Tukholma-syndrooma osa 2

Tietenkin vanhassa kaupungissakin piti käydä, lähinnä kuvailemassa kunnon kameralla. Täytyy kyllä myöntää että molemmat testaamani EOS-sarjalaiset, sekä 1100 D että M, ovat olleet kameroista ylitse muiden. Ja jopa minijärkkärilläkin saa mahtavia kuvia aikaan. Canon osaa homman!

Keskiviikkona tuli lisäksi käytyä Kungsholmenilla kokeilemassa jo useasti kehuttu etiopialainen ravintola, Jebena. En ollut koskaan syönyt etiopialaista, joten pitihän sitä päästä maistamaan. Yhdistävä tekijä lähes kaikkien ruokien kanssa on siinä, että ne syödään paikallista hapanta vehnäleipää, injeraa apuna käyttäen, käsin. Tekniikka oli kuitenkin suhteellisen helppo omaksua, ja ravintolassa oli hauska syödä sormin :) Itselle makumaailma ei ollut mitenkään ylitse muiden, edelleen pidän esimerkiksi intialaisesta enemmän, mutta ainakin kokemuksena etiopialainen ruoka oli varsin mielenkiintoista.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, kävin Sergelin torin nurkilla ainoastaan lyhyesti torstaina. Syy siihen oli se, että parin metropysäkin päässä kämpiltä sijaitsi todella loistava kauppakeskus, Kista Galleria. Sieltä löytyy huomattavasti laajempi valikoima kauppoja kuin keskustasta, mm. New Yorker, joten enimmäkseen tuli osteltua vaatteita sieltä. Ja ihan kivoja löytöjä tulikin tehtyä, kuvia tulossa.

Tukholma-syndrooma osa 1

Tukholma-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa.

Pitää suhtautua todellakin myötämielisesti tähän kaappaukseen :) Muutama päivä Tukholmassa vierähti hujauksessa, ja kuvamateriaalia olisi kertynyt useampaankin postaukseen. Yritin kuitenkin saada karsittua tarinaa edes hieman ja julkaisen nämä osissa.

Tukholma on mulle varsin tuttu paikka, sillä olen käynyt siellä kymmeniä kertoja elämäni aikana. Siitä huolimatta ensimmäiset parikymmentä vuotta tuli joka kerta pyörittyä aina lähes samoissa paikoissa - Sergelin torin nurkilla ja vanhassa kaupungissa. Nähtäväähän on kuitenkin paljon enemmän, ja sittemmin vahingosta viisastuneena suosittelenkin ottamaan kaupungin vastaan ajan kanssa. Siinä kuin missä tahansa muussakin suurkaupungissa, nähtävyyksiä riittää muuallakin kuin kävely- ja shoppailukatu Drottninggatanilla, eikä nämä muutama päivä edes riittänyt kuin näkemään joitakin entuudestaan tuttuja paikkoja silmäykseltä. Itse asiassa T-Centralenin nurkilla kävin näiden päivien aikana ainoastaan pikaisesti eilen shoppailemassa, mutta siitä ja muista ostoksista myöhemmin.

Tukholma-kortti on hyvä ratkaisu pitempään täällä viihtyvälle, pääsee tutustumaan museoihin ja muihin maksullisiin nähtävyyksiin ja hintaan kuuluu rajaton matkustusoikeus julkisissa liikennevälineissä. Toinen hyvä vaihtoehto on matkailijalippu, joka saattaa ensiksi kuulostaa tyyriiltä, mutta helpottaa niin paljon kulkemista, erityisesti loistavan metroverkoston ansiosta, että se on ehdottomasti hintansa väärti. Itse valitsin jälkimmäisen, ja vaikka asuinkin aika kaukana lähiössä, parhaimmillaan tuli päivän aikana mentyä pariinkin kertaan keskustaan ja takaisin.

Alla kuvasatoa tiistailta ja keskiviikolta. Paikallislähiön lisäksi tuli kierreltyä keskustassa ja Södermalmilla. Kirjoitan tätä nyt Gracella, ja suuntaan seuraavaksi tuliaisostoksille.

Goodness Gracious

Kirjoittelen tätä postausta Tukholman lähiössä, reilun parinkymmenen minuutin metromatkan päässä ytimestä. Tulin tänne tiistaina uudella Viking Gracella Turusta, ja täytyy myöntää että laiva, vaikka vain lyhyesti koettuna, oli kyllä huikea elämys. Tulen kyllä takaisinkin vielä samalla laivalla.

Näillä vesillä ei ole vähään aikaan vastaavaa luksusta päästy kokemaan. Mitään uutta ja ihmeellistä ei Ruotsinlaivoissa ole nähty sitten 90-luvun taitteen, jolloin Silja Linen Promenade-laivat olivat uusia. Grace pistää risteilykonseptin kokonaan uusiksi, ja kuten epäilinkin taannoisen Baltic Princess -risteilyn jälkeen, sinnehän ne Turun risteilyasiakkaat ovat kadonneet. Maanantai-illankin lähtö kun oli täpösen täynnä, ja laivan iltashown aikaan yökerho pakattuna. Kun laivasta nousee maihin aamulla puoli seitsemän, ei juhlittua tule ihmeemmin, mutta Gracelle pitää päästä kyllä ihan bilettämäänkin vielä.

Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkän pätkän, mutta antaa kuvien puhua puolestaan. Hauskin yksityiskohta kuitenkin on ympäri laivan vuorokauden aikaan vaihtuvat valoilla toteutetut väriteemat. Sisustukseen ei myöskään voi olla kiinnittämättä huomiota, sen verran moderni ja toisaalta sopivalla tavalla retro se on. Laivan julkisten tilojen sisustuksen on suunnitellut dSign Vertti Kivi & Co.