Moderni kohtaa klassismin

Budapestissä arkkitehtuuri on pääasiassa niin vanhakantaista, että moderneja kuvakulmia sieltä ei kovin paljoa vastaan tule, toisin kuin vaikkapa Kölnissä. Sen sijaan juuri nuo vanhat upeat rakennukset ovatkin sen kaupungin suola, jota esimerkiksi tuossa yhdessä postauksessa enemmän näkyi. Itse ihastelen aina tuolla käydessäni näitä vanhoja rakennuksia, mutta jonkin verran uuttakin sieltä välistä aina pilkahtelee.

Tässä vielä muutamia kuvia, jotka otin pääasiassa uuden metrolinjan varrelta, vasta tänä vuonna avatuilta metroasemilta. Vastakohtana lopussa pari kuvaa sisältä jo aiemmin mainitsemastani Parisi Udvarista, jonka koristeellinen katto innoitti mut taltioimaan näkymät muistikortille. Ja muistikortista puheenollen, ostin muuten uuden kortinkin kameraan reissusta. Nyt kuvien ottaminen sujuu entistä nopeammin, kun uusi kortti on 10-luokan MicroSDHC SD-adapterilla. Vanha kortti oli ainoastaan Luokka 4 ja sen kyllä huomasi kuvia tallentaessa.

Kalastajanlinnake ja Matiaksen kirkko

Budapestistä riittää vielä asiaa ainakin pariin juttuun, ja lupasinkin jo aiemmin tästä aiheesta kirjoitella.

Useampana matkapäivänä lähdin tosiaan jo aikaisin aamulla kiertelemään kaupunkia, tukevan hotelliaamiaisen turvin. Linnavuorelle etenkin ajattelin lähteä hyvissä ajoin, sillä aiemmasta kokemuksesta päätellen siellä liikkuu todella paljon turisteja. Otin bussin nro. 16 Deák Ferenc tériltä jo ennen yhdeksää, ja matkasin Budan puolelle. Bussit, jolla tätä reittiä ajetaan, ovat todella pieniä, joten varaudu pieneen epämukavuuteen matkattaessa.

Matka ei kuitenkaan kestä kovin pitkään, ehkä 10 minuuttia, ja olet perillä lähellä Kalastajanlinnaketta ja Matiaksen kirkkoa, sekä myös Budan linnaa, jossa siis en tällä kertaa käynyt. Kuvia linnan pihalta löytyy ensimmäisestä Budapest -postauksestani kahden vuoden takaa. Toki silloinkin tuli kierreltyä molemmissa kohteissa, mutta ainoastaan ulkopuolella. Nyt ostin sisäänpääsyt sekä kirkkoon- että linnakkeeseen. Jälkimmäinen mahdollisti pääsyn linnakkeen ylempiin kerroksiin ja siten entistä paremmat näköalat Tonavalle ja Pestin puolelle. Pääsylippu kirkkoon maksoi 1200 ft (4,10€) ja linnakkeeseen 700 ft (2,40€).

Olin pitänyt tätä jo upeimpana omin silmin näkemistäni kirkoista aiemmin, ja vaikka nyt kesäkuussa Kölnin Dom vie kyllä pidemmän korren ulkoisesti, pitää myöntää, että erityisesti sisältä Matiaksen kirkko oli upeinta, mitä tällä saralla olen nähnyt. En ole lainkaan uskonnollinen ihminen, mutta upea arkkitehtuuri, ja vuosisatainen historia, joka näistä paikoista on aistittavissa, on jotain suurempaa kuin ne opit, joita siellä vaalitaan.

Vaikka Mátyás-templom on myös kokenut monet sodat ja tuhot, ja sitä on korjattu vuosisatojen varrella useaan kertaan, on se alun perin kuitenkin parisataa vuotta vanhempi kuin Kölnin tuomiokirkko. Itse asiassa ensi vuonna tulee niinkin hurja luku, kuin tuhat vuotta täyteen siitä, kun se alunperin valmistui. Tuollaisia lukuja on pienessä päässä mahdoton käsittää, se kun on todella huima ikä. Lopullisen nimensä se on saanut Unkarin kuningas Matthias I:ltä, joka hallitsi maata vuosina 1458–1490 kuolemaansa saakka.





























Kalastajanlinnake, eli Halaszbastya on sen sijaan paljon tuoreempaa tekoa, vain reilun sadan vuoden takaa, mutta se on rakennettu upealle paikalle aivan kukkulan reunalle, ja tarjoaa todella hienot maisemat kolmeen ilmansuuntaan. Sen seitsemän tornia kuvaavat niitä seitsemää unkarilaista heimoa, jotka asettuivat alueelle vuonna 986. Linnakkeen pihassa on myös Unkarin ensimmäisen kuninkaan Tapani I:n patsas, jossa hän istuu hevosen selässä. Linnake kärsi toisessa maailmansodassa pahoja vaurioita ja on restauroitu nykyiseen kuntoonsa sodan jälkeen.

Vaikka paikka on kokemisen arvoinen aivan sellaisenaan, suosittelen kyllä ostamaan pääsylipun, joka mahdollistaa käynnin ylemmälle tasanteelle. Reilu pari euroa on pieni summa siitä, vaikka maisemia pääsee kyllä korkeampaa katselemaan myös linnakkeen länsipäässä olevan ravintolakin terassilta. Itse kävin molemmissa, ja kun vihjasin, että join Gozsdu Sky Terracessa siihen asti kalleimman oluen, yllätyin toden teolla, miten räikeä kontrasti Budapestissä turisteille suunnattujen ja aidompien pienien paikkojen välillä on. Iso olut kustansi täällä nimittäin palvelumaksuineen reilu 1600 forinttia (5,60€) ja lähinnä sen hinta vain yllätti mut. Toisaalta sen lisäksi, että se tarjoiltiin ehdottomasti matkan upeimmissa maisemissa ja oli kylmin baarista saamani olut tällä reissulla, se tuli todella tarpeeseen, sillä tuona päivänä lämmöt hipoivat 30 astetta.

Vaikka todella vähän matkoillani käyn tälläisissä turisteille räätälöidyissä nähtävyyksissä, niin täällä käynti todella oli kaiken vaivan ja hinnan väärti. Suosittelen Budapestin matkalla!

Ruokaa ja musiikkia kaupungissa

Huhhuh, kun kerrankin Tampereella tapahtui lyhyeen aikaan paljon kaikenlaista kiinnostavaa.

Viikonloppuna Keskustorilla järjestettiin kaksipäiväiset Food Festit osana Kukkaisviikkojen avajaisia. Useat eri katuruokapuljut olivat parkkeeranneet autonsa tai vaununsa torille, näistä hienoimpana ja ehkä tunnetuimpanakin fuusiokeittiön ja katuruuan sanansaattaja Richard McCormick. Ja kyllähän tuon vaaleanpunaisen Food Truckin ruoka ihan omassa sarjassaan painikin. Menussa oli vain kaksi tuotetta, Hanoi`s street noodels w/Korean bbq pork sekä Vietnamese street noodles w/bbq fatan, joista jälkimmäinen oli vege. Fatanista en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta se vaikutti olevan hyvin lähellä seitania, ja minkä makuista se olikaan!

McCormick oli loihtinut sellaisen makumaailman lautaselle, että oli pakko syödä molemmat, eri päivinä. Lauantaina maistoin possua ja sunnuntaina fatania. Vaikka molemmat olivat hyviä, ja lisukkeet lähes identtiset, jonka vuoksi tuo ulkonäkökin on aika yhtenevä, vei vegeversio kyllä voiton. Aivan käsittämättömän hyvää, etenkin koska rakastan korianterin makua ja sitä oli riittävästi.

Ja käsittämättömän hyvät olivat myös Fisu & Ranet -lafkan aitoon brittityyliin tuoreesta turskasta valmistetut fish'n chipsit. Söin tuonkin annoksen sunnuntaina, ja se meni kertaheitolla kärkeen parhaana syömänäni fisu- ja ranskalaisannoksena kautta aikojen. En tosin ole briteissä näitä maistanut, mutta veikkaanpa, että peruspubissa tai kioskissa ei näin tuoreita raaka-aineita edes käytetä. Kannattaa pyytää omaan annokseen kuitenkin normaalia enemmän etikkaa ja suolaa, näillä se onni saavutetaan. Kalan leivitys oli ihanan rapea, taikina maukas, kala pehmeä, remoulade taivaallista ja ranskalaiset nekin yksiä parhaita koskaan syömiäni ihan sellaisenaankin.

















McCormickin Food Truck ja Fisu & Ranet kiertävät enemmänkin erilaisia ruoka- ja rokkifestivaaleja Suomessa, kannattaa seurailla missä heidät seuraavaksi pääsee testaamaan. Ensimmäinen parkkeeraa kuitenkin vielä tämän kesän aikana kahteen paikkaan, jonne itsekin olen menossa. Näistä ensimmäisenä Helsingin Kasarmitorille, jossa ylihuomenna järjestetään Street Food Carnivalit jo kolmantena peräkkäisenä keskiviikkona. Itse varasin Onnibusilta halvat liput, ja lähden varta vasten käymään iltareissun Helsingissä. Tämän jälkeen ainakin Flow Festivalin ruokatarjontaa se saapuu rikastuttamaan.

Food Festeillä kävin myöskin maistamassa Keittiö kadulla ja kylässä -kojusta Juicy Lucy purilaisen. Olin haaveillut tuollaisesta burgerista siitä lähtien, kun joitakin vuosia sitten näin Adam Richmanin maistavan sellaista ohjelmassaan. No, tamperelaisittain esitys ei näyttänyt eikä maistunut ikävä kyllä lainkaan erityiseltä, ja tämä olikin koko festareiden ainoa heikko esitys omasta mielestäni. On mielestäni asiakkaan aliarviointia laittaa sämpylän väliin etukäteen kypsennetty pihvi, yksi mitätön tomaatinsiivu, kauhallinen kastiketta ja pyytää siitä yhdeksän ja puoli euroa. Harvoin kritisoin täällä blogissa mitään, mutta tämä oli oikeasti todellinen pettymys.

Sen sijaan Pikku Paratiisissa jälkkäriksi lauantaina nauttimani mansikkaisen raakaleivoksen maku oli todella mahtava. En muuten vieläkään ole ehtinyt käydä maistamassa siellä sitä heidän raakajäätelöään. No, jospa ensi viikolla vielä ehtisi senkin hoitaa alta pois :)













Mutta viikonloppuhan alkoi jo perjantaina, kun Hukkatila ry järjesti jälleen Finlaysonin Takaterassilla maailmanmusiikki-illan. Mekin käytiin siellä kaverin kanssa kuuntelemassa musiikkia sekä tiskijukkien soittamana, että livenä. Molemmat bändit olivat mulle ennestään tuntemattomia ja Rambling Boys yllättikin mut positiivisesti. Ainoastaan lyriikat olivat hieman erikoislaatuisia, mutta yhdistettynä musiikkiin ne toivat mieleen Death Hawksin ja Kuusumun profeetan yhdistelmän. Bändi veti vieläpä yli 1,5 tunnin setin.

Sigi Tolo puolestaan esitteli itsensä akustisen arabihevin suurlähettiläiksi, vai olisivatko sitten tarkoittaneet Suurlähettiläitä :) Niin tai näin, heidän vahvasti arabivaikutteinen musiikkinsa toimi mulle ainakin todella hyvin. Testailin myös iPhonen äänentallennusta ensimmäistä kertaa ja olin sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että latasin pari biisiä jälkimmäiseltä myös YouTubeen. Voit kuunnella ne alta, mikäli bändin musiikki kiinnostaa.





Lauantaina Laikun lavalla järjestettiin jälleen myös Tampere Puistoreggae. Pääasiassa hengailtiin vain puistossa ja fiilisteltiin deejiiden soittamaa musiikkia. Livenä esiintynyt Rootward Rockers soitti hemmetin timmisti myös, mutta solistina toiminut Maria Aleksandra sai meidät lähtemään puistosta pois :) Sunnuntaina taas Frenckellin ja Tammerkosken välisellä nurmikolla soi deejiivetoinen musiikki Kuilu Open Airissa. Täydellistä sunnuntaichillausta torilta saadun ruokaähkyn lievittämiseen. Postaan vielä loppuun pari loistavaa biisiä, jotka kuulin Kuilussa ensimmäistä kertaa.

Paljon on mahtunut lomaan herkuttelua ja kiinnostavaa kulttuurillista sisältöä, ja vajaa viikkohan tässä on vielä lomaa jäljellä. Ilmat ovat kyllä todellakin hellineet, jopa niin, että lauantaina onnistuin polttamaan itseni jälleen ihan kunnolla. Täytyy yrittää vielä ottaa viimeisestä lomaviikosta kaikki irti. Gastrolaivan Waucher -lahjakorttikin täytyisi vielä käyttää pois ennen torstaita, ja perjantaina onkin sitten Blockfestit!

Piilossa viidakon, suojassa temppelin raunion

Kyllähän tätä levyä onkin odotettu! Kyseessä on siis brittiläisen Junglen debyytti, huikeaa valkoista nykysoulia, jonka kokemista livetilanteessa odotan tulevilta Flow Festivaleilta todella kovasti.

Menin täysin vipuun bändin videoita nähtyäni, ja kuvittelin kyseessä olevan mustaa musiikkia, miltä se toki kuulostaakin. Alkukesästä kuitenkin nettiin alkoi päätyä livetaltiointeja, jotka paljastivat kyseessä olevan hyvinkin valkoiset kaverukset. Koko seitsemänhenkisessä livekokoonpanoossa toki onkin jo sitten enemmän väriä.

Bändin mukaan nimetty albumi oli jo pari viikkoa sitten Helsingin Sanomien Nyt -liitteen ja Radio Helsingin viikon levynä, mutta Spotifyyn se ilmestyi vasta reissuni aikana viime viikolla. Levyltä löytyvät tietysti jo kaikki ennakkoon ilmestyneet sinkut, mutta myös monta loistavaa ennenkuulematonta biisiä. Olin siis todella positiivisesti yllättynyt, että huippuraidat eivät jääneet vain näiden kuultujen hittien varaan. Povaan Junglelle vielä väkevää suosiota, sen verran omintakeista juttua he ovat nyt toteuttamassa. Kuuntele ihmeessä itse!





Viimeisistä Flow Festival julkistuksista nyt myös pari vuotta sitten suitsuttamani Jessie Ware, jonka debyyttialbumi 'Devotion' kuului mun vuoden 2012 10 suosikkilevyn joukkoon, on kiinnitetty mukaan. Upeaa, tämä keikka täytyy yrittää nähdä, vaikka päällekkäisyyksiä on aika ikävästi tiedossa. Samoin pari vuotta sitten löytämäni ihastuttavan 80-lukulainen St. Lucia on myös suosittelemisen arvoinen festaritärppi! Heidän vuoden takaisesta debyyttilevystään 'When The Night':ista on tullut aivan hiljattain nyt myös Deluxe -versio.

Myös 'Devotionista' on tullut ensimmäisen julkaisun jälkeen 'The Gold Edition', jossa on reilusti enemmän biisejä, ja eri versioita mitä alkuperäisellä levyllä. Nyt on myöskin uusi biisi 'Tough Love' tulevalta kakkoslevyltä ulkona.









Sin Cos Tankin on julkaissut tässä hiljattain pari sinkkua, 'Colombian' ja 'Heart of American' festareilla julkaistavalta kolmoslevyltään. Näistä erityisesti jälkimmäinen lämmittää Pet Shop Boys -henkisyydellään. Kuulin sen ensimmäisen kerran viime talvena Valoa Festivalilla Yo-talolla, ja se oli yksi keikan lempibiiseistäni.

Festari ei muuten vahvistanut Sia Furlerin tuloa sittenkään, vaikka lähtikin pientä vihjailua aiemmin esittämään. Siitä aika moni mun lisäkseni päätteli nyt artistin olevan tulossa Suomeen. Tässä kun useampi viikko vierähti, ja lopullinen line-up selvisi, ei Sia siihen kuitenkaan kuulu. Flow ei ole koskaan julkaissut mitään omaan tapahtumaansa liittymätöntä linkkiä aiemmin, joten tälläisen vihjeen heittäminen tuntuu todella erikoiselta, ja vähän ärsyttävältäkin. Onneksi nämä pari muuta uutta julkistusta paikkaavat tilannetta edes hieman, vaikka kaikkien niidenkin näkeminen on vielä hieman epävarmaa.

Tarkemmat esiintymisaikataulut julkaistiin nimittäin myös tällä viikolla, ja Oman Flow'n voi jälleen rastitella menemään kotisivuilla. Muutama todella ikävä päällekkäisyys näille festareille nyt tosiaan sattuu, ja eritoten perjantai-illalle, kun Jenny Wilson ja I-F soittavat päällekkäin. Myös juurikin Jessie Waren, Ballet Schoolin ja Ceephax Acid Crew'n keikat menevät lomittain, tai mitään niistä ei ainakaan ehdi kokonaan tsekata.

Sen sijaan lauantaina ei pahoja päällekkäisyyksiä omien diggailemieni artistien osalta ole, ainoastaan MØ ja Neneh Cherry menevät lomittain. Mutta sunnuntaina itken jälleen verta, koska joudun valitsemaan juurikin näiden St. Lucian ja Junglen, sekä Röyksoppin ja Action Bronsonin väliltä. Kyllä mä melkein silti tiedän jo nyt, mitkä näistä tulevat voiton viemään. Silti harmillisen monta juttua joutuu missaamaan taas tänä vuonna!

Kunnollisia kuviahan sieltä ei kuitenkaan taaskaan ole tulossa, sillä vaikka pistin akkreditointipyynnön jo toista vuotta peräjälkeen vetämään, on järkkärin vienti alueelle muuten evätty, eikä mullekaan siihen lupaa myönnetty. Onneksi sentään on nyt tuo uusi iPhone, mutta väistämättäkin kuvien laatu tulee olemaan sen puitteissa etenkin hämärässä melko olematonta. Muuten aion kyllä nauttia festareista täysipainoisesti.

Eväspuoli kunnossa

No ei ny mitkään reissarit, vaan kun tätä matskua reissusta nyt vaan riittää, niin aattelin tehdä omansa myös Budapestin ravintolakokemuksistakin, pääpiirteittäin.

Ekassa reissupostauksessa kerroinkin jo, miten söin Corvintetőssä hampurilaisen ja ranskalaiset, ja vaikka mua kuinka olis houkuttanu syödä burgereita enemmänkin, pitäydyin niistä tällä reissulla noin muuten. Peter suositteli mulle pari vuotta sitten Manga Cowboy nimistä paikkaa, joka sijaitsee Raday utcalla, ja itse pidinkin kyseisen paikan burgeria silloin loistavana. Sen taso kuitenkin on kuulopuheiden mukaan laskenut, ja tällä hetkellä Budapestin parhaan hampurilaisen saisi Andrassy utilla sijaitsevasta Ring Cafésta. Tiedä häntä, koska en kokeillut. Burger Kingit ja mäkkäritkin houkuttivat, mutta ruuan osalta jätin ne aivan omaan arvoonsa.

Sen sijaan yksihän mua tälle reissulle eniten kuumotelluimmista seteistä liittyi Hummus Bariin. Paikka, joka vei täysin sydämeni viime kesän reissulla, oli yksi niistä neljästä pääsyystä matkustaa. Yksi oli tietysti itse Budapest kaupunkina, toinen sen baarit, sitten kissakahvila ja lopulta myöskin Hummus Bar.

Kävinkin jälleen syömässä niissä kahteen otteeseen, mutta ensimmäisellä kerralla olin niin innoissani ja nälissäni, että unohdin ottaa kuvan järkkärillä. Instagramiin tuokin falafel ja hummusannos tuli kuitenkin taltioitua. Toisella kertaa söin lammaskebabin laffaleipään käärittynä, ja kun vielä tilasin todellisen guilty pleasuren, eli ranskalaiset hummusdipillä, kokemus oli täydellinen. Hummusta tuli yhtenä iltana haettua myös ruokakaupasta dippailtavaksi. Kuten viime vuonna totesin, ravintolan hinnat ovat erittäin kohtuulliset ja nytkin molemmilla kerroilla annokseni tulivat maksamaan palvelumaksuineen ja juomineen kuuden ja puolen ja seitsemän ja puolen euron välistä. Toisella kerralla valitsin oluen, toisella heidän itse tekemänsä sitruunalimonadinsa.







Yhtenä päivänä kävin kokeilemassa Szeráj Török Étteremissä kebabannoksen, jonka Peter oli maininnut Budapestin parhaaksi. Tosin ei hänkään luvannut, että Unkarista kunnollista kebabia saisi, mutta kuitenkin parhaasta sieltä saatavasta oli kyse. Mielestäni esitys oli varsin kelvollinen. Ravintolasta olisi saanut valita vaikka minkälaisia lisukkeita annokselle, mutta itse valitsin turvallisen riisin. Annos oli perushyvä, ja erittäin täyttävä, mutta ei kieltämättä aivan pärjännyt edes Tampereen parhaille, Saksan reissulla syömästäni puhumattakaan.

Kävin myös testaamassa Budapestin tiettävästi ainoan raakaruokapaikan, Mannaturalin. Kyseessä oli tosin enemmän vain vegaaniseen ruokaan keskittynyt ravintola, kuin täysiverinen raakaravintola, joten Vilnan Raw 42'n tätä ei voi verrata. Valitsin maisteluannoksen, johon tuli hieman kaikkea ravintolan listalta. Ruoka oli parhaimmillaan todella loistavaa, ja etenkin jälleen varsin edullista. Ja kun jälkiruokatarjouksena oli vielä kaksi raakakakkua yhden hinnalla, niin pitihän sitäkin yrittää. Tulin tuosta niin täyteen, että en edes jaksanut suklaakakkua syödä enää kokonaan :) Kaiken kaikkiaan hintaa pääruualle ja kahdelle kakulle tuli siis n. 7,5€.

En edes muista enää, mitä kaikkea lautasellani muuta oli, mutta ainakin kurpitsat, kaalit ja siemenet näyttelivät isoa osaa annoksissa. Jälkiruokana oli tosiaan suklaa-luumukakku, sekä kookos-suklaakakku, jonka tarkoitus oli muistuttaa hieman Bountyn makua. Jälkimmäinen upposikin paremmin, mutta suurin syy kakun lautaselle jäämiseen oli yksinkertaisesti vain se, että tulin näistä niin täyteen.











Ja kun Unkarissa oli joka päivä kunnon helle, ei ruokaa tullut kovin paljon edes syötyä. Sen sijaan McDonaldsista ja Starbucksista hain frappeja tai pirtelöitä useammankin kerran, samoin kaupasta tuli ostettua ginger alea.

Ruuasta päästäänkin kätevästi aasinsiltaa siihen tosiasiaan, että huomenna alkavat Tampereella kaksipäiväiset Tampere Food Festit, joita jo ohimennen mainostinkin raakakakkukurssipostauksen yhteydessä pari viikkoa sitten. Tapahtuma on osa Kukkaisviikkojen avajaisia, ja tarjolla on todella kiinnostavia katuruokakojuja myymässä omia erikoisuuksiaan. Tiedän ainakin missä syön viikonlopun molempina päivinä! :) Lisäksi molempina päivinä on musiikillista oheistoimintaa torin lähellä, lauantaina Tampere Puistoreggae ja sunnuntaina Kuilu Open Air 2. Etenkin Puistoreggae oli viime vuonna todella jees!

Tänään sen sijaan Hukkatilan Takaterassilla Finlaysonilla pääsee kuuntelemaan maailmanmusiikkia, kun terassin valtaavat muusikot ja deejiit illaksi. Terassilta kuuluu maailma -tapahtuma alkaa klo 16.