Taivaallista ruokaa

Ravintola-arviota pukkaa. Kävin nimittäin viime perjantaina Lahdessa syömässä jo etukäteen paljon kehuja saaneessa Taivaanranta Grill & Distilleryssä, ja voi taivas mikä nautinto se olikaan!

Makuun vaikuttaa varmasti paljon se, että raaka-aineisiin panostetaan, ja kaikki mitä voidaan, tehdään itse. Ravintolassa käytetään myös paljon oman panimon tuotteita, Taivaanranta nimittäin kuuluu Teerenpeli-ketjuun. Kellarissa sijaitsee viskitislaamo, jossa omat viskit valmistuvat tynnyreissä. Kellari on todella viihtyisä paikka, ja sen voi myös varata isomman ryhmän ruokailua varten.







Menussa myös käytetään paljon kauden kasviksia ja tämä näkyi erityisesti omassa annoksessani. Itse skippasin alkupalat herkullinen jälkiruokalista mielessäni, ja otin annoksekseni ankanrintaa, pähkinävoissa paahdettuja kasviksia, tattimajoneesia ja timjamikastiketta.

Kuitenkin myös alkuruokalista vaikutti todella herkulliselta, ja esimerkiksi etanapannu oli lisukkeineen todella runsaan kokoinen. Sain myös maistaa paikan etanoita, ja kyllähän ne menivät kertaheitolla vähintään samalle tasolle 2h+k:n kanssa. Suussa sulavan herkullista.

Maistoin myös toiselta lautaselta (etikettivirhe, tiedän!) listan kruununjalokiveä, eli viskipippuripihviä. Siihen tulee grillattu härän sisäfileepihvi, kermaista mallasviskipippurikastiketta, Mustaleimalla gratinoitua uuniperunaa ja yrttipaahdettuja kauden kasviksia. Annoskateus lähestulkoon iski, niin taivaallista tuo viskinmakuinen kermakastike lihan kanssa oli, mutta onneksi oma annokseni oli niin loistava, että tuota ei ehtinyt jäädä murehtimaan. Ensi kerralla sitten...









Parhaiten mieleen jäivät kuitenkin jälkiruuat. Teerenpelin alkoholituotteet kuten viski ja makusiiderit näkyvät ja maistuvat myös useimmissa jälkiruuissa. Jäätelöt ja sorbetit tehdään paikan päällä itse, ja minttujäätelö todella maistui oikealta mintulta, ei siltä esanssilta minä minttujäätelö on totuttu tuntemaan.

Oma jälkiruokani vei kielen mennessään, ehdin jopa kehaista sen ehkä olleen paras koskaan syömäni ravintolajälkiruoka, kaikki kahvilakokemukset mukaan lukien. Arvoin ensin pitkään raikkaan ja marjaisen pannacottan välillä, mutta onneksi otin kuitenkin annoksen, johon kuului pala suklaatorttua, viskillä maustettua suklaafudgea, humalalla maustettua kirsikkahilloketta ja valkosuklaamoussea.

Rakastan kirsikkaa muutenkin, mutta yhdistettynä viskinmakuiseen toffeehen ja valkosuklaaseen, näiden makujen yhdistelmä todella räjäytti makuhermot. Kun tähän vielä lisää tuhdin suklaakakun, oli nautinto sen mukainen. Alkupala ja jälkiruokakin riittäisivät täällä täyttämään vatsan. Vahva suositus Taivaanrannalle, jos asut tai olet käymässä Lahdessa.

Koukussa kuviin

National Geographicin Found -blogi on taas päivittynyt tiuhaan tahtiin, joten valitsin sieltä jälleen lempikuviani, joita on kertynyt sitten edellisen postaukseni.

Näissä on edellisten tapaan yhtäläisesti niin luontokuvia, kuin hienoja stillejä kaupunkielämästä, otettuna oikeaan aikaan ja oikeasta kuvakulmasta. Kaikissa on oma kiehtova juttunsa, joka mua viehättää. Oli se sitten futuristinen menneisyys, vintage, kaunis maisema tai vaikkapa kuva tsekkoslovakialaisista pikkutytöistä leikkimässä uudenkarheiden elementtitalojen pihamaalla, silloin kun lähiöt eivät vielä olleet niin ankeita kuin nykyään. Näitä mieltymyksiä voi olla hieman vaikea selittää.

Kivisiä ruusuja ja mokkaa

On taas nostalgiapostauksen aika. Innostuin tällä viikolla Nuorgamista ja Rosvoista lukiessani tästä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla esitetystä The Stone Rosesin ilmeisen elämänmakuisesta dokumentista. Katselin Niagaran nettisivuiltakin, josko sitä tänne tulisi myöhemmin näytille, mutta en ainakaan löytänyt tälle vahvistusta. Pitänee siis löytää vaihtoehtoinen tapa nähdä tämä.

The Stone Roses, vaikka ei koskaan itselleni aivan yhtä iso juttu ollutkaan kuin vaikkapa Happy Mondays, on kuitenkin yksi 80- ja 90-luvun taitteen Madchester -musiikkiskenen merkittävimpiä nimiä, ja kaikki etenkin tuohon aikakauteen liittyvät musiikkihistoriikit kiinnostavat. Noiden vuosien musiikki kun on yli genrerajojen yksi isoimmista merkkipaaluista koko musiikin historiassa, etenkin sitten 60-luvun lopun.

Tästä dokumentistakin innoittuneena meillä oli töissä teemana myös parina päivänä kuunnella kaikkien merkittävien 90-luvun brittipop-artistien tuotantoa. Edellä mainittujen bändien lisäksi Spotifyssä soi mm. The Charlatans, Inspiral Carpets, Primal Scream, EMF, Oasis sekä Suede.



Sueden vanhan tuotannon jälkeen sain vihdoinkin aikaiseksi myös tsekata ensi kertaa tänä vuonna ilmestyneen 'Bloodsport' -albumin. Kaipa mulla oli sellaista pientä skeptisyyttä aiemmin, epäilin levyn vesittävän ne hyvät muistot, joita bändin vanhoista hiteistä oli jäljellä. Ja ehkä tämän takia välttelin sen kuuntelemista alitajuisesti, mutta sepä osoittautuikin todella hyväksi! Saundiin Bernard Butlerin puuttuminen ei ole merkittävästi vaikuttanut, ja samat koukut ja melodiat ovat bändin musiikissa selvästi kuultavissa vielä tälläkin vuosituhannella. Brett Andersonin ainutlaatuinen ääni taas on kuin kirsikka kermakakun päällä, aivan kuten aiemmin tällä viikolla kehumani Brian Molkon äänikin.

Jos et ole vielä tutustunut tähän levyyn, voit kuunnella sen Spotifystä klikkaamalla alta levyn kantta.

Tänä viikonloppuna täällä vietetään jälleen Tampereen päivää, peräti kahtena peräkkäisenä päivänä. Paljon on kaikenlaista ohjelmaa tarjolla, katso menovinkit täältä! Harmillisesti kyllä en ole maisemissa, joten jää nyt itseltä nämä juhlallisuudet tänä vuonna kokematta.

Kukko kiekuu ja ruuvia korvaan

Jack The Roosterin uusi ruokalista esiteltiin eilen yleisölle ensimmäistä kertaa, siis juuri se sama lista, jolta kävin itsekin testaamassa muutamia ruokia jo etukäteen.

Lisäksi viime talvesta tuttu viikonpäivittäin vaihtuva tarjous teki paluun syksyn myötä. Keskiviikkoisin listalta saa kaikki normaaliburgerit kympillä, torstain kaksi samanlaista pääruokaa yhden hinnalla on vaihtunut tietyn yhden ruokalajin vaihtuvaan spesiaalitarjoukseen ja myöskin siipisunnuntai on tullut takaisin. Menin heti syömään palkkapäivän kunniaksi, ja itse en siis ottanut uudelta listalta mitään, vaan valitsin varman päälle burgerin. Katson Sineen Homeen -nimellä kulkeva hampurilainen sisältää Aura-juustoa palana ja kastikkeen muodossa sekä tuoretta ananasta.





Mulle tuli myöskin eilen postissa viime viikolla Crazy Factorystä tekemäni tilaus. Nyt löytyy jos jonkinlaista nappia korvaan ruuvattavaksi. Tilasin kahta eri kokoista mattamustaa feikkiplugia ja vielä pari noita ankkurin kuvalla varustettuja jättinappeja. Ruuvin näköiset korvikset olivat myöskin niin hauskat, että ajattelin nekin samalla tilata, vaikka niille vähemmän varmasti on käyttöä.

Crazy Factorystä kun tilaa yli 20 eurolla, saa postikulut ilmaiseksi. Näin sain juuri ja juuri tilauksen minimiarvon täyteen :) Tavarat tulivat alle viikossa Thaimaasta saakka.

Kaikkea muuta kuin lumetta

Jälleen kerran mitä suurin kiitos Skipped Heartbeats -blogille, jonka ansiosta olen viimeisen vuoden sisään bongannut useampiakin erittäin merkittäviä bändejä ja levyjulkaisuja.

Nimittäin ilman, että joku olisi mulle vinkannut, en olisi edes osannut odottaa Placebon julkaisevan uutta levyä. Ehkä joskus viime vuoden puolella sellaista pohdiskelin, silloin kun bändin piti esiintyä Suomessa ja kuunneltiin ahkerasti töissäkin 'B3 EP':tä. Mutta sittemmin olin unohtanut jo koko asian.

Olikin suuri yllätys, kun luin, että tältä mun yhdeltä suurimmista suosikkirockbändeistä oli ilmestynyt levy jo viime viikon maanantaina. Olen siis peräti viikon myöhässä, mutta aloin välittömästi ottamaan menetettyä aikaa kiinni. Kuuntelin lätyn illalla useamman kerran putkeen, kuten mulla tapana on hyvien uusien levyjen kanssa. Ja hyvähän tämä on, loistava, todella mahtava! Ehkä tyylillisesti entistä suoraviivaisempi ja rokkaavampi, osittain tässä on ehkä havaittavissa paluuta alkupään tuotantoon. Oli miten oli, Brian Molkon ääni on jotain ainutlaatuista ja värisyttävää.

En löydä levyltä yhtään heikkoa kohtaa, mutta ensikuunteluiden perusteella parhaimpiin lukeutuvat 'Scene Of The Crime', 'Hold On To Me', 'A Million Little Pieces', 'Exit Wounds', 'Begin The End' ja huikea lopetusraita 'Bosco'. Tältä pohjalta on helppo nimetä 'Loud Like Love' yhdeksi vuoden parhaista levyistä.

Mitä tapahtui Monsters of Popissa?

The Lieblings, Ballet School, Phantom, Reptile Youth ja Alan Braxe menivät Monsters of Poppiin ja kilpailivat siitä kuka soittaa viimeisenä. Alan Braxe voitti.

Alan ehkä veti viimeseen saakka, mutta itse lähdin jo vähän ennen setin loppua bussilla kotiin. Siitä huolimatta tuli koettua tiukka kuuden tunnin keikkaputki enimmäkseen todella asiallista musiikkia. Erityisesti Ballet School ja Reptile Youth vetivät odotusten mukaisesti pisteet kotiin. Siitäkin huolimatta, että jälkimmäinen ei ehkä ihan täysin vastannut niitä odotuksia mitä mulla bändille oli.

Jälleen kerran ne liian suuret ennakko-odotukset... tai miten vakavasti voi ottaa Mads Damsgaard Kristiansenin pyjamassa lavalla? :) Setin alussa kuultiin rauhallisempia biisejä, mutta loppua kohti tuli ne energisimmät, jotka saivat laulajankin hyppäämään yleisön sekaan useampaankin kertaan.

Alan Braxe oli myös takuuvarma tanssittaja, ja vaikka ensin vaikutti, että Klubi ehti jo tyhjetä viimeisen bändin jälkeen, ihan mukavasti porukka kuitenkin tanssilattian löysi. Hieman tietysti tynkä oli tämän vuoden Monsters of Pop itselleni, kun kaikki kokemani mahtui tuohon kuuteen tuntiin, mutta ehkä ensi vuonna sitten uudelleen ja useampana päivänä. Seuraavaksi vuorossa on kuitenkin Lost In Music, joka myös on vihdoin julkaissut suurimman osan päiväkohtaisista keikka-aikatauluista. Pahasti ei näyttäisi tällä kertaa omat suosikkinikaan menevän päällekkäin. Siitä myöhemmin lisää.

Jäätelöä ja syyssuunnitelmia

Tänään siis kutsuu Monsters of Pop! Jippee. Muutakin fiilistelyn aihetta on, sillä pitkän työviikon jälkeen ylitöineen kaikkineen sain vihdoin varattua pienen muutaman päivän kaupunkiloman lokakuulle.

Tällä viikolla ei ajatukset juuri olekaan muussa pyörineet kuin työssä ja tulevassa lomassa. Pari kymmentuntista työpäivää ja yksi kaksitoistatuntinen takasi, että ei hirveästi enää ehdi muuta tekemään kuin olemaan kotona. Monelle se saattaa olla ihan arkipäivää, mutta itselle riittää kahdeksan tuntia.

Niinä kahtena päivänä, kun kuitenkin olin normaalin työpäivän verran toimistolla, ehdin vihdoin testaamaan Koskikeskukseen tulleen uuden Minetin jäätelöbaarin, sekä käymään Canonin tarjoamalla valokuvauskurssilla Scandic Hotel Cityssä. Kiitos Canonille jälkimmäisestä hienosta mahdollisuudesta, lähitulevaisuus näyttää, oliko kurssista mitään hyötyä :)



Minetti on kyllä tullut kovalla rytinällä Tampereen jäätelömarkkinoille, ja pahoin pelkään, että suurin kärsijä tässä on Tampereen Jäätelötehdas. No, pitää kyllä rehellisesti myöntää, että jäätelötkin ovat parempia, vaikka edellä mainittukin sentään perinteiset Valiot ja Ingmanit hakkaa.

Minetissä tuli maisteltua neljää eri makua ja lähes jokainen niistä oli aivan ylivoimaisen hyvää. Harmi kyllä he eivät vielä olleet saaneet konseptiaan kuntoon suunnitellun mukaisesti, ja tarjolla ei vielä ollut muita jäätelöstä valmistettuja tuotteita, kuten donitseja ja kakkuja. Niitä odotellessa kuitenkin tavalliset maut kelpaavat kyllä. Nämä jäätelöbaarit aukesivat otolliseen aikaan, toinen aukesi hetki sitten rautatieaseman uuteen Foodstationiin ja ulkona ei jäätelökioskeja enää kovin pitkään kannata auki pitää. Ehkäpä ulkokioskejakin on ensi kesänä jo enemmän kuin nyt!

Balettikoulusta kajahtaa

Tosiaan, kuten edellisessä postauksessani mainitsin, rupesin jälkikäteen harkitsemaan Monsters of Pop-lipun ostoa myös Telakan lauantaihin. Ja tulihan se haettua. Tästä johtuen ajattelin vielä käydä läpi nuo kaksi kolmesta siellä esiintyvää kiinnostavahkoa bändiä.

The Lieblingsiä on kovasti musiikkiblogeissa hehkutettu, mutta itselläni se ei ihan ole ylittänyt sitä kynnystä, missä hyvästä musiikista tulee päräyttävää. Huomautan, että edelleen se on kuitenkin hyvää :) Olen yrittänyt kuunnella debyyttilevyä, mutta toistaiseksi niin suurta hurmosta se ei ole saanut aikaan, että pistäisi jalan väpättämään. Videoksi lohkaistu 'It's All Gonna Fail' on kuitenkin todellinen helmi!

Tänne Berliinistä matkaava, alun perin brittiläinen Ballet School sen sijaan päräyttää. Kovin paljoa heiltä ei biisejä vielä Spotifystä löydy, mutta näiden videoiksi löytämieni lisäksi ainakin sinkuista 'Crush' iskee todella kovaa! Keikkakuntoa siis vain tsekkaamaan. Seitsemän euroa näistä kahdesta, tai kolmestakin bändistä (jos Panssarijuna kiinnostaa) ei todellakaan ole hinta eikä mikään!

Monsters of Pop 2013

Huomenna se taas alkaa, nimittäin Monsters of Pop! Lupasin kirjoittaa asiasta lähempänä, mutta meinasi unohtua :) Ostin lipun jo muutama viikko sitten, mutta ensimmäistä kertaa vain yhdeksi päiväksi. Kolme vuotta putkeen tämä on ollut se tapahtuma Tampereen syksyssä, jota on tullut eniten odotettua. Tänä vuonna artistikattaus kuitenkin menee enimmäkseen oman makuni ohi.

Kyllä niitä kiinnostaviakin artisteja olisi ollut, mm. Polar Motor, Yast, Death Hawks, The Lieblings ja Ballet School. Miksei muitakin, mutta liian ripotellusti, jotta kolmen päivän passille tällä kertaa olisi ollut edellytystä. Ja vaikka "haukkojen" uusin levy mut todella positiivisesti yllättikin, niin vasta sen jälkeen kun olin jo lippuni hankkinut. Harkinnassa on kuitenkin vielä käydä nappaamassa lauantailippu Telakalle, jos niitä vielä saa. Molemmilla festaristageilla juuri lauantain tarjonta on ehdottomasti festarien parasta. Itse valitsin ensin pelkästään Klubin keikat yksinkertaisesti syystä että...









Se isoin juttu mulle tietysti on päästä kokemaan Reptile Youthin keikka, jota olen odottanut jo reilun parin vuoden ajan. Tilannetta ei lainkaan huononna se, että samassa paikassa esiintyy alkukesästäkin jo varsin kelvolliseksi artistiksi osoittautunut helsinkiläinen Phantom. Lisäksi Ranskahousen ja uuskasaridiscon yksi sanansaattajista, Alan Braxe heittää dj-keikan. Luvassa on siis timmi keikkailta.

Tietenkin näillä festareilla on taaskin runsaasti esiintyjiä, ja jokaisen makuun jotakin. Näin ollen sieltä todennäköisesti löytyy monelle muulle paljonkin enemmän kiinnostavia nimiä. Oma makuni vain on tälläinen :) Kannattaa tsekata kaikki keikat Monsters of Popin nettisivulta.

Koska olen tehnyt Reptile Youthista jo useita postauksia blogin historian aikana, ja kirjoittanut aiemmin Phantomistakin, en noiden muutaman videon lisäksi kerro niistä enempää. Tässä kuitenkin vielä vino pino varteenotettavia biisejä, joissa herra Braxella on tavalla tai toisella ollut näppinsä pelissä.

Nykyajan nuoret...

...ne jotka tekee kaiken paremmin. Siis mitä hemmettiä? En meinaa käsittää, miten hyviä biisejä oon tässä viime päivät kuunnellu, ihan noin yleensäkin. Mutta niitä tekee myös Blaenavon, mulle aivan tuore artistilöytö. Bongasin sen vasta viime sunnuntaina Alice & June -blogista.

Harris McMillan, Frank Wright ja Benjamin Gregory ovat 16-17 vuotiaita pojankloppeja Englannista, ja tekevät sellaista musiikkia josta vanhemmatkin muusikot voisivat olla kateellisia. Todella harvoin, jos koskaan tuon ikäiset kundit kuulostavat näin valmiilta. Siitä hyvänä esimerkkinä vaikka se, mitä meillä on samassa ikäluokassa. Jotain robineita ja sturmunddrangeja... :)

Ensimmäinen single 'Into The Night/Denim Patches' löytyy myös Spotifystä. Brittirokin tulevaisuus on hyvissä käsissä, jos tälläisiä nuoria sankareita nousee lisää. Ässää jumalauta! Tätä lisää.

Ps- viime viikolla mainitsemani The Naked And Famousin 'In Rolling Waves' löytyy nyt myös Spotifystä.

Kaksi kovaa keikkaa

Eiliset keikat olivat loistavia! Keikkapaikkana O'Hara's on kyllä nykyisellään todella pieni, omat kokemukset alakerrasta kun ovat vuosien takaa, ja mielestäni tila oli silloin suurempi. Keikkojen sijaan siellä oli silloin tosin mahdollisuus pelata biljardia. Onneksi en tullut kipeämmäksi, vaikka tämä flunssa tuntuu edelleen kolkuttelevan oven takana.

Harmi vain, että puoli yksitoista on tässä kaupungissa auttamattoman aikainen minkään keikan alkaa, kuten on tullut useasti aiemminkin todettua. Todella kovasti mut vakuuttaneen Tallinn Daggersin aloittaessa, tosin lähempänä yhtätoista, oli alakerrassa vielä runsaasti tilaa. Se ei tietysti ollut multa pois, mutta bändille tilanne ei varmasti ole niin mieluinen.

Ei sinne alakertaan hirveästi ihmisiä edes sovi, mutta Big Wave Ridersin aloittaessa oli yleisökin alkanut löytää keikan paremmin. Ainakin suhteellisen hyvin siellä oli asiakkaita, vaikka ei se vieläkään täynnä ollut. Jälkimmäinen bändikään ei jättänyt millään tavalla kylmäksi, itse asiassa setti oli todella hyvä läpileikkaus vanhempia ja uudempia biisejä, ja ehkä jopa paras BWR-keikka jolla olen ollut. Nautin yhtälaisesti niin molemmista keikoista, kuin loistavasta Guinnessista, joka maistui paremmalta kuin missään toisessa tamperelaisessa pubissa :)

Tällä viikolla ylityöt menivät joten kuten omalla painollaan, vaikka tiistaina olin kyllä aika jäässä maanantain työrupeamasta. Edessä on vielä toinen samanlainen viikko, mutta sitten on ylityöt toistaiseksi tehty. Koko viikko on mennyt lentoja selaillessa, mutta en ole vielä päättänyt, matkustellako syksymmällä kotimaassa vai lähteäkö ulkomaille.