin haluaisin viettää aikaa. Yritin kokea elokuvaa sitten enemmän näiden kautta. Visuaalisesti elokuvasta ei ole mitään valittamista, mutta painan pääosan näyttelijöiden nimet mieleen ja vältän jatkossa kaikkia elokuvia joissa ne näyttelevät :)

Uskon kuitenkin että jos tietokonepelimaailma on tuttu, tai edes kiinnostaa, tästä voi jopa saada jotakin irti. Tai sitten pitää olla teini-ikäinen.



Tänään on työpäivän jälkeen tarkoitus ottaa uusiksi räiskäleiden paisto-operaatio. En olekaan sitten tuon marraskuisen illan jälkeen lettuja syönyt ja nyt jo vesi herahtaa kielelle sitä odotellessa :)

Mitä en kertonut tuossa aiemmassa postauksessani, oli että lettujen paisto ei mennyt aivan kuin Strömsössä, sillä välineet tuottivat hieman ongelmia ja siksi piti siirtyä pikkulettujen valmistukseen :) Tästä innoittuneena ostin kaverilleni joululahjaksi uudet keittiövälineet ja nyt ne pääsevät oikeuteensa. Toivotaan että räiskäleet onnistuvat tällä kertaa paremmin!

Nörtti kuittaa.

Tampereen teknohistoriaa

Aiemmin olenkin postaillut tänne reivikulttuurin historiasta, niin Basson viisiosaisen sarjan kuin tuttavani kuvaaman bilevideon muodossa.

Viime perjantaina tapasin baarissa muutamia blogini lukijoita ja sain positiivista palautetta erityisesti juuri näistä aiheista. Ajattelin siis nyt jakaa tätä kautta varmuudeksi myös tämän linkin toiseen ehdottomasti yhteen tykeimmistä Tampereen biletaltioinneista koskaan.



Yllä oleva video on taltioitu Finlaysonilla 2-4.10.1992 järjestetyistä 'Mindfuck' teknobileistä. Mukana on materiaalia aina tapahtuman rakentamisesta itse bileisiin ja keikkoihin, todella ainutlaatuista materiaalia. Itse en aivan vielä tuolla ollut osallisena, ensimmäiset reivini suoritin vuodenvaihteessa 1993 Helsingin jäähallin TechnoFlight-tapahtumassa.

Latasin tämän itsekin aiemmin pätkissä YouTubeen, silloin kun videon maksimipituusraja oli vielä 10 minuuttia, mutta yllä olevasta linkistä pääsee katsomaan videon kokonaisuudessaan.

Harmi että tuollaisia tiloja tapahtumien järjestämiseen ei enää ole, ja täällä halutaan viimeisetkin potentiaaliset kulttuuritilat purkaa, kuten nyt viimeisimpänä VR:n vanha tavara-asema. Tuostakin tilasta saisi Helsingin Korjaamoa tai Turun Manillaa vastaavan tilan rakennettua suhteellisen helposti, kunhan päättäjät osaisivat vain kunnioittaa kotikaupunkinsa historiaa.

Viihdettä tiistaihin

Viime aikoina en ole uutta musiikkia juurikaan kuunnellut. Soittimessa on lähinnä pyörinyt toistuvasti ja vaihtelevasti mm. Foster The People, Azari & III, The Weeknd sekä satunnaiset diskohitit. Tänään kuitenkin useita kertoja soitossa on ollut ihana 'Dirty Diana'.



Michael Jacksonin 'Bad' on ensimmäinen levy joka iski M.J.:n tuotannosta täysillä silloin esiteininä tajuntaani, muistan ostaneeni tämän c-kasetilla Helsingin Anttilasta. Aiemmat biisit tulivat vasta kuvioihin myöhemmin. Abel Tesfayen ääni muistuttaa muutenkin hetkittäin hämmentävän paljon Michaelin ääntä. Unohtakaa se hirveä ruikuttaja, Bruno Mars. 'Dirty Diana' on yksi levyn suosikkibiisejäni, ja sitä myöten myös yksiä koko Michael Jacksonin uran kohokohtia minulle. Niinpä halusin jakaa tämän loistavan coverversion myös teille.



Tänään lähdin keskustaan illaksi Bar K:n viihdevisaan. Kisassa kilpailtiin neljän kierroksen ajan, ja mukaan mahtui sekä uusia kysymyksiä että klassisia tietoa vaativia vastauksia. Kysymykset olivat kohtuullisen hyviä, ja haastavia. Niinpä meidän kolmen hengen joukkueemme jäi lopulta yllättäen viimeiseksi.

Arpaonni kuitenkin suosi ja saimme kuitenkin lohdutuspalkinnoksi pienet oluet kaikesta huolimatta. Viihdevisaa pelataan joka tiistai klo 20, ensi kertaa varten pitää vähän skarpata ja toivoa huonompia vastustajia ;)

Teknistä palautetta kaivataan

Olen joskus aiemminkin toivonut, että saisin palautetta blogistani, mikäli jokin ei miellytä silmää. No, joko mitään negatiivista sen suhteen ei ole tullut tai sitten kukaan ei ole uskaltanut avata sanaista arkkuaan aiemmin.

Itse olen tätä blogia ja sen ulkoasua testannut yhteensä kolmella eri pöytäkoneella erilaisin speksein ja eri selaimilla (IE, Firefox, Chrome ja iPadilla Safari) havaitsematta ongelmia. Blogi näyttää kuta kuinkin siltä kuin itse haluan, vaikka ei olekaan visuaalisesti huikea. Kuvat kuitenkin pysyvät reunojen sisäpuolella.

Nyt kuitenkin uusimman palautteen mukaan ilmeisesti kuvat blogissa eivät sovi jollakin kokoonpanolla ulkoasun leveyteen. Ovatko muut havainneet tälläistä? Itse en myöskään omista liikkuvaa laajakaistaa, eikä puhelimessani ole nettiä että voisin blogia testata mobiililaitteella (muulla kuin jo edellä mainitulla iPadilla). Tästäkin kaipailisin palautetta.

Korjaan ongelmia mielelläni sitä mukaa kun pystyn, mutta vikoja on vaikea korjata ellei niitä itse näe. Kiitän jo etukäteen!

Denim denial

Oli pakko julkaista täälläkin tämän päivän naurut saanut kirjoitus Aamulehden lukijanpalstalta. Skannasin jutun, sillä tätä ei nettiversiosta löydy.

Tekstistä paistaa selvästi läpi että kirjoittaja on vanhempi naishenkilö, ja hän paheksuu syvästi nuorisomuotia. Lähinnä sitä millaisen kuvan farkkuihin pukeutuva valkokaulustyöläinen itsestään antaa.



Kirjoittaja tuskin tätä blogia lukee, mutta terveisinä hänelle suosittelisin ottamaan jatkossa hieman rennommin, elleivät sitten farmarihousut purista väärästä paikkaa. Siitä tosin tuskin on pelkoa :)

Pikkupakkaset

Talvikin toden teolla tuli sitten tänne. Ulkonahan on ollut kaunista, mutta perjantaina oli kyllä tähän asti tämän talven paskin ilma. Kylmä tuuli tuiversi, palellutti ja pöllytti puuterilunta silmiin. Töistä kotiin päästessäni olin naama punaisena ja tunnottomana. Sääennustuksessa luvattiin että talvi alkaa tällä viikolla. Mitäs tämä nyt sitten oikein on, tuli mieleen kysäistä :)

Illalla lähdettiin käymään Bar K:ssa, jossa oli vielä tyttöystäväni kaverin hääjuhlan jälkimainingit. Muuten oli kyllä mahtavan leppoisa ja rauhallinen viikonloppu joka meni mukavasti leväten. Tuli tarpeeseen!

Liiemmin en ole tätäkään viikkoa suunnittelut mutta keskiviikkona olisi ainakin tarkoitus mennä City-lehden tarjoamaan Rat King-elokuvan ensi-iltaan. Itse elokuvan juoni ei ole hirveän kiinnostava, mutta elokuviin on aina mukava mennä, varsinkin ilmaisnäytökseen :) Odotukset tulevat ainoastaan siitä että olen nähnyt yhden elokuvan Petri Kotwicalta aiemmin, ja se oli kyllä varsin kelvollista katsottavaa. Kyseessä tietenkin Musta Jää.

Lisäksi tietenkin lauantaina taas saa bailata, bailata taas. On tiedossa odotettu Hang The DJ!. Uutena vuotena kun en päässyt tanssimaan, pitää ottaa nyt komento takaisin. Puolitoista kuukautta tanssimatta on aivan liian pitkä väli mulle.

Nyt täytyy valmistautua töihin lähtöön. Koska otan jälleen pyörän alle, täytyy pukeutua riittävän lämpimästi. Kerroksia pitäisi olla riittävästi, vaikka työmatka ei aivan mahdottoman pitkä olekaan, alle kaksi kilometriä. Näillä mennään, mukavaa viikon alkua kaikille! :)



Päällä Topmanin pipo, H&M:n huivi, Selectedin takki, Topmanin housut, kotitekoiset villasukat (must!) ja Conssit. iPodissa on soinut viikonloppuna ja tänään Azari & III.

Perrrjantai

Tulihan se sieltä, perjantai. Vaikka onkin kolmastoista päivä :) Tietysti on vielä yksi työpäivä edessä mutta reilun kahdeksan tunnin päästä... jea beibi!

Tosiaan aika hiljainen viikko ollu vapaa-ajan osalta, töissä on kyllä kiirettä ollut, ja on. Nyt on sitten se Tukholman matka varattuna helmikuulle ja kansalaisvelvollisuuskin suoritettu. Pekka sai ääneni, toivottavasti pääsisi toiselle kierrokselle niin tulisi hyvä mieli vaikka ei presidentiksi pääsisikään. Onhan se fakta että Niinistölle on vaikea pistää kampoihin joka tapauksessa.



Käytiin sitten eilen myös taas syömässä siipiä Dugout barissa. Tällä kertaa testissä olivat siivet miedolla kastikkeella ja siinä tasapaino oli paljon paremmin kohdillaan kuin Hookissa, olkoonkin että margariini alkoi jäähtyä ällöttäväksi möykyksi astian pohjalle. Harmi että kastikkeiden tulisuusasteikko on täällä niin erilainen kuin mihin on tottunut. Maku oli kuitenkin jälleen todella loistava ja on sääli myöntää että taitavat nämä kyllä Tampereen parhaita siipiä olla. Turha silti kuvitella että hylkään rakasta kantapaikkaani täysin :)



T-paita: Star Wars, Reserved
Neuletakki: Men21, Forever21
Housut: H&M

Viikonloppu tulee olemaan suhteellisen rauhallinen, mikä on pelkästään hyvä juttu koska niin monta viikkoa on tullut oltuakin menossa (viimeksi jouluna oltiin koko ajan kotona). Tänään tosin täytyy piipahtaa tyttöystäväni kaverin häävastaanotolla (baarissa) ja huomenna lyhykäisesti myös käydä "yksillä" mutta muuten aiotaan majoittua sisätiloihin koko viikonlopuksi! Päivän asussa on Forever21:lta tilaamani uusi neuletakki sekä Liettuasta ostamani päheä Star Wars t-paita.

Farkkuviikko

Tiistaita lukuunottamatta olen tällä viikolla pukeutunut farkkupainotteisesti. Tiistain asuna oli uudet Topmanin sammarit ja UFF:ista löytämäni neulepaita, mutta kuvaa en muistanut silloin ottaa.



Keskiviikkona valitsin värimaailmaltaan hieman enemmän 80-lukulaisen tyylin, vaaleat uudet farkut ja kornin leikkisän Chupa Chups t-paidan. Nämä olivat muuten molemmat Liettuan löytöjä, Pull and Bearista. Pitkähihaisena yläosana toimi jo hiukan vanhempi Dressmanin farkkupaita vaikka ylivalottuneesta kuvasta ei kauhean hyvin selvää saa. Pipa oli Ginatricotista.



Tämän päivän farkkukokonaisuus on puolestaan tummempi. Pull and Bearin farkut tässäkin on, samoin t-paita joka tämäkin löytyi Kaunasissa alepöydästä. Farkkupaita taas on viime viikkoisia UFF-löytöjä.

iPodissa on soinut parin päivän ajan The Weeknd.

Keskiviikon biisit

Biisit puhuu enemmän kuin sata sanaa. Rakkautta.

Blogin täytettä, politiikkaa ja propagandaa

Tällä viikolla blogin päivittäminen on ollut hieman vaisumpaa, sillä en ole tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin kotitöitä iltaisin. Ei ole siis liiemmin ollut kerrottavaa kun elämä on ollut suhteellisen tylsää, eikä ole nytkään mutta jotain sentään :)

Kun on viikkokausia menossa ja etenkin aika vähän kotona, töitä kertyy. Maanantaina pesin pyykkiä ja sain vasta alta ripustettua ja viikattua edellisen pyykkikerran puhtaat vaatteet kaappiin. Siitä kerrastakin ehti pari viikkoa vierähtää, onneksi on vaatteita että eivät pääse loppumaan! Eilen sitten sain imuroitua.

Hyviä musiikkilöytöjäkin on taas tullut vastaan. Tai löydöistä ei sinänsä voida puhua täysipainoisesti, koska kyseessä on pelkkiä remiksejä, mutta jo aiemminkin vuoden 2011 musiikkikatsauksessa mainitsemani Tensnake vakuutti taas Friendly Fires miksauksellaan.



Lisäksi toinenkin biisi oli Friendly Firesia, Hawaiian Air samalta mahtavalta 'Pala' levyltä. Tässä miksauksessa on hauskasti yhdistelty 90-luvun jungle ja drum'n'bass elementtejä nykypäivän tanssilattiasaundiin.



Muuten ei ole suuremmin uutta musiikkia tullut kuunneltua, iPodissakin on lähinnä soinut M83 viime päivinä.

Huomenna ajattelin käydä mahdollisesti ennakkoäänestämässä presidentinvaaleissa sekä varailemaan Tukholman matkaa Siljalta. Minulla on vielä käyttämättä joululahjaksi saamani risteilylahjakortti, mutta ikävä kyllä netistä ei pysty varaamaan matkoja joissa lisämaksut maksetaan bonuksilla. Tahdon ehdottomasti paremman hyttiluokan kuin lahjakortin perus B-hytti, ja koska matkapisteitä on hurumycket, kannattaa niitä tälläisessä tilanteessa myös käyttää. Vaikka jonnekin olisi tarkoitus lähteä pääsiäisenäkin niin lyhyemmälle matkalle olisi kiva päästä jo tässä välissä.

Tunnustan mielelläni että aion äänestää Pekka Haavistoa vaaleissa. Mielestäni hän on ylivoimaisesti edustavin presidenttiehdokas, ja kuitenkin edustaa eniten myös omia arvojani.

Olen aina tähän saakka äänestänyt kaikissa niissä vaaleissa Vihreitä, jolloin se on ollut mahdollista enkä koe tarpeelliseksi nytkään kääntää takkiani. Paavo Arhinmäki olisi periaatteessa ollut vahva tulevaisuuden tekijä Suomelle (ei tosin vielä näissä vaaleissa), mutta mies jonka tukijoukoista löytyy Teemu Mäki, ei tule minun ääntäni saamaan.

Tanssivia ihmisiä

Tuttavani konemusiikkipiireistä, Teemu T, koosti upean lähes 40 minuutin mittaisen videon kuvaamistaan Tampereen teknobileistä 90-luvulta. Tälläinen kulttuuriteko saa ainakin itse vanhana reiverinä ja näissä tapahtumissa käyneenä silmäkulman kostumaan.

Tallenteeseen on lisätty uusi ääniraita huonon alkuperäisen laadun vuoksi jälkikäteen, mutta kuvamateriaali on aitoa ja alkuperäistä. Videolla on materiaalia vuodelta 1994 mm. Nekalan liikennemerkkivarastolla järjestetyistä Dimension 23- ja Näsinneulan Endeavour-bileistä sekä vuoden 1995 Communion-bileistä Tampere-talolta.

Antakaa historian havisuttaa ja nauttikaa!

Kaunas on kaunis talvellakin

Tai ainakin keskusta-alueen kävelykadun seutu ja vanha kaupunki, sekä yleisesti vanhat rakennukset kuten kirkot. Kuvia tuli napsittua vaikka kuinka paljon, mutta en viitsinyt tänne kaikkia turistikuvia sentään ympätä. Suosittelen kuitenkin matkustamaan Kaunasiin ja tutustumaan tähän kivaan kaupunkiin ihan itse. Itselleni tämä oli ensimmäinen matkani Liettuaan, Latviassakaan en ole käynyt mutta Virossa kyllä niin monta kertaa että en pysty edes laskemaan.

Ryanair lensi molempiin suuntiin huomattavasti arvioitua nopeammin, lentoaika oli vain reilun tunnin mennen tullen. Eli Kaunas on siis todella kätevä viikonloppukohde täältä Tampereelta. Saapumisajankohta on tietenkin myöhäinen, joten jokainen säästetty minuutti on plussaa. Siirtyminen kaupunkiin sujui kätevästi ennakkoon tilatulla taksilla, joka odotti jo matkatavarat saatuamme. Matka kentältä keskustaan maksaa n. 15 euroa/suunta. Otimme tosiaan yhden laukun ruumaan ennakoiden mahdollisia alennusmyyntejä :)



Hotellimme oli erittäin hyvällä sijainnilla tavallaan keskustan "pääkadun", Itä-Euroopan pisimmän kävelykadun Laisvės alėjan varrella. Sijainti oli tasapuolisen keskeinen sekä Akropoliksen suuntaan, että vanhaan kaupunkiin. Myös monet keskustan viihtyisistä pubeista sijaitsivat hotellin ympäristössä. Yllä näkymä pieneltä parvekkeeltamme kävelykadulle lauantaiaamuna.

Aamupalan jälkeen lähdettiin kohti shoppailun mekkaa. Tässä vaiheessa pitää jo mainita, että kauppakeskus on todella suuri vaikka ensivaikutelma pääovilla ehkä voisi antaa toisenlaisen kuvan. Kerroksia on monta ja liikkeitä joka lähtöön, ylimmässä kerroksessa jopa elokuvamaailma ja luistinrata (!) jonka viereisessä panimoravintolassa kävinkin ensin shoppailtuamme aikamme juomassa oluen. Tosin litra tuntui olevan hieman liikaa tuossa vaiheessa, ja nälkäkään meillä ei erityisemmin ollut kiitos tuhdin aamiaisen, joten napostelimme vain valkosipulileipätikkuja. Myös paikallinen Švyturys-olut jota saa melkein joka paikasta, on todella hyvää.



Tälläkään kertaa tutut ja varmat liikkeet kuten Bershka ja Pull and Bear eivät tuottaneet tarjonnallaan pettymystä ja erityisesti edellisestä olisin löytänyt useat mukavat housut. Liikeeseen jäi myös suureksi harmikseni liian pienen koon takia jäänyt infernaalisen upea Rambo III t-paita. Kuitenkin kävi niin että Liettuan koot päättyivät kaikki niin alas, että en sopivia housuja itselleni löytänyt. Miehet kun siellä ovat niin tikkulaihoja että näin isot koot tuskin tekisivät kauppaansa. Tallinnastakin löytää suurempia kokoja samoista liikkeistä.

Shoppaillessa menikin reilusti yli seitsemän tuntia, vaikka ei edes käyty juuri missään muualla kuin tutuissa ja hyväksi havaituissa lempiliikkeissä. Löysin kuitenkin alehintaiset pillifarkut Pull and Bearista n. 15 eurolla sekä pari t-paitaa. Reservedin valikoima tällä kaudella oli myös lievä pettymys, mutta löysin kyllä hienon harmaan Star Wars t-paidan sieltä. Asukuvia seuraa sitten kun vaatteet pääsevät käyttöön. Sen sijaan tyttöystävälleni shoppailukierros oli erittäin tuloksekas, niittiballerinat, talvitakki, keinonahkatakki, pari minihametta, farkkushortsit, paitoja ja aksessuureja. Kyllä siitäkin saa hyvän mielen että edes toinen löytää jotain mieluista :)



Shoppailun jälkeen lepuuteltiin hetki hotellilla ja suunnattiin sitten yöelämään. Vanhasta kaupungista löytyi hauska take-away cocktail baari, Groovy, josta sai haettua mukaan tiskiltä muovimukiin yhtä jos toistakin drinkkiä. Pakkohan tuota oli testata, joten otimme Cosmopolitanin (n. 2,5€) ja Long Island Ice Tean (n. 3€) ja hörpimme ne kirpeässä tammikuun yössä baarin ulkopuolella Raatihuoneen torin laidalla.

Suunnitelmissa ollut visiitti irkkupubi Shamrockiin kuitenkin jäi lyhyeksi, sillä jostain kumman syystä paikka menee kiinni puolilta öin lauantai-iltana. Samoin ennakkoon minulle suositeltu sushipaikka oli sulkenut ovensa, vaikka matkaoppaan mukaan piti olla auki kahteentoista saakka. Toisaalta nälkä ei päässyt oikein missään vaiheessa yllättämäänkään.



Sen sijaan lähdimme takaisin hotellin seudulle tarkoituksena käydä tutustumassa suositeltuun Antipop-baariin. Siellä piti olla baarit kahdessa kerroksessa, mutta pohjakerros ei ollut käytösssä. Paikka oli erittäin mielenkiintoinen, sinne oli hieman vaikea löytää (käynti porttikongista sisäpihalla sijaitsevaan rakennukseen) ja sisältä hyvin originelli rockhenkinen paikka. Kaikessa nuhjuisuudessaan varsin mielenkiintoinen kokemus, fiilis oli kuin vallatussa neuvostoaikaisessa talossa.



Sunnuntaina käytyämme aamiaisella ja luovutettuamme huoneen, lähdimme takaisin vanhaan kaupunkiin katselemaan nähtävyyksiä valoisalla. Sinne on helppo kulkea, koska Vilniaus gatvé, eli vanhan kaupungin pääkatu jatkuu periaatteessa suoraan Laisvės alėjan perään.



Matkalla poikkesimme kahvilla oikein viihtyisässä ranskalaistyyppisessä leipomokahvilassa jossa oli upea valikoima kaikenlaisia suolaisia ja makeita leivonnaisia. Vasta pari tuntia aiemmin nautitun aamiaisen vuoksi tosin ei taaskaan jaksanut syödä mitään. Taustalla soi miellyttävä rauhallinen vanha ranskalainen ja italialainen popmusiikki, Albatrosin 'Africa' toi tietenkin Dannyn mieleen, mutta alkuperäisversio sopi paikan päällä kuultuna hyvin tunnelmaan.



Vanhassa kaupungissa katselimme nähtävyyksiä ja eksyimme Kaunasin katedraaliin ilmeisesti jumalanpalveluksen aikaan. Kirkko oli todella upea paikka, erityisesti alttarin hieno takaseinä aina ylös asti kattoon jatkuvine patsaineen oli mykistävää katsottavaa. En ole uskonnollinen ihminen, enkä ihmettele että Suomessa käydään vähemmän kirkoissa kuin monessa muussa maassa koska suuri osa kirkoistamme on yksinkertaisesti ankeita ja rumia paikkoja. Sen sijaan ulkomailla on hienoja kirkkoja joissa tälläinen pakanakin kokee jonkinlaista henkistymistä.



Matkatavarat oltiin jätetty hotellille säilytykseen ja paluumatkalla kohti hotellia kävin matkamuistomyymälästä ostamassa pari jääkaappimagneettia. Etsittiin mukavaa ruokapaikkaa jollainen löytyikin hotellin lähistöltä. Charlie Pizza oli erittäin miellyttävä kokemus, sisustukseltaan hieman kuin moderni versio kotoisasta Café Europasta ja sieltä sai nimestään huolimatta kaikenlaista ruokaa. Itse tilasin pippuripihvin lämpimillä kauden kasviksilla ja riisillä, kyytipoikana toimi tarjoushintainen olut.



Ruokaa oli riittävästi ja vaikka yleensä en jaksa jälkiruokaa ravintolassa tilata, juustokakku kirsikkahillolla houkutti niin paljon että pakkohan sellainen oli syödä, ja taivaallista se olikin. Koko ateria, siis pääruoka, juoma ja jälkiruoka, kustansi alle 12 euroa ja kyseessä oli kuitenkin paikan kallein annos. Palvelu oli poikkeuksellisen hyvää aiemmin kokemaamme, kuitenkin tyypilliseen baltialaiseen tyyliin verrattuna joten jätimme runsaat tipit sekä lisäksi vielä tyhjensimme kaikki pikkuhilut pöytään.

Aterian jälkeen pistäydyimme vielä viihtyisässä Republic brittipubissa vastapäätä jonka jälkeen haimme laukut hotellilta ja otimme taksin kentälle. Kokonaisuudessan matka oli todella mukava kaikilta osin, mutta ensikertalaiselle suosittelen kyllä pidempää aikaa kuin viikonloppu. Itselle ainakin jäi polte palata vielä takaisin.

Hipsterin uudet vaatteet

Ei, en koe olevani hipsteri, vaan otsikko on ironinen viittaus White Trash Diseasen Natan postaukseen jossa hän tänään vinkkasi että UFF:issa on alkanut jälleen Tasarahapäivät. Tasarahapäivillähän siis kaikki tuotteet maksavat tiettynä päivänä maksimissaan tietyn summan, tänään kuusi euroa.

Olin muutenkin menossa käymään Hervannassa porukoilla, joten päätin katsastaa siellä UFF:in tarjonnan, ja voi että mitä löysinkään. Kaiken lisäksi mahdollisuus oli ostaa 20 euron könttäsummalla yhteensä neljä vaatetta, jolloin kappalehinta vielä tippui eurolla per vaate.



Ennen Hervantaan lähtöä hain kuitenkin postista viimeisimmän Topmanin tilaukseni. Nämä uusimmat sammarit olivat vielä edellisiäkin paremman näköiset ja tuntuiset. Aiemmat low-crotch porkkanahousuni ovat firman Moto-merkillä varustetut samoin kuin nämä sammarit. Vaikuttaa siltä että Motolla on todella hyvän näköisiä mutta edullisia housuja, näistäkin pulitin alennuksessa vain 18 puntaa. T-paita sekä huivi olivat molemmat kahdeksan puntaa kipale. Forever21:n tilaukseni ei ehtinyt saapua ennen loppiaista, mutta onpa jotain odotettavaa ensi viikollekin ;)

UFF:ista löysin mieluisan farkkupaidan, upean värisen käsintehdyn neuleen sekä hienon metsurinpaidan joka vastaa melkeinpä takkia, niin paksu se on. Lämmintä flanellia.



Olen vuoden sisään ostanut jo kolme farkkupaitaa omaksikin ihmetyksekseni, mutta minkäpä sille mahtaa kun jonkun päähän pinttymän saa. 90-luvun alkupuolella vannoin että en enää koskaan pue päälleni näitä.

1) alaspäin kapenevat farkut
2) farkkupaidat
3) flanellipaidat

Well, what do you know? Olen pettänyt itseni :)



Tähän neuleeseen rakastuin oikopäätä, se oli itseasiassa ostamistani vaatteista ainoa, johon silmäni suoranaisesti kiinnitti huomion jo räkissä. Aika huikeat värit ja tietysti lämminkin vielä. Jonkun itse tekemä se on, sillä selvä kädentaidon jälki siinä on ja lisäksi niskaan on ommeltu 'Hand-made by Kati' lappu jossa on kissan kuva. Miten sopivaa mulle, kiitos Kati :)



Tämän ruutupaidan valitsin hieman ex-tempore, sillä se oli ehdottomasti näyttävin kaikista tarjolla olleista flanellipaidoista, ja kuten sanoin, todella lämpöinen. Talvella on lämpimille vaatteille kuitenkin käyttöä :)

Sen sijaan tässä vaiheessa iski tenkkapoo, kun piti yrittää löytää vielä neljäs mieluinen tuote, ja oikein mitään niin hienoa vaatetta en enää löytänyt että olisin sitä pitänyt viiden saati kuuden euron arvoisena. Päädyin siis kokeilemaan nahkatakkeja, koska mikä muukaan olisi parempi sijoitus kuin mahdollisimman kallis tuote, nyt vitosella.



Tämänkin takin UFF:in ovh oli naurettavat 48 euroa, jota en ikinä maksaisi käytetystä nahkatakista, mutta sopuhintaan sekin teki kauppansa. Tuollainen pitkä sileäpintainen takki ei missään nimessä ole minun tyyliäni, enkä itse asiassa vieläkään ole aivan sinut sen kanssa. Saa nähdä miten paljolle käytölle se päätyy kunhan kevät koittaa ja sopivammat ilmat, se on nimittäin todella ohut.

Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut päivä vaatetuksellisesti, harvoin tälläisellä sijoituksella yhtä hienoja vaatteita löytää. Perjantaina onkin sitten lähtö sinne Liettuaan. Shoppailtua on nyt tullut reilusti yli tarpeiden joten lähden huomattavasti rauhallisemmin mielin, mutta tietenkin jotakin vastustamatonta löytäessäni varmasti jotakin tarttuu mahtavasta Akropoliksen kauppakeskuksesta!