Vuoden 2013 parhaat levyt

Nakit [x], perunasalaatti [x], cocktailpiirakat [x], dippi ja sipsit [x]. Tervetuloa uusi vuosi!

Mutta palataan sitä ennen vielä ajassa taaksepäin. Tänä vuonna on ilmestynyt poikkeuksellisen paljon hyvää musiikkia, enemmän ainakin kuin monena aiempana vuonna. En tee yhtä kattavaa postausta tästä, kuin kahtena edellisenä kertana, sillä olen käsitellyt suurinta osaa näistä levyistä jo omissa postauksissaan aiemmin.

Aivan kaikkia hyviä levyjä en kuitenkaan ole arvostellut, ja toisaalta kaikki arvostelemani hyvät levyt eivät välttämättä kaikista kehuistani huolimatta pääse sille levelille, että niitä voisi vuoden parhaiden joukkoon lukea.

En esimerkiksi ole maininnut täällä sanallakaan David Bowien alkuvuonna ilmestyneestä 'The Next Day':stä, josta on muodostunut ehkä yllättäenkin uusi suosikkini Bowien levyistä 'Let's Dancen' rinnalle. Tällä uudella levyllä on paikka paikoin vähintään yhtä hyviä raitoja kuin vaikkapa edellisen nimikkoraita tai aiempi lempikappaleeni 'Cat People (Putting Out Fire)'. 'The Next Day':llä takuuvarmoja biisejä ovat mm. 'Love is Lost', 'Boss of Me', 'How Does The Grass Grow?' ja '(You Will) Set The World On Fire'. Ja onhan Bowie featuroimassa yhdellä vuoden kärkipaikoista kisailevista albumeistakin, nimittäin Arcade Firen 'Reflektorilla'.





En myöskään ole maininnut Kanye Westin 'Yeezusta', joka aika yllättäen oli todella toimiva ja kaikessa häröydessään kutkuttavan kiehtova albumi. Lempiraitojani ovat mm. 'I Am God', 'New Slaves', 'Guilt Trip' sekä 'Bound 2'. Koko albumilla ehkä parasta on loistava samplejen käyttö, vaikka se osin on kyseenalaistakin. En ole kuitenkaan mikään Kanye West fani, vaikka pari vuotta sitten miehen showta Flow:ssa hetken seurasinkin. En myöskään ollut kuunnellut yhtään albumia ennen tätä kokonaan, tai ylipäänsä pysty vertaamaan albumin raitoja aiempiin, mutta 'Yeezuksessa' vain on jotain todella toimivaa. Ei sekään silti TOP 10:n yllä.

Hyviä levyjä on tullut siis niin paljon, että sinne eivät myöskään pääse muuten loistavat levyt tänä vuonna julkaisseet kestosuosikkini Pet Shop Boys, ei yksi entisaikojen lempiartisteistani µ-Ziq tai yhden vuoden kiinnostavimmista tanssittavista indielätyistä tehnyt Phoenix. Eikä myöskään toinen ranskalainen, samoista kaveripiireistä lähtenyt ja isoin odotuksin vastaanotettu Daft Punk, useasti kehumani The Naked and Famous tai vasta ostamani Sin Cos Tan. Ei edes suuri suomalainen suosikkini French Films, toinenkin oikein reipasta rokkia tekevä Satellite Stories tai ehkäkin kaikkien aikojen hiphoplevyn julkaissut freestyleräpin voimaduo Solonen & Kosola. Myöskään mahtavia yksittäisiä hittibiisejä sisältävä Chvrchesin levy ei aivan pysty ylittämään sitä maagista ylivoimaisesti parhaiden levykokonaisuuksien rajapyykkiä.

Niitä vuoden kaikkein parhaita albumeita onkin huomattavasti vaikeampi pistää parhausjärjestykseen, eivätkä ne alla sellaisessa olekaan, mutta kymmenen kärkeen ehdottomasti kuuluvat kuitenkin mm. alla olevat levyt.

Mutta eivät kaikki uutiset ole niin iloisia. Vaikka vuosi päättyy näin hienosti upeiden levyjen ja hyvän musiikin osalta, niin newyorkilaisbändi School of Seven Bells on menettänyt yhden perustajajäsenistään, Benjamin Curtisin viime sunnuntaina. Curtisilla todettiin aiemmin syöpä, ja vaikka toivoa alkuun oli, ei hoidoista lopulta ollut kuitenkaan apua. On aina surullista, kun hieno ihminen lähtee liian aikaisin. Toivottavasti tämän loistavan bändin ura voisi kuitenkin vielä jossain vaiheessa jatkua, mutta onneksi ainakin musiikin muisto elää.

R.I.P. Benjamin Curtis (23.9.1978 – 29.12.2013)

Kreetan härkästä burgeria

Viikonloppu meni melkein pelkästään kotona rötvätessä. Leffoja tuli kyllä katottua monta, ja aloitettua myös vihdoin ja viimein seuraamaan paljon kehuttua Dexteriä. En tosiaan ollu sitä koskaan katsellut, mutta nyt kun Netflix aukesi, aukesi myös mahdollisuus sen katsomiseen kätevästi. Tällä kokemuksella on paha vielä sanoa, tuleeko siitä suosikkisarjaa vai ei, mutta ainakin jaksan muutaman jakson jälkeen edelleen sitä katsoa.

Kävin mä silti kaupungillakin ja kaupoissa molempina päivinä, ja jälleen Ruby & Fellasin Burger Sundayssä, josta kerroin jo aiemmin! Tällä kertaa tulikin syötyä aivan mielettömän hyvä hampurilainen.

Greek Burgeriin tulee naudanlihapihvin lisäksi halloumijuustoa, tätähän on tultu kokeiltua jo kotitekoisissakin purilaisissa menestyksekkäästi, sekä mainion makuista punasipulihilloketta ja aivan taivaallisen hyvää tsatsikia. Lisäksi omaan makuun tässä on salaattia ja tuoretta tomaattiakin välissä, joka raikastaa ja keventää muuten tuhtia ruokaa. Edellisessä Pork Burgerissa jäin erityisesti kaipaamaan jotakin raikasta.

Eli nyt oli hyvä. Kreikkalaistyyppisen burgerin saa Zarillossakin, mutta se jäi nyt kakkoseksi. Rubyn Greek Burger tarjoillaan rukiisen Eväsleivän välissä, joka on kyllä ihan jees. Täyskymppi mausta, mutta kymppimiinus kokonaisuudesta, vehnäpullalla olis tullu täydet pisteet. Leivän kuulemma voi kylläkin vaihtaa euron lisäsijoituksella. Melkein tekisi mieli vetäistä kreikkalainen vielä toisenkin kerran, vaalealla sämpylällä, sen verran hyvää settiä oli. Toisaalta listalla on vielä monta burgeria kokeilematta ja vain tammikuu aikaa.

Rubyn sisäkuvat on muuten otettu lainassa olevalla Canonin EF-S 10-22mm F 3.5-4.5 USM laajakulmalla. Kuviin tulee tilan tuntua tuollaisessakin tilassa melko kivasti. Aika vähän on pystynyt tätä objektiivia hyödyntämään, kun ulkona on ollut vain harmaata ja mustaa. Enköhän silti ehdi vielä pari hyvääkin kuvaa sillä nappaamaan.

Joululahjoja

Tulee vähän jälkikäteen, mutta kun on ollut niin paljon muutakin kirjoitettavaa...

Verkkokaupan lahjakortin/blu-ray soittimen lisäksi sain joululahjaksi jotain sellaista, joka mulla on ollu ainakin kaksi vuotta jo toivelistalla, ja nyt tärppäsi! Nimittäin lisää Hackmanin Savonia aterimia. Kyseisen setin haarukat ja veitset on olleet mulla usein loppu, ja en kuitenkaan itse ole tullut niitä ostaneeksi. Mulle tälläiset toivelahjat ovat ehdottomasti niitä parhaita lahjoja, koska niin vähälle oikeasti on muuten käyttöä.

Lisäksi sain monen muun ohella mm. villasukat ja Uhana Designin Rosvokarhukassin, siis sen, jota en itse viitsinyt Designtorilta viimeksi ostaa. Onneksi kaverit osasivat toden teolla yllättää :)

Juuri sopivasti jouluksi saapui myöskin Rosvojen All Ears -blogista voittamani Phantomin ja Noah Kinin seiskatuumainen vinyylisinkku. Lasken sen lahjaksi, koska sain sen, ja se tuli kreivin aikaan :) Lisäksi ostin itselleni lahjana jo aiemmin myös Sin Cos Tanin Afterlifen, kuten ennen joulua kerroin.

Näin jälkikäteen myös se on ihan hyvä lahja, että Netflix aukesi vihdoin tänään!

Teknokulttuurin nousu

Vaikka mainitsinkin YouTuben käytön hankaluudesta ja videoiden toimivuudesta uudessa Samsungin soittimessani, niin onneksi se kuitenkin suostui toistamaan tämän. Sain nimittäin ehkä parhaan joululahjani aineettomassa muodossa bongatessani joulupäivän iltana tämän Tilmann Küntzelin tekemän Sub Berlin - The Story of Tresorin. Kyseessä on dokumentti, joka on valmistunut jo 2009, mutta joka on ladattu vasta tänä vuonna YouTubeen, englanniksi tekstitetty versio vieläpä vasta alle kuukausi sitten. Katsoin tämän joulupäivän ja tapaninpäivän välisenä yönä, ja se edusti kaikkea sitä mitä dokumentilta haluan nähdä.

Dokumentti kertoo yhden merkittävimmistä tarinoista liittyen teknomusiikin ja ravekulttuurin historiaan, mutta myös Länsi- ja Itä-Saksan yhdistymisen jälkeisestä ajasta aina hylättyjen tilojen hyödyntämiseen ja eurooppalaisen klubikulttuurin noususta ensimmäisiin Love Parade ulkoilmafestivaaleihin saakka. Aivan mieletön dokumentti jopa niille, jotka eivät konemusiikista niin paljon välitä, mutta joita musiikin historia yleisesti kiinnostaa. Kyseessä on kuitenkin merkittävä kulttuurihistoriallinen tarina. Dokumenttiin on löydetty runsaasti todella kiehtovaa arkistomateriaalia, sekä konemusiikin merkittävimpien tekijöiden haastatteluita.

Vaikka tekno on muuntautunut ja fuusioitunut nykyään moneen eri musiikin alalajiin, on suurimman osan nykypäivän teollisesta popmusiikista kiittäminen tätä 90-luvun alun aikakautta. Puhumattakaan popin ja alakulttuurien rajamailla liikkuvista suurista nimistä kuten Tiësto, Armin Van Buuren, Swedish House Mafia tai Avicii. Ilman tätä historiaa, heitä ei yksinkertaisesti ilmiönä voisi olla olemassa.

Tämä dokumentti on ehdottomasti syväluotaavin ja paras tapa ymmärtää konemusiikin ja teknon historiaa. Ja vaikka en itse ole koskaan käynyt Berliinissä tai Tresorilla, tämä auttaa ymmärtämään sitä, millaista tuohon aikaan on ollut ja mikä on muovannut minusta sen ihmisen joka olen nykyään.

Vaikka Suomessa tai etenkään Tampereella ei päästy aivan samalle tasolle kuin muualla Euroopassa, täälläkin oli paljon laittomia reivejä. Silloin tuntui, että jokainen bileissä kävijä tunsi toisensa vähintään yhden tai kahden kaverin kautta. Sellaista yhtenäisyyden tunnetta, joka silloin oli, ei nykypäivänä enää ole. Kaikesta siihen aikakauteen liittyvästä, josta olen aiemmin kirjoittanut, löydätte parhaiten tietoa ravekulttuuri tägin alta.

Joka tapauksessa, jos aihe kiinnostaa, katsokaa ja nauttikaa!

Talveni sohvaperunana

Joulu alkaa olla pikkuhiljaa takana, mutta talvi voi tulla, minä linnoittaudun sisälle! Sain viime viikolla jo etukäteisjoululahjaksi 100€ lahjakortin Verkkokauppa.comiin, joten toteutin heti sen, mistä olen jo pidempään haaveillut, nimittäin Blu-ray soittimen hankinnan. Syynä kiirehtimiseen oli sekin, että Samsung tarjoaa Netflixin kolmeksi kuukaudeksi, kun laitteen rekisteröi ennen vuoden vaihdetta. Olen siis ehtinyt nyt viikon verran testailla sitä, tosin Netflixiä en vielä ole saanut käyttööni. Itselläni on nyt jo yli viikko vierähtänyt rekisteröinnistä, eikä koodista ole vieläkään tietoakaan, käsittelyn kyllä sanottiinkin kestävän 7-28 päivää.

Kyllähän näitä palveluita pääsee muutenkin ensin kokeilemaan, Netflixiä normaalisti kuukauden ajan, mutta myös Viaplayllä on kuukauden ilmainen tutustumiskausi. Otin siis Viaplayn jouluksi, koska Netflixiä en ehtinyt saada, ja edellinen aukesi välittömästi. Sen ansiosta mulla joulunpyhätkin sujuivat melko leppoisasti. Katselin paljon elokuvia, ensimmäisen Batman -elokuvan, Mahtavan Ozin, Rare Exportsin, Vuonna '85 (uusiksi) ja kaikki tuotantokaudet Ääliö Ulkomailla -sarjasta. Jälkimmäinen oli muuten aivan loistavaa settiä! :D Härmää ja Juoppohullun päiväkirjaakin yritin alkaa katsoa, mutta en jaksanut kumpaakaan loppuun asti.

Mullahan oli Netflix testissä jo reilu vuosi sitten, mutta sen käyttö jäi liian vähäiselle tietokoneella, että olisin tilausta jatkanut. Nyt potentiaalia on enemmän, kun leffat saa suoraan telkkariin ja olohuoneeseen, mutta katsotaan nyt sitten vielä talven aikana. Leffavalikoima Suomen palvelussa on edelleen aika heikko.

Merkkivalinta oli siis selvä, hyvät arvostelut saanut laite ilmaisten leffojen ja sarjojen ohella teki tästä ylivoimaisen paketin. Mietin ainoastaan kovasti kahden mallin, BD-F5500 ja BD-F6500 välillä, mutta päädyin lopulta tuohon parempaan pienellä lisäsijoituksella. Tässä mallissa erona halvempaan on mm. langaton netti ja tuplaydinprosessori, muuten laitteet ovat niin ulkoisesti kuin sisäisestikin suurin piirtein samanlaiset.





Nopea prosessori jouduttaa laitteen nopeisiin suorituksiin ja valikoita on helppo käyttää. Ainakin kun sai ensin rekisteröityä Samsung-tilinsä, oli käyttö nopeaa. Langattomaan verkkoonkin se meni heittämällä sisään. Ainoita negatiivisia puolia tälläisessä mediakeskuksessa on kaukosäätimellä kirjoittaminen, se ei ole sieltä kätevimmästä päästä. YouTube-sovelluksen kanssa on myös ollut paljon ongelmia, se kun ei testatessa ole pyörittänyt läheskään kaikkia videoita, mutta jatkuva verkkoyhteys takaa sen, että laite päivittää itseään aina uusimpaan versioon, kun sellainen on saatavilla. Ehkäpä tähänkin ongelmaan saadaan tulevaisuudessa päivityksiä.

Ja jos kaukosäädin on epäkäytännöllinen kirjoittamiseen, YouTube-sovellustakin on suhteellisen helppo käyttää iPadin välityksellä. Soittimen ja minkä tahansa mobiililaitteen tai älypuhelimen kun voi parittaa keskenään, ja käyttää sitä tavallaan kaukosäätimenä. Toisaalta, laitteessa on yksi USB-portti, mutta en ole nähnyt tarpeelliseksi kokeilla, josko siinä toimisi ulkoinen näppäimistö, hiiri tiettävästi toimii.

Ja sitten siihen laitteen tärkeimpään ominaisuuteen, eli levyjen pyörittämiseen :) En omista yhtään Blu-ray levyä, mutta näissä kaikissa nykyajan soittimissa hienoa on kuvanparannusominaisuus, ja se, että ne skaalaavat myös vanhojen dvd:den kuvan uuteen uskoon. En usko jatkossakaan hirveästi ostavani Blu-ray levyjä, tai edes vuokraavani ja jälkimmäistä siksi, että netin Video-On-Demand palvelut, joihin laitteella pääsee vuokraamaan elokuvia suoraan netistä, ovat erittäin käteviä. Siis jos Netflix ei riitä.

Valikoima ylipäätään on monipuolisempi, ja hinta myös edullisempi kuin vuokraamossa, eikä kotoa tarvitse lähteä mihinkään! Makuunin ja Filmtownin kaltaisten palveluiden tulevaisuus ei ole koskaan ollut näin pahasti vaakalaudalla, tulevaisuus on netissä! Esimerkiksi netin ensimmäisen VOD -palvelun SF Anytimen vuokraamossa näkyi olevan mm. aiemmin syksyllä mainitsemani The Stone Rosesin paluusta kertova Made of Stone -dokumentti neljän euron hintaan, ja suurin osa vuokrafilmeistä on vielä tuotakin edullisempia.

Rauhallista joulua!

Rauha on laskeutunut tännekin. Kahdeksan päivän työputki ja viime hetken jouluruokaostokset on suoritettu. Viimeisetkin paketit paketoitu ja saunoinkin jo eilen. Kävin tosiaan, kuten lupasin, hankkimassa myös viimeisetkin jouluherkut Kauppahallista eilen töiden jälkeen. Pelkäsin että hallissa olisi mieletön ruuhka, mutta en ehkä koskaan ole selviytynyt sieltä yhtä nopeasti kuin eilen.

Juustosopin vuoroa odotellessa kävin Nygrenillä ja vastapäätä 4 Vuodenajan makkaratiskillä. Sieltä nappasin heidän itse tekemäänsä tryffelimakkaraa ja pari merguezia. Nygreniltä mukaan valikoitui savusiikaa, enkä muuten koskaan ole saanut ruodotonta siikaa aiemmin, huippulaadukasta perkuutyötä. Juustosopista valitsin maalaisemmentalia, kahdeksan kuukautta vanhaa goudaa, Väinö valkohomejuustoa sekä viikuna- ja kirsikkahilloa.

Aiemmin olin jo ostanut Lidlistä savustettua irlantilaista cheddaria sekä parmesania ja mätiä, samoin kuin Alkosta pari pulloa viiniä. Varmuuden vuoksi täydensin vielä varastoja muutamalla viinipullolla eilen, ja hain ruokakaupoista loput välttämättömät tarpeet. Nyt ei ole pakko lähteä kotoa mihinkään kolmeen päivään :)

Toivotan kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Sri Lankan tunnelmissa

Tämä paikka on odotellut ja kuumotellut takaraivossa jo pidemmän aikaa, ja yritinkin jo muutama viikko sitten käydä tuolla ensimmäistä kertaa, mutta ravintola olikin maanantai-iltaisin kiinni. Nettisivuista ei merkittävää apua ole, ne kun eivät oikein tuppaa kovin hyvin toimimaan. Silloin "jouduttiin" sitten menemään Napoliin :)

Mutta uusi yritys. Olen ollut ylitöissä koko viikonlopun, molempina päivinä muutamia tunteja, mutta eilen piti ottaa vähän breikkiä. Olin aamupäivän ja illan töissä mutta näin eilen töiden välissä kaveriani, annoin joululahjani ja käytiin siis vihdoin eilen kokemassa Otavalankadulle ihan Sohon, Zarillon ja O'Connellsin nurkille entisen Etruscon tilalle tullut sri lankalainen ravintola, Ceyhelaya.

Intialaisesta ruuasta pidän kovastikin, mutta sri lankalaiseen en ollut vielä koskaan aiemmin tutustunut. Ja ainakin ravintola mainosti kovasti etukäteen, että nämä kaksi ruokakulttuuria eroavat toisistaan kovastikin. Listaa selatessa (joka muuten myös toimii nettisivuilla todella huonosti) tätä ei ensiksi olisi ehkä purematta niellyt, mutta lopputulos ainakin kasvisruuan osalta vaikutti kyllä hieman erilaiselta. Tosin Intiakin on sen verran iso maa, että enhän minä ole perehtynyt koko maan ruokakulttuuriin. Se yleisimmin täällä tunnettu intialainen ruoka kun taitaa tulla sieltä maan pohjoisosista. Ja kyllä sri lankalainen Roti-leipä oikeastaan ihan samaa tavaraa oli, kuin Naan-leipäkin. Riisiä oli lisukkeena, ja raitha oli tuttua myös intialaisesta ruokakulttuurista.









Tilasin itse asiassa listalta ceylonilaista kasviscurryä, mutta sain jostakin syystä saman annoksen kuin kaverini, parippu hodin, eli linssejä kookopähkinäisessä kastikeessa maustettuna kanelilla, curry-lehdillä ja kasviscurryseoksella. Eipä tuo kuitenkaan itseäni niin paljoa haitannut, sillä kokeilemaanhan tuonne oli ollut tarkoitus mennä muutenkin, joten söin saamani annoksen.

Aiempien intialaisravintolakokemusten perusteella valitsin kasvisruokani mietona, mutta mietous kyllä yllätti. Pientä poltetta oli, mutta makuja oli muutenkin vähemmän mitä odotin. Juuri pääruoka curry jätti hiukan vaisun vaikutelman, sillä olisin kaivannut hieman enemmän makuja. Currynlehdet ja muut mausteet kyllä toivat jonkin verran makua, mutta linssit olivat hiukan mauttomia. Kaikki muu, Roti, riisi ja raitha kuitenkin maistuivat mainioilta, samoin annokseen kuuluneet Papadam-leivät. Hinnat Ceyhelayassa ovat todellakin kohdillaan, annokset olivat suuria, ja tilaamani curry olisi maksanut 12 euroa, tämä linssicurry kustansi vain 10 euroa. Roti-leipiä tehdään aina kaksi kappaletta, ja ne maksavat yhteensä 5 euroa.

Sisustukseltaan ravintola poikkeaakin sitten runsaasti intialaisesta maailmasta. Huonekalut on todellakin tuotu Sri Lankasta, ei ole meinaan mitään feikkiä ne! Tykkäsin erityisesti juuri paikan fiiliksestä, se kun auttoi hiukan viemään ajatuksia kauemmas harmaasta ja vetisestä Suomen joulukuusta :)

Vielä yksi täysi päivä töitä on vielä edessä, ja heti töiden jälkeen lähdenkin hankkimaan loput jouluruuat ja juomat, jonka jälkeen voin hyvillä mielin rauhoittua joulun viettoon. En itse asiassa ole enää yhtään huolissani siitä, että saanko aikani kulumaan, kiitos erään ennakkojoululahjan, mutta siitä tuonnempana lisää...

Burgerisunnuntai

Kyllä, sunnuntaista on puhe, vaikka ei ole sunnuntai. Ehdittepä reagoimaan ennen huomista :)

Ruby & Fellas, jota useasti aiemminkin olen täällä hehkuttanut, iski mukaan Tampereen tarjousburgerikilpaan. Zarillossahan on burgeritiistai, Jack The Roosterissa keskiviikkoburgerit, ja nyt Rubyssä burgerisunnuntai. Ainakin koko joulu- ja tammikuun ajan sunnuntaisin tarjolla on erikoislistalta kaikki burgerit kympillä! Lisäksi vaihtuva olut hanasta joka sunnuntai vain vitosen, melkoista.

Kävin siis itse syömässä siellä heti ensimmäisenä burgerisunnuntaina vajaa viikko sitten ja kuulin lisäksi paikan päällä, että helmikuussa lista tulee vielä hiukan muuttumaan. Ilmeisesti päiväkohtaisia tarjouksia tullaan lisäämään, mikä on omiaan varmasti kuljettamaan omatkin jalkani jälleen tuonne useammin. Sen jälkeen kun fish 'n chipsit poistuivat listalta, olen lähinnä käynyt siellä syömässä vain burgeriviikkoina. Kilpailu on mielestäni aina hyvästä, ja Ruby on kuitenkin ihan sieltä Tampereen gastropubien viihtyisimmästä päästä.

Heti kärkeen testasin Pork Burgerin, johon tuli siis hampurilaispihvin sijasta ylikypsää possua. Varsin toimiva kombo, joka jätti kuitenkin nälän vielä muita annoksia kohtaan. Ei siinä siis mitään vikaa ole, mutta itse olen vain niin totaalisen kova hampurilaisfani, että kovin paljon perinteisestä poikkeava yhdistelmä ei saa multa koskaan täysiä pisteitä, samahan kävi myös Stefan'sin hampurilaisen kanssa. Olen myöskin aivan varma, että käyn ainakin kerran pari vielä tässä joulu-tammikuun aikana testaamassa listan muita purilaisia.

Övereimmät taideinstallaatiot

Taas joutuu ihailemaan kuvia. On ainoastaan harmillista, että ne ovat ainoat, mitä jää jäljelle, kun installaatio yksi toisensa jälkeen rakennetaan ja puretaan. Niin mielettömän upeita maailmoja on korealainen Jee Young Lee onnistunut luomaan studioonsa, että niiden soisi jatkavan elämäänsä myös ihan konkreettisina teoksina.

Törmäsin tähän DeMilkedin linkkiin aiemmin tällä viikolla, ja olin kuin puulla päähän lyöty. Mielettömän kaunista, hetkittäin absurdia ja surrealistista. Ikään kuin Salvador Dali olisi suunnitellut osan huoneista. Lee itse hyödyntää pientä, vain muutaman neliömetrin kokoista huonetta aina uudelleen ja uudelleen, luomalla sinne erilaisia maailmoja. Hyppää sinne sitten itse lopuksi sekaan ja ottaa valokuvat teoksestaan. Kuvataide meni juuri harppauksen sellaiseen suuntaan josta ensinnäkin tykkään, mutta jollaiseen en ole aiemmin edes törmännyt.

Ehkäpä tässä on tarpeeksi ylisanoja, ja koska kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa, nauttikaa valikoimistani kuvista. Enemmän niitä löytyy ranskalaisen Opiom Galleryn sivuilta, jossa Leen näyttely on seuraavaksi esillä.

Pääsen itsekin tässä parin viikon aikana kuvailemaan jälleen vähän paremmalla laitteistolla, sillä mulle on tulossa Canonilta tänään lainaan EF-S 10-22mm F 3.5-4.5 USM laajakulmaobjekti. Vielä kun saataisiin vähän lunta maahan tällä aikaa, niin pääsisi ottamaan upeita luontokuvia!

Ny rillataan!

Tai siis eilen rillattiin, The Grillissä. Aika ruokapainotteista postausta on tuleva viikko tulvillaan, sen verran monta juttua on ehtinyt kertyä tässä varastoon. Maanantaina lähdin aika ex-tempore Zarilloon syömään, koska näin kaveria kaupungilla. Ainakin parilla ravintolaketjulla on ollut päivittäin vaihtuvia joulukalenteritarjouksia näin joulukuun aikana. Restamaxilla on Facebookissa sellainen, joka päivä joka kaupungissa erilainen diili, ja myös Zarillolla on sellainen. Maanantaina sai jauhelihanacholautasen seitsemällä eurolla! Julmetun kokoinen mättö. Kannattaa tsekata vielä loppukuun edut, jos tarjoukset kiinnostavat :)

Mutta takaisin The Grilliin. Oon siellä kerran aikaisemminkin käynyt syömässä, silloin tosin vain salaatin, joten kunnollista mielipidettä ravintolan ruuista ei siltä pohjalta vielä ole pystynyt tekemään. Salaatilta kun osaa parhaimmillaankin aina koko lailla odottaa, mitä saa.

The Grill on kuitenkin oikein viihtyisä paikka, ja ravintolan nimi tulee siitä, että ruuat todella tehdään ihka oikealla hiiligrillillä. Se tuo aina ihan omanlaisensa maun kaikkiin ruokiin. Firma vei meidät tosiaan sinne joululounaalle, ja tällä kertaa pääsin maistamaan vähän monipuolisempaakin settiä. Eikä ollut kuitenkaan mitään ihan perusjouluruokaa, joka sopii tietysti itselle, kun en niin suuri jouluruokien ystävä olekaan.

Alkuruokana oli savuporo-kanttarellikeittoa ja grillattua ruisleipää, pääruoaksi kokonaisena grillattua porsaanfileetä, tryffelituorejuustoa, tummaa timjami-hunajakastiketta ja röstiperunaa. Jälkiruoaksi vieläpä kanelijäätelöä, kauralastua ja mansikka-glögikastiketta. Ja oli todella hyvää, varsinkin jälkiruuassa yhdistyivät joulun maut uudella ja kiehtovalla tavalla. Ainoastaan porsaan ulkofile oli annoksen heikompaa puolta. Tämän perusteella The Grilliä voi kuitenkin lähes varauksetta suositella ruokapaikaksi.

Loppupäivä meni töissä ähkyä sulatellessa, on hyvä ettei ihan joka päivä tarvitse syödä noin tuhtia lounasta :D

Lovely Laurel

Aiemmin syksyllä olen nostanut esiin parikin uuden sukupolven nuorta lauluntekijää tai bändiä. Ensin kirjoitin syyskuussa Blaenavonista, ja siitä kuukauden päästä Birdystä.

Sitten luin Rosvojen SlowShow -blogia ja törmäsin Laurel Arnell-Cullenista kertovaan postaukseen. Kuunneltuani biisit ensimmäistä kertaa, menetin jälleen välittömästi sydämeni tämän kaunisäänisen 19-vuotiaan nuoren naisen ääneen. Kaikkia näitä kolmea yhdistää alkuperä, kaikki ovat kotoisin Iso-Britanniasta.

Kuten Birdykin, on Laurel säveltänyt ja esittänyt musiikkia jo nuoresta asti. Näitä neitokaisia yhdistää myös vahva singer/songwriter tyyli pianolla, ja itsellehän se on hyvästä musiikista puhuttaessa monesti avainasemassa.

Laurelilta ei ole vielä albumia ilmestynyt, mutta ensimmäinen single 'Fire Breather' julkaistiin aiemmin syksyllä, ja nyt tuoreeltaan myös musiikkivideo siihen. Olen odottanut tätä videon julkistusta viikkokausia, jotta voisin paremmin esitellä artistin täällä blogissa. Voit katsoa sen TÄÄLTÄ, jos suora YouTube linkki ei toimi.

Enemmän biisejä löytyy Laurelin SoundCloud -sivulta, ja itse asiassa omiksi suosikeiksini ovat nousseet lähes kaikki muut raidat, kuin tämä ensimmäinen musiikkivideo. 'Next Time' ja 'The Desert' ovat aivan käsittämättömän kauniita, sielukkaita kappaleita ja oikeastaan ihmettelen, että 'Mankind' ei tullut valituksi ensimmäiseksi singleksi, koska se on ylivoimaisesti parasta Laurelia. Eikä 'Blue Blood' myöskään heikommaksi jää, albumia odotellessa!

Kunhan töistä pääsen, lähden myös hakemaan Levykauppa Äxästä oman joululahjani, Sin Cos Tanin uuden LP:n, jonka jo aiemmin uhkasin hankkia. Vinyylillä, totta kai!